Hah, ei kai tässä mitenkään innokkaita olla, kun ensi vuodelle on kokeita katsottuna.
Treenit siis jatkukoon.
Urakka aloitettiin tekemällä seuraamista, luoksetuloa ja tunnaria. Tarkoituksena saada aikaan kokeenomainen tilanne tunnarin suhteen ja katsottua johtuiko viime kokeen huolimattomuus kiireestä palkalle.
Seuraaminen taattua laatua. Pikkasen keulimista, mutta se ei tod. haittaa.
Luoksetulossa maassa olo ei oikeen tahtonu maistua, mutta odottelin ja odottelin ja menihän ne kyynärpäät taas maahan. Itse liike oli hieno!
Ruutu muuten ok, mutta meni maahan jo seis-käskyllä. Toinen ruutu oli melkonen roiskasu, kun S katteli selän takana olevia treenikavereita.. Topakalla käskytyksellä teki kuitenki homman kympin arvoisesti.
Tunnari tehtiin ensin kompostiverkon kanssa ja ensin ei kapuloille edes meinattu löytää..
Liikkurin olessa käytettävissä, jauhettiin sitten ihan urakalla. Kerran Sinko toi väärän. Ei edes haistellu, nosti vain ekan mikä vastaan. Otin kapulan vastaan mitään sanomatta ja lähetin takaisin töihin.
Varmaan 5-6 onnistuneen toiston jälkeen saatiin lopettaa tosi nättiin suoritukseen, kun kaikki kapulat tarkistettiin hienosti. Tosi lähellä oli hosua ja nostaa se oman viereinen kapula, mutta jatkoi vielä.
Kokoajan teki hyvällä asenteella hommia, viimeselle tarvi lisäkäskyjä. Mikälie aivopieru. Saatto ottaa häiriötä muista koirista, mutta siihenkin on totuttava.
Jääviä tehtiin myös. Kaikki ok. Voi kun se istuminen onnistuis kokeessaki... Mitenhän minusta tuntuu, että syy on minussa, kun on epäonnistuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti