tiistai 8. lokakuuta 2019

Mummot on rautaa! Sinkolle HK3


Sinkon kanssa osallistuimme Rovaniemen palveluskoirakerhon 70- vuotis juhlakokeisiin 5.10.
Samana viikonloppuna kisailimme vuosi sitten HK2:sen ja silloin ajattelin, että Sinkon PK ura olisi siinä. Kesän treeneissä Sinko on kuitenkin osoittanut ihan hurjaa motivaatiota ja kehittynyt heikompien osa-alueiden saralla niin kivasti, että kotikentällä vielä kerran tahdoin Sinkon pääsevän hulluttelemaan.

Ja Sinko ei pettänyt! Koko hakusuorituksen ajan se oli hurjan kivassa, rennossa, mutta skarpissa mielentilassa. Ja itse muistin olla juoksematta keskilinjalla ja annoin Sinkon hoitaa hommansa rauhassa. Kautta linjan, se risteili mukavasti, eteni aluetta ja oli tarkka. Kertaakaan en korjauttanut sillä edellistä pistoa. Ilmaisut olivat hyvät, näytölle mentiin mallikkaasti ja hallinta oli Sannamarin piiloa lukuunottamatta :D tosi hyvää. Pisteitä 162.



maastokuvat Sannamari Pehkonen

Esineruudusta Sinko nosti nopesti ensimmäIsen esineen, mutta sitten kaikki mitä sieltä löytyi olikin epämiellyttävää. Otin vielä 30 sekunttia ennen ajan loppumista Sinko ruudusta pois puuhailemasta ja niin vain sieltä vielä toinenkin esine saatiin kairattua ylös.

Tottiksessa Sinko oli kivan pirteä ja teki hyppynoutoon asti oikein mallikasta suoritusta. Hypystähän Sinko on saanut vapautuksen ja se tehdään hienona esteenkiertonoutona. A-esteellä ei ole ollut ongelmia, mutta niinvain Sinko paluulla kiersi sen. Eteenmeno oli HIENO!
Paikkamakuussa ahdisti joku, oliko se koko suorituksen ajan keskusteleva tottispari vai mikä, mutta siellä oli istuttu, maattu ja loppujenlopuksi Sinko seisoi, kun palasin piilolta. Kasaan saatiin 72 pistettä. Yhteen ynnättynä pisteitä Kari Nuutiselta 248, 2-tulos ja HK3 koulari. Kyllä sai pikku-Sinkosta olla ylpeä!! <3 <3

Näihin bileisiin Sinko lopetti aktiiviuransa ja on todellakin eläkepäivänsä ansainnut! 










<3
tottiskuvat Laura Hanni




sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Jäynälle JK3

Huuh, mikä viikonloppu takana...!!!
Perjantaina ajelimme sinne, mistä tämä jälkikoeuramme viime syksynä alkoi: Ivaloon.
Mökkikavereina jälleen Kirsi ja skcollie Taisto. Naapurimökissä Sanna ja skcollie Riemu.

Lauantaiaamuna olimme ajoissa, klo 8 jälkeen jo kentällä virittäytymässä tunnelmaan.
Tottispariksi saimme Jäynän mielestä iki-ihanan mustan saksanpaimentytön.. Tottis meni tästä huolimatta kyllä hyvin, vain maahanmenon jälkeisessä luoksetulossa piti tehdä "banaani",hidastaa ja vähän vilkaista.  A- esteellä sössin sitten minä: ensin heitin kapulan suoraan päin estettä ja kun J tuli kapulan kanssa, luovutti se sen seisaaltaan. No joo, mie olin jääny ihan naurettavan lähelle estettä ja J tuli kyllä lähes syliini kapulan kanssa.

Maastossa ensin mentiin jäljelle. Jana oli hyvä ja J nosti jäljen ensin oikeaan suuntaan, kunnes palasi tarkistelemaan ja nosti sitten takajäljen. Kaksi ensimmäistä keppiä nousivat helposti, kunnes J vaihtoi poron jäljelle n. 10 m 2. kepin jälkeen. Mie vähän ihmettelin nopeaa kulman tuloa kepin jälkeen ja kohta palattiinkin takaisin nostamaan sitä oikeaa jälkeä. Jäynä sen nostikin, vaan 2 kepiltä olisi jatkettu vielä hyvän matkaa rinnettä ylöspäin ja tehty piikki. J kääntyi jäljestämään rinteen suuntaisesti, piikin jälkeen tullut suora oli siis kyseessä ja ajoi vielä toisen piikin, nostaen 3. kepinkin. Piikin jälkeen rinnettä alaspäin tultaessa taas porojen jäljet ja paskat alkoi kiinnostaa enemmän ja jälkeä nosteltiin tuloksetta pitkän aikaa, kunnes viimeiselle suoralle J löysi ja nosti 6. kepin.

Esineruutu oli yksi hulabaloo. J toi ensimmäisellä pistolla 2 esinettä, joista toisen jätti toimitsijalle ja toisen mulle. Kolmattakin kävi ensin tarjoammassa sinne, lisäkäskyllä toi sitten minulle. Hyvin liikkuu ruudussa, ei siinä, mutta hallinta meillä petti kyllä täysin...

Tottis 89, maasto 136= pisteitä 225 ei tulosta

Sunnuntaina jatkoimme ja kisasimme myös piirin mestaruudesta.
Taas Jäynää onnisti, ainakin sen omasta mielestä. Parina jälleen ihana saksanpaimentyttö. Väsymyskin näkyi keskittymisen vaikeutena, mutta noutoihin saakka paketti pysyi kasassa kohtuu hyvin. Ennen tasamaanoutoa J jäi tuijottamaan tottisparin piilossa seisovaa ohjaajaa, eikä meinannut päästä tästä millään yli. Ihan ok nouto silti. Metrin esteen kiersi mennessä ja paluuhypyn teki, kapulan kanssa onneksi. A-esteen meni yli ja paluuhyppy kapulan kanssa metrisen kautta. Eteenmeno onnistui sentään.

Jälki oli melko äkkiä maastoon päästyämme. Jana oli hakkuuaukeaa ja meni ihan ok. Jotain outoa siellä silti oli, koska J puolessa välissä poistui janalta 90 asteen kulmassa ja meni jotaki haistelemaan ja merkkasi (!) Palasi janalle ja eteni suoraan ja nosti jäljen ja heti oikeaan suuntaan. Sitten jälki olikin yhtä nautintoa koko reilun puolituntisen ajan. Koira oli keskittynyt, ei reagoinut kun yhteen poronpaskaan. Palautteen saatuaan, ei enää tehnyt sitä uudestaan. Kaikki kepit nousi ja tyytyväisenä ajeltiin pois metsästä.
Sunnuntain kuviot, ensimmäinen suora ja kulma puuttuvat teknisten ongelmien takia. 😁

Esineruudusta J toi kolme esinettä, MINULLE ja neljäskin oli lähellä, aika vain loppui.

tottis 84, maasto 190 = 274 JK1, 1-tulos ja Piirim.3.

Aika huikeaa! Kyllä tuli itku palkintojenjaossa.


Piirimestis 1. Riemu ja 3. Jäynä 




maanantai 26. elokuuta 2019

Leirielämää

Meillä kesäkuu starttasi reippaasti käyntiin hakutreenien merkeissä ja vallan leireillessä.

Ensin vietettiin oman hakuporukan treeniviikonloppu touko-kesäkuun vaihteessa Rovaniemellä. Mukaan lähtivät molemmat turrikat, ihana treeneihin saakka toki.

Jäynä viiletteli Leirikarin osin haastavassakin ja vaihtelevassa maastossa rataennätyksensä 250 m, tehden löytöjen lomassa hienoja tyhjiäkin.
Ilmaisuja viikonlopun aikana treenattiin tosi vähän, yhden umpipiilon verran vain. Jäynä tarvii vielä paljon vahvistusta  suoriin pistoihin, se välillä tupeksii: "oikea, eikun vasen jaa suoraanko tässä pitääkin edetä..." -systeemillä.

Tähän jälkimmäiseen saatiinkin sitten lääkettä heti seuraavana viikonloppuna Suomen Briard ry:n hakuleirillä Surkeenjärvellä, jonne meitä tuli kouluttamaan Sari Kärnä.
Lauantaina oli tavattoman helteinen päivä ja radata oli rinne, jossa vasen puoli oli laskeva ja oikea puoli nouseva. Kyllä oli helppo treeni kaukana koirilla, kun ne tuota rinnettä nousivat ja etsivät maalimiehiä.
Jäynä jaksoi mukavasti, joskin ylämäessä olevalle piilolle se ei heti löytänyt. Juoma -ja hengähdystauko pidettiin ja hyvällä sykkeellä J jatkoi hommia. Saatiin tässä treenissä esiin hyvin tuo suoraan lähtemisen vaikeus.

Illalla, kun sää muuttui pilviseksi, teimme pellolla risteilytreeniä kaikille koirille. Tämä on minusta mukava harjoitus, tulee itsellä vain tehtyä avoimessa maastossa. Jäyniskin tuntui tykkäävän, niin että meinasi välillä karata kesken paluumatkan takaisin maalimiehen luo.

Sunnuntaille löydettiin kiva maasto, jossa J viiletteli muistaakseni 9 pistoa saaden ääniavun taputuksen muodossa, jotta pistolle lähdettäisiin suoraan. J on kyllä innokas ja kestävä tekijä, sanoi kouluttaja. Tästä meillä on hyvä jatkaa.

Esineruutua ei enään jääty iltapäivällä tekemään, vaan pitkänmatkalaisina lähdettiin kotimatkalle ensimmäisenä. Ja matka jatkuikin Kärsämäelle saakka hienosti, kunnes autosta hajosi kytkin klo 20.30. Tunnin päästä paikalla olikin jo hinausauto sekä Minnis ja Haloo <3 , joiden kyydissä päästiin Iihin saakka ja vaihdettiin Teron kyytiin. Kello oli 01.00, kun kurvattiin kotipihaan. ei huonosti.


Elokuun puolella ajelimme sitten Sinkon ja Jäynän kanssa Vaalaan, Oulunjärven rannalle BB-leirille. Totuttuun tapaan treenien ohessa juteltiin paljon, saunottiin ja tänä vuonna kirsikkana kakun päälle, Aava oli meillä leirikokkina, niin pitkän maastopäivän päätteeksi saimme vain kävellä valmiiseen pöytään. :)

Tottista ei tuollakaan vännelty yhtään, pääpaino oli maastotreeneissä. Jäynä ajoi yhden haastavan, pitkän jäljen, jonne Riina 6 keppiä jätti. Vähän jäkälätuppojen alle piiloon pukaten. Hienosti J jäljen suoritti! Lämmin päivä ja kuiva jäkäläpohja vaati jo taistelua. Kepeistä 5 nousi. Ja täytyy itselle muistiin kirjata erityisen hieno jana!

Sinko treenasi hakua, tehden kaksi treeniä.
Ensimmäisen päivän haamu+ etenevä maalimies, useamman piston verran, jotta saataisiin tuota etsintää taas vähän alueella enemmän eteneväksi. Tuolla avoimessa metsässä saatiin kyllä Sinko liikkumaan todella hyvin!
Seuraavana päivänä oli pikkukoira ihan vallaton, päästiin tekemän ihan hallintaa keskinlijalle tultaessa. :D Edellispäivän haamut olivat tehneet tehtävänsä myös motivaatioon.
Sinko viiletteli 200 m tehden hienoja tyhjiä ja löysi sitten Riinan ja Terhin kumpareen takaa pötköttelemästä.

Molemmat koirat tekivät toki myös esineruutua ja aivan omalla tasollaan molemmat niistä selviytyvät- Sinkon työskentely on parantunut huimasti ja Jäynä enää hyvin vähän juoksee turhaan ruudussa ja nenä on heti auki.



sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Tekee kesää

Pikkuhiljaa meidänkin hiljaiselo alkaa loppua, kun maastokausi haun osalta on aloitettu. Itseasiassa ilmaisutreenit kentällä on saatu polkaista käyntiin jo ennen pääsiästä.

Jäynä on päässyt opiskelemaan rullailmaisun kiemuroita, koska haukkuilmaisun kanssa loppui pinna minulla ja tottapuhuen koirallakin. Jäynä osaa noudon, joten rullan perilletuomisessa ei ole mitään ongelmaa ollut, kun koira vain saatiin ymmärtämään se, mitä oltiin tekemässä. Joten hyvin äkkiä maalimies maltettiin jättää siksi aikaa, että rulla toimitetaan minulle ja päästään näytölle ja leikkimään maalimiehen kanssa.

Tällähetkellä tilanne on se, että kaksi kertaa olemme päässeet metsään saakka ja J on ollut varsin vakuuttava.

Vappupäivän treeneissä Koskenkylässä kokeilimme ilmaisun metsässä ensimmäistä kertaa.
Osittain peitetyt maalimiehet kaksi kertaa, noin 30 m etäisyydellä keskilinjasta. Näissä ei mitään kommentoitavaa. Toisen mm:n ohi J vain juoksi tuulen yläpuolelta minun huonon lähetyksen takia, tehden sitten todella mallikkaan tyhjän.

Ilmaisukeilujen jälkeen J pääsi vielä etsintähommiin 3. mm:n ollessa kunnolla piilossa. Ja kyllä sitä saikin hakea, tuulen pyöriessä kovasti etsinalueella.

Tänään J pääsi Toramon radalle, jolla se ei tainnut aiemmin treenata..
Vasempaan etukulmaan umpipiilo ilmaisulla. Itse vähän olin kuutamolla koiraa lähettäessäni ja hukkasin koiran siihen saakka, kunnes se jo tuli rulla suussa minua kohti. Näytöllä oli mennyt maahan maalimiehen pallolla ohjaten.

Oikean etukulman umppari suorapalkalla. Jätin Jn vasemmalle puolelle n. 10 m keskilinjasta metsän puolelle ja kutsuin keskilinjalle. Tämäpä pitääkin ottaa tavaksi, koska J meinasi roiskaista keskilinjan yli oikeaan etukulmaan kulkematta minun kautta.

Toistin kuvion kolmannellä lähetyksellä ja tässä J ymmärsi jutun idean. Parin askeleen verran vaadin hidastamaan keskilinjalla ennen lähetystä. Kivasti sillä oli fokus jo uuteen etsintään ja upposi suoraan 50 m, josta mm löytyikin.

Päivän haaste olikin 100 m kulmassa olevan ison kiven päällä pötköttevä mm. J upposi hyvin takalinjalle ja oli pyörinyt ja etsinyt, muttei saanut paikallistettua maalimiestä. Maastosta johtuen en nähnyt, mitä piilolla tapahtuu ja aika kauan kului aikaa, kunnes J tuli keskilinjaa pitkin radan etuosasta päin minun luokse.
Uusi lähetys ja J oli heti kaartamassa aluetta eteenpäin. Piti mennä siis todella lähelle kiveä, jotta saatiin tyyppi uudelleen sinne. Kaikenlaista! Ei selvinnyt ranskalainen tässä maaottelussa, vaan englantilaiset puikkonokat voittivat tämän erän.

Tottiksen eteen ei ole tehty mitään suuria. Metrinen on kerran kaivettu kentällä esille ja pienen ihmettelyn jälkeen siitä ylikin mentiin.
Noudossa hiominen irroituksien kanssa jatkuu, viimeksi jäi jo positiiviset tunnelmat päälle.
Kovin innokashan J on edelleen tekemisissään, talven jäljiltä häiriöherkkyyttä on vähän (ja kun kentällä on käyty mökkikylätreeniä tekemässä, kaikki esteen yms. ovat sietämättömän kiinnostavia). 

Sinkon kanssa on aloiteltu tottishommat myös metrisen ja tasamaanoutojen muistelulla. Seuraaminen, jäävät ja henkilöryhmä on myös saatu tehtyihin treeneihin. Ihanan innokas minimuori, jolle käydään uudet vinkupalot hakemassa niin kelpaa tottistella vastakin.

Sinko on parit ilmaisutreenit tehnyt irtorullilla. Niin vahva sillä on kiintorullalla ilmaisu, että se yrittää epätoivoisesti aina ensin napata sen kaulaltaan, ennekuin huomaan etsiä irtorullaa.
Sinko pääsee meidän hakuryhmän treeniviikonloppuun mukaan touko-kesäkuun vaihtessa, niin pääsemmä kunnolla treenien makuun.

Pipalla oli kevättä pöksyissä, eli juoksut sen osalta on juostu tälle vuodelle. Ja huomenna on juhlapäivä, 10-vee synttärit!


maanantai 8. lokakuuta 2018

Kaiken maailman koulareita ja huippukoiria!

Ilmoitin Sinkon Rovaniemelle kotikokeeseen, vielä viimeiseen yritykseen saada HK2 koulari. Jossain vaiheessa olinkin sitten ilmoittanut myös Jäynän treenikentän laidalla meidän ensimmäiseen 2-luokan jälkikokeeseen. Molemmissa kokeissa tuomarina toimi Allan Aula.
Tarvittiin siis enemmän, kuin tarpeeksi reipasta koiraharrastusmieltä itseltä, perheeltä ja treenikavereiltakin, jotta tästä selvittäisiin kunnialla.



Jäynän jälkitreenit Ivalon kokeen jälkeen menivät pääasiassa persilleen, koska a) porot b) pyöräilijät c) koiranulkoiluttajat sattuivat treenijäljille meidän seuraksi ja niissä oli vielä liikaa kestettäväksi.

Jäljen mittaa ja ikää saatiin lisättyä tasaiseen tahtiin, vastaamaan 2-luokan vaatimuksia ja viimein kaksi päivää enne h-hetkeä saatiin sellainen onnistuminen, että uskoin koiran itsetunnon koejälkeä ajatellen olevan kohtuudella palautettu.






Tottiksen ja esineruudun suhteen mentiin niillä mitä on, onneksi pohjalla oli hyvät esineruututreenit Reijan leiriltä. Treenaamaton tottis voisi tosin olla Jäynän kohdalla hieman .. rönsyilevä. :)



Koska päätavoite oli saada Sinkolle onnistunut, kohtuullisen eheä koesuoritus joka osa-alueelta, valjastin useana iltana pikkusiskon tai reippaan Ville-pojan metsään etsittäväksi. Teemana oli itsetuunon kohotus, monta tyhjää, tyyli suht vapaa (kunhan käy riittävän syvällä) ja 1 löytö/treeni, suorapalkkaa ja ilmaisua vaihdellen. Yhtään valetta ei Sinko treeneissä tehnyt ja suorituksen rentous, jopa flow- tila alkoi olla hetkittäin läsnä. Jopa asia, johon en pyrkinyt, pistojen muoto alkoi pikkuhiljaa löytyä. Keskityin myös omaan ohjaamiseeni, "vieritin" koiralle työskentelyyn enemmän vastuuta, enkä huudellut sitä oikeastaan missään vaiheessa sen ihmeemmin. Kehuin vain aina vuolaasti, kun se tuli rullatta keskilinjalle. Joskus se sai lihapullan tms. yllätyspalkkaa.

Esineillä mulla piti vähän lakkoilla, kun Sinko tuumi, että pitää enemmän auttaa: kehua ja huudella, että esineen kanssa tohtii reippaasti tulla. Vastuun pallo koiralle sielläkin, toisisanoen.

Tottis jäi tosi vähälle: paristi esteet ja eteenmenot, vähän leikkiä kentällä.


Jäynä aloitti urakkansa lauantaiaamuna tottisosuudella, koska perjataina satoi ensilumi, joka pisti aikataulut uusiksi. Onneksi koe voitiin järjestää!

Jäynä oli paikkista lukuunottamatta aavistuksen levottoman oloinen, äänsi noudoissa kapuloilla, irrotukset huonoja, samoin perusasennot. Asentovirheiltä vältyttiin ja esteet mentiin ja tultiin. Eteenmenossa tuplakäsky maahanmenoon. 91 pistettä.




Jäynän tottiskuvat: Laura Ylinampa


Esineruudussa nähtiin vauhtia ja vähän lisäkiemuroita, mutta huikean parannuksen J on tässä tehnyt ja kaikki kolme esinettä mulle tuotiin. Pisteitä 28, koska jokaisella esineellä keskusteltiin siitä, mitä "irti" tarkoittaa.

Jälkimaastot kokeeseen löytyivät Petäjävaarasta. Sport Trackerin laitoin päälle, koska tahdoin verrata sitten jälkikaavioon koiran kulkemaa kuviota.
Janasta selvittiin pienten lisäkuvioiden jälkeen jäljelle, jonka Jäynä nosti todella mallikkaasti. Melko pian ekalta suoralta J nostikin 1.kepin, jonkan jälkeen kulma ja maasto muuttui kivikkoisemmaksi ja hetkittäin oli pientä nousua. 2. keppi nousi n 200m, samalla maastokin muuttui pohjaltaan pehmeäksi sammaleeksi. 3. kulman jälkeen tultiin hakkuuaukealle, edelleenkään alustanmuutokset ei aiheuttaneet suuria tarkistelun tarpeita. Jäynä puksutti kuin juna yli metsäkoneurien ja ilmaisi pian 3. kepin n.400 m jälkeen. Hakkuuaukealta mentiikin sitten vähän sankempaan metsää, nuoreen koivikkoon ja tässä kohtaa Jäynä tarkisteli uuden alusta huolellisesti ja jatkoi sitten jäljestystä, nostaen 4.kepin n.650 m jäljestystä takanaan. Mulla aukesi molemmista kengistä nauhat siellä koivikossa ja kun J eteni rauhalliseen tahtiin, pysähdyin solmimaan nauhat. Kun oli valmis niin J odotti minua 5.keppi suussa, matkaa takana siinä vaiheessa suunnilleen 800 m. Alettiin olla jo lähellä tietä ja maasto muuttui selkeämmäksi metsäksi, sammalpohjalla ja 6.keppi löytyi sieltä oikein varmoin ottein.
Aikaa jäljellä meni n.17 minuuttia.
Jäljeltä pisteitä 168.

Hieno Jäynis handlasi siis homman ja JK2 koulari taskuun, hienolla 1.tuloksella 287!!


Sinkon työpäivä koitti sunnuntaina. Pakkasta oli lähes -10, kun hyvin puettu ja lämmitelty saikkonen pakattiin kyytiin.
Päivä aloitettiin henkilöetsinnällä, jossa kovin vaihtelevasti urakan aloittaneet voi-koirat löysivät ja ilmaisivat löytöjään. Oon vähän huono jännittäjä ja niin me ensimmäisenä avo-koirakkona rennoin mielin talsittiin kuuntelemaan tuomarin jutut. Odoteltiin siinä vielä koiranulkoiluttaja pois keskilinjalta, kunnes Sinko pääsi hommiin. Häntä viuhuenhan se keskilinjalla oli molempiin etukulmiin haikaillut, mutten voinut mitenkään uskoa, että etukulmissa olisi ketään.

