keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kelit kohillaan









Pipakin sai taas kesätukan ja taantui jälleen ihan kakaraksi. Ja on se aika ripakinttu :P

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Pattitilanne

Sinkon vasemman tassun sismmästä varpaasta löytyi keskiviikkona jotain siihen kuulumatonta. Eilen käytiin lääkärissä ja aloitettiin 10 vrk:n ab-kuuri. Patti on sen verran ärtynyt ja tulehtunut, että tilanne rauhoitetaan ensin näin. Jatkosta sovitaan sitten seuraavalla käynnillä.

Kutsumaton vieras
Patti on onneksi irtonainen, mutta häiritsee Sinkoa kyllä siinämäärin, että kauluripakko on ehdoton. Esim. aamulla kun otin tötsän pois, että S saa juoda, oli se heti patin kimpussa. Olen asennoitunut niin, että se poistetaan. Ellei katoa kuurin aikana taikaiskusta

.
Et oo tosissas..?!

Elikkäs kaikki kevään koesuunnitelmat saa unohtaa, juoksujakin vielä odotellaan..
Muoks. S aloitti juoksun 21.3

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kun koko perhe harrastaa

Hah, nyt mennään kyllä ihan sivu-urille kirjoituksen suhteen, mutta menköön!

Olen tässä pyöritellyt päätäni joidenkin kiekkoäitien oman ajan puutteelle ja olen jostaki tainnut ihan lukeakin, kuinka vanhemmat uupuvat lastensa harrastusten vuoksi.
Meidän perheessähän normaalisti eletään sykleissä kiekkokausi- koirakausi. Keleistä ja motivaatiosta (ajasta!) riipuen mulla treenikausi vaihtelee. Talvikaudella pidän kiinni siitä, että kerran viikossa käydään treenaamassa. Kiekkoilut yleensä saadaan pakettiin maaliskuun aikana, kun metsät ja kentät alkavat jo kutsumaan meitä. Vaan ei tänä vuonna, ei vielä...

Tero pelaa paikallisessa edustusjoukkueessa ja vaikka on jo kertaalleen lopettanut niin aina vaan veri vetää sinne tolppien väliin. Eikä siinä mitään, hyvin se vetää siellä ja kiekkointo on tarttunut tuohon nuoreenmieheenkin aikapäiviä sitten. Ollaan siis todellinen kiekkoperhe: jos ei olla toimitsijoina peleissa, ollaan kuskina maakunnissa ja jännäämässä katsomon puolella. Ymmärrän kyllä niitä vanhempia, jotka moiseen toihuun ei mukaan halua millään. Lapsi saa mieluummin istua vaikka tietokoneella kaiken vapaa-aikansa. Mehän ollaan jäähalilla sitten vaihtelevalla kokoonpanolla vähintään 5 iltana viikossa. Tero toimii myös junnujen valmennuspäällikkönä ja valmentaa maalivahteja. Ja kyllä. On tämä välillä ihan kivaakin. ;)

Se hetki, kun homman hohdokkuus katoaa on tämä kevät. Aurinko paistaa, päivä pitenee ja treenit houkuttais.Talvi on pitkä ja kilometrejä ja hallilla vietettyjä tunteja on kertynyt ihan tarpeeksi.  Mutta ei ehdi, ennekuin kaikki treenit ja sarjapelit on paketissa. Ja nyt vielä menivät penteleet voittamaan 3.divarin pohjoislohkon mestaruuden. Lomasta ei siis tietoakaan vielä. Treenit jatkuu ja karsintapelit odottavat ens viikonloppuna. Olen yrittänyt henkisesti valistautua 2. divariin nousuun, mutta eipä mennä asioiden edelle.

Olen siis todella tyytyväinen Sinkon kanssa saamiimme tuloksii menneellä kaudella. Tehokkaalla ajnkäytöllä kaikki on mahdollista! Hallin piha suurimman osan ajasta treenikelpoinen ja mukavat lenkkimaastot ovat ihan näppärien matkojen päässä. Ainoastaan koepaikkojen suhteen on ensin pitänyt kurkkia otteluohjelmat ensin.

Mutta jotta ei ihan valitusvirreksi menisi, niin ainahan se harrastaminen parhaimmillaan myös antaa paljon. Teron joukkue on täynnä loistopersoonia ja pelaajien tyttöystävät ja vaimot ne vasta loistavia tapauksia ovatkin! Kyllä sillä sakilla kehtaa peleissä käydä jännäämässä. Villen joukkueen vanhempien kesken vallitsee hyvä joukkuehenki ja pelit ja reissut toteutuvat vaivatta.

Ja jotta ihan tylsäksi ei käy, pitäähän Aavan soittaa kitaraa, käydä näytelmäkerhossa ja harrastaa partiota. :P

Mutta niin vain taas yksi talvi on selätetty ja metsät kutsuvat pääsiäisenä aloittamaan hakukautta!

Ruohoa näkyvissä!

Daa...?

Siellä pienenä pisteenä näkyy retkiluistelija. Meillä ei ole asiaa jäälle, mitä ilmeisemmin.