1. pisto oikeaan etukulmaan olikin sitten tyhjä. Sinko tuli kovin pettyneen oloisena sieltä pois. Kutsui ja kehuin sitä, koska ei rullaa!! Vasempaan etukulmaan uusi yritys ja sinne se meni, eikä näkynyt ihan heti. Rulla suussa, kovin varman oloisena ja näytöllä törmäsimme umppariin.  Sinko tuli hyvin sivulle, mutta piilolta lähtiessä viuhahti maalityypin luo touhottaan. No kyllä sen sieltä käskyillä sai pois, mutta voi mikä apina se onkaan.
Sitten tuli tyhjiä 4 kpl, jotka oli Sinkon tekemiksi oikein mallikelpoisia. Ei taaksepäin työskentelyä yhtään, tokihan se kiertelee risukoita ja muita sellaisia, mutta tarkisti mielestäni aluetta hyvin. Neljännen tyhjän laitoin riskillä tekemään uusiksi, koska Sinko ei mennyt vitikon läpi riittävän syvälle vaan juoksi niin vinoon, että iso alue jäi tarkistamatta. Se petrasi ja kävi tarkistamassa alueen huolellisesti. Tuomari totesikin, että moni koira, ei olis moista tehnyt. 120m jälkeen juomatauko, ja seuraavalla pistolla vasemmalta 150m löytyi osittain peitetty 2.ukko. Samat rönsyilyt piilolta pois tultaessa, kun ekallakin.. Seuraavalle pistolle oikelle puolen  Sinko lähti tosi tomerana, liekkö oli jo edellisellä tyhjällä saanut hajua n 200m kohdalla olevasta ukosta.. Kohta sieltä rullan kanssa tultiin ja näytölle mentiin risukon keskelle. En heti umpparia edes havainnut ja pieni pettymys mahdollisen valelmaisun takia jo tuli. Mutta Sinko puski sinne piilolle, minne  mie en päässyt ja sitten sielläkin hummailla kurittomana. :P Eli kaikki kolme ukkoa löyty ja aikaa meni jotain 8 minuuttia!

Pisteitä 168. Hyvin risteilevä ja ohjautuva koira, miellyttävä vähäeleinen ohjaus, hyvät ilmaisut. Piilokäytöksessä toivomisen varaa. :D

Esineruudusta Sinko tarkalla työskentelyllä, kolmella pistolla toi 3 esinettä.
Pisteitä 30.

Tottikseen mentäessä oltiin kyllä molemmat jo ihan puhki. Oma ohjaus ei ehkä ollut sitä parasta antia todellakaan. Tuli tehtyä vähän typeryyksiäkin.
Ensin paikkamakuu.
Seuraaminen oli löysää Sinkon tekemäksi, henkilöryhmässä tuntui jopa jätättävän.
Ei istunut ja mie sitä sitte siitä "kouluttamaan" eli pysähdyin ja käskin että istumaan.
Maahanmeno ja luoksetulo ok.
Liikkestä seisominen onnistui myös hyvin.
Noudoissa oli A-estettä lukuunottamatta todella vinot luovutukset. Tulikohan jopa ihan sivulle.
Metrisen kaatoi ensin. Uuudella yrityksellä hyppäsi menon, mutta kiersi paluun.
Eteenmenossa ei ihan puhdasta maahanmenoa nähty, mutta kitti Allu hyväksyi sen.
Pisteitä 73.

Tarkka tyttö tuo Sinko! Tienasi 1-tuloksen 271 pisteellä ja sen meidän haaveileman HK2-koularin!!


                                

                                           


Nytpä luulen, että otamma rennosti jonku päivän ja syyslomalla sitten puuhastellaan jotakin erityisen kivaa.




sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Jäynälle JK1

Hieman yllytyshulluna ilmoitin Jäyskin Ivalon kokeeseen, "vain" yhdelle päivälle.
Puhelimessa kysyttiin, että oletko varma tuloksen saannista. No en toki, uusi kokemus tullaan vain hakemaan.

Kaikenlaista juttua siinä perjantai-illan aikana sattui, mutta saatiin meidän mökissä nukkuakkin. Kämppiksenä Kirsi ja sileäkarvainen colliepoika Taisto.

Aamulla kokoontuminen tottiskentällä, sirut ja paperit tsekattiin, arvottiin maastonumerot ja tottisnumerot olikin katsottu valmiiksi. Oltiinkin sitten numerolla kaksi, niin päivätyö alkoi heti.

Edellisillan kenraalit oli ihan paskat, J kyttäili muita koiria ja nousi nuuskimaan "tuomaria". Mutta hyvin olin saanu nuo höpötykset pois mielestä ja marssittiin ilmottautumiseen varmoin mielin.

Jäynä olikin ihan tilanteen tasalla ja pysyi perusasennossa ilmottautumisen aikana ja seurasi hyvässä vireessä paikkamakuutolpalle. (Tai ainakin se siltä tuntui) Ja myös pysyi siellä, leuka maassa maaten. Parina meillä oli vilkkaanpuoleinen sakemanni, jolla tapahtui kentällä kaikenlaista juttua.
Siellä se J vain pysyi hienosti ja arvosana erinomainen.

Seuraaminen oli hyvää, varmaa ja tarkkaavaista. Temmonmuutokset tuntu hyviltä, erityisen tyytyväinen hitaaseen kävelyyn. Treeneissä Jäynä on ollu hiukan huolimaton. Arvosana erinomainen.

Liikkeestä istuminen oli ihan omalla.tasolla suoritettu. Arvostelussa toivottiin hieman ripeänpää suoritusta, muutoin liike erinomainen.

Liikkestä maahanmeno oli mielestäni Jäynäksi hyväkin suoritus, joskus menee maahan turhan hitaasti. Luoksetulossa vilkuili tottisparia, vauhti pysyi silti reippaana laukkana. Törmäsi.. tätä ei tuomari nähnyt. Arvosana erinomainen.

Tasamaanoudossa tuli kyllä työvoitto, kun ei yrittänytkään viedä tuomarille kapulaa!!
Pieni törmäys, josta maininta. Arvosana erinomainen.

Hyppynoudossa Jäynä oli niin takki auki, että kaatoi menohypyllä esteen. Toi kapulan kuitenkin ihan hyvin, kaatuneen esteen kiertäen. Arvosana tyyvyttävä.

A-esteellä hyvä ylitys mennessä, kiersi tullessa, mutta onneksi toi kapulan reippaasti. Arvosana tyydyttävä.

Eteenmeno olisi ollu vauhdikas, varma ja suora tai siis olikin. Maahan ei vaan passannu mennä, kun vasta sitten kun olin jos vajaan kahden metrin päässä tulossa hakemaan.

Tällä esityksellä pisteitä 85.

Maastossa työt jalkuivat esineruudussa, johon en suuria odotuksia laittanut. Koko kesän Jäynällä on ollut motivaatio-onhelmia, vaikkakin Vaalassa se esitti todella hyvää työskentelyä ruudussa. Useimmin on vain käynyt niin, että ensimmäinen esine nousee nopeasti ja työnkentely loppuu siihen ja Jäynä vain juoksentelee ruudussa reagoimatta esineisiin.
Koeruudussa juostiin kirjaimellisesti tyhjät pois, aikaa meni ihan hukkaan toista minuuttia... Huusin Jäynän takaisin ja uudella lähetyksellä, uudesta lähetyspaikasta se lähtikin paremmalla asenteella ja kohta se nostikin vasemmalta sivulta nahkalompakon, joka putosi, mutta J hienosti korjasi itsenäisesti.
Toista esinettä etsittiinki pitkään ja hartaasti, joska takakulmaesineistä kuriton koira oli juossut yli. Kun Jäynä vihdoin kiikutti mulle hanskaa ruudun oikean sivun puolestavälistä ja riemulla otin sen vastaan, totesi tuomari, että 5 minnuuttia tuli täyteen juuri kun koira lähti tulemaan minua kohti. Huhuh!
Pisteitä 29.

Jälkimaastot tuolla ovat ihan supereita, niitä mulle olikin kehuttu. Eikä suotta!
Meidän jälki oli mukavaa mustikkametsää, jonne marjastajat eivät onneksi olleet eksyneet tälläkertaa.
Ennen koetta kävi selväksi, että mulla on janaongelma ja sen kyllä huomasin nyt erityisen hyvin. En osaa pysyä janalla vaan meinaan poiketa siitä.metsän puolelle. Onneksi tuomari huuteli perään komentoja, olisin muuten sössiny koko homman. Jäynä lähti janalle sopivalla vauhdilla heti kuitenkin aavistuksen vasemmalle hakeutuen (ja meikäläinen meinaa lähtiä sinne perään..), eteni sitten suoraan ja nosti jäljen lähes janan päästä vasemmalle kääntyen. Himmaillen siinä janalla odottelin huutoa "takajälki" vaan turhaan. Jerrantähen, herra takajälki nosti jäljen oikein! Sitten mentiin ja oli kyllä silkkaa nautintoa koko jälki. Maisematkin niin kauniit, pienen matkaa jälki meni pienen polun varttakin. Jäynä meni tarkkana, rauhassa, vähän kulmissa (2 kpl) tarkisteli ja nosti kaikki kepit tarkasti ylös. Aikaa meni sellainen 11 minuuttia, niin sain kutoskepillä antaa kunnon loppupalkan ja juottaa kaverin rauhassa, ennenkuin kiiruhdettiin autolle.
Pistetilille rapsahti 169 pojoa lisää. En sitten onnistunut pilamaan janaa ihan kokonaan.

Ja niin Jäynälle hienosti Juhani Petäjistön toimaroinnin alla 1-tulos 283 pisteellä, luokkavoitto ja koulari JK1!
Se taitaakin alkaa jälkikoiraksi isona. 😁



maanantai 30. heinäkuuta 2018

Pm-tokot

Helteinen lauantai sattui Sinkon kisatauon lopettamispäivälle. Mutta jälkikäteen mietittynä, tämä oli kyllä ehein evl-koesuoritus kaikista tähänastisista, vaikkakin seuraamisen löysyys itseä harmittaa. Ei jaksanut Sinko enään rutistaa sitä parastaan.

Tuomarina kokeessa toimi Minna Mäki-Asiala, josta kyllä tykkäsin kovasti.

Paikalla istuminen 10

Paikalla makaaminen ja luoksetulo 0
Nyt oltiin jo tosi lähellä onnistua! Sinko meni nopeasti maahaan, mutta niin vain alkoi sieltä nykiä ylöspäin, ollen taas lähes istuma-asennossa. Sitten siihen tuli joku pörriäinen ja Sinko unohti minut ja meni takaisin. Luoksetulo hyvä.

Tunnari 8
Voi kuinka hienoa! Pisteitä lähti tuomarin silmään aavistuksen levottomasta työskentelystä kapuloilla. Luovutus oli siisi ja varma, ei pureskelua. Hieno Sinko.

Kauko-ohjaus 7,5
Tähän olen todella tyytyväinen, koska ennen koetta Sinko teki tosi epäpuhtaita m-i vaihtoja ja nyt tuo oli eka asennonvaihto. Ja oli ryhdikäs. Minun ohjaus oli aavistuksen epäselvää, koska yksi lisäkäsky tarvittiin johonkin väliin ja liikuminen vei myös pisteitä.

Z 9
Piste lähti minun käsiavusta istumisessa. Hyi minua, teippaan nuo ulokkeet kohta. Liikejärjestys istu-seiso-maahan.

Tässä kohtaan tauko ja tuomarin ja kisaajien yhteisellä sopimuksella vauhtiliikkeet suoritettiin yksi liike kerrallaan.

Ohjattu noutaminen 8,5
Vire hyvä, harmittavasti paini kapulan kanssa hetken. Ilmeisesti kapulan taaksen mennessä astui sen päälle, kun oli laipallaankin. Tästä touhuilusta ja kapulan mälväämisestä pisteiden vähennykset.

Luoksetulo ja stopit 7,5
Tässä vaiheessa oli ohjaajan pää pehmenny helteessä. Annoin väärän käskyn ensin ja uudella, sillä oikealla, Sinko taisi vain kävästä maassa. Kun käännyin koiraa kohti, kyynärät oli jo ilmassa. Pysäytykset hyvät Sinkon tekemiksi.

Seuraaminen 8,5
Taisi olla kuumuuden lisäksi huono virittelykin syynä, mutta Sinko ei ollut tässä ihan samalla taajuudella minun kanssa. Perusasennot oli hitaita, peruutus niin vetelää ja vinoa, ettei tosikaan.

Tyhjään lähetys ja ruutu 0
Tämän mokasin ihan ite. Sinko juoksi luotisuoraan ja sitä ihastellessani unohdin pysäyttää sen ympyrään. Eihän se tahtonut sieltä ympyrän takaa ohjautua. Kahdella käskyllä saatiin korjattua. Ruutuun löysi.ja istui sinne pysäytyskäskyllä, meni huonosti maahaan ja varasti seuruuseen.

Hässäkkä 7,5
Ekaa kertaa saatiin pisteitä!!!Wuhuu!
Sinko kiersi hyvin tötsän, teki väärän asennon. ( istui, piti mennä maahan) nosti oikean kapulan ja hyppäsi vielä esteenkin.
Pureskeli kapulaa, vino perusasentokin taisi olla.


Pisteitä 212 ja 3-tulos, sijoitus 4/6
Ja meidän kerhon joukkue voitti piirin joukkuekisan. Oltiin tosin ainoa joukkue, mutta saatiin tarvittavat tulokset kasaan.