(Mutta sitä ennen pitää saada akka kuntoon, viikonlopun pelit oli niiiin jänniä, että niskat on tönkköjumissa. Buranaa ja hierova tyyny, sillä mennään.)

Toipilaat soffalla



perjantai 13. maaliskuuta 2015

Pennun nimet muistiin ;)

Vimma , Jäynä, Viuhti
Se siitä aiheesta.

Ja sitten viikon ainokaiset treenit: Kun koetta ei ole vieläkään tiedossa (odotellaan vielä vastausta yhdestä mahdollisesta paikasta), voidaan ihan huoletta hakea sitä virhettä (ja oikeaa virettä) tekemällä liikkeitä putkeen ja katsomalla missä kohtaan on treenamista.

Järjestys oli seuraava
Luoksari: Ekana liikkeenä aiemmissa kokeissa havaittu vitiviritööttööt-mielentila näky. Nyt onneksi vain maassaolon aikana. Kyynärät vähän nousi.
liikkeestä istu: No wauu!
Ruutu: Kyllä! Treenit on tuottaneet tulosta. Oikeen hyvä paikka ja ei ennakointia missään vaiheessa.
Kaket: No juu. Ruudun perään pikkasen vaikea rauhottua tämmöseen (etenkin kun joku pikkasen liian riehakkaasti kiitti koiraa ruudun jälkeen..). Liikkui ainakin puoli koiran mittaa. Eteenpäin siis tällä kertaa. Treenit jatkuu.
Tunnari: Tämä tuli tehtyä sitten ihan superhäiriössä, kun liikkurin lisäksi mukana hengaili liikkurin koira. Vähän tytöillä meinasi piiripieni pyöriä, mutta hyvä suoritus oli sitten loppujenlopuksi. :)
Metallinouto: Hyvä vauhti. Vähän vino luovutus.
Hyppynouto: Vauhdikas ja suora luovutus nyt.
Seuraaminen: Muuten taattua Sinkoa, mutta peruuttamisessa meinasi laiskotella. Sinko osaa peruuttaa seuraamiset, nyt teki jotain ihan muuta.

Superpalkan jälkeen lepo autossa ja vielä kakejumppaa ja merkinkiertoa loppuun.

No eikai näiltä voi suuria odottakaan...?


Muulla eläinosastolla sitten ollaan toipilaita: Muru pääsi sterkkaukseen torstaina ja Teron saalistettua kissaa tunnin (!) selvisivät lääkärin vastaanotolle 15 minuuttia myöhässä..Juu ei se ihan sylikissa ole, eikä siitä sellaista varmaan ikinä tulekaan. Nyt henkilö pikkumustassa on kertonut olevansa tapauksesta hyvin närkästynyt. Kuinka noloa on tippua tyynyltä ja kaatua selälleen? :)



Kanaset ovat hieman menneet sekaisin keväästä ja hautovat tyhjiäkin pesiä. Munat kerätään pois sinnikkäästi ensimmäisen yrittäjän epäonnistuttua. Teiniäidit... :P

Hemmo ja Venla jatkavat rivarielämää, koska V on edelleen sitä mieltä, että H ei ole hänen kaveri. Hetkittäin oikein hellästi nuuskutellaan verkon välistä ja seuraavassa hetkessä Hemmo-raukka saakin tuta naisten ailahtevan mielenlaadun. :)


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Suunnitelmat uusiksi

Pipa oli aloittanut juoksun jotenka Sinko menee siihen mukaan tapansamukaan parin päivän sisällä.
Koepaikkaa Ouluun 22.3 ei edes saatu. Koe täyttyi jo etusijalla olevista seuran jäsenistä. Eipä siis jää harmittamaan, ei olisi kuitenkaan sinne päästy tai ainakaan saatu treenattua hormonihirviön kanssa koetta ennen täysipainoisesti.

Lomalla ollaan jaksettu treenata kaksi kertaa. :)
Maanatai-aamuna herättiin 6.30 ja hurautettiin ihan perheen voimin Liminkaan Doganttihalliin treenaamaan tunniksi. Ajatuksena olisi ensi talvi kulkea siellä ja kävin tutustumassa halliin ja tykkäsin. Myös hinta on lompakolle passeli.
Tehtiin tunnaria -> Heti ensimmäisenä liikkenä, joten tunnetilanhallinta tuli hyvin katsottua ja vieraassapaikassa liikkeen onnistuminen. Ei ongelmaa!
Ruutua-> Heti tunnarin perään, koska viimeksi jumitti tunnariin ja vaikka kuinka lähetin ruutuun, juoksi Sinko sinne missä tunnarikapulat oli olleet. Nyt zoomas heti ruutuun ja teki hienon suorituksen.
Luoksaria ->Haasteen loi se, että luoksaria ei mahtunut tekemään seinän vieressä ja merkit meni hallin lattian poikki. Sinko lähti sitten pujottelemaan merkkejä...
Kaukoja -> Joissa kerran seiso-alas vaihdolla liikku eteenpäin. Taisi jo vähän väsyttää.. Sitten meni hyvin. Alkuun tehtiin vähän ilman alustaa takajalkojen alla, mutta löysin hallista ohutta mattoa pari palaa tassujen alle ja jumpattiin sitten niidenkin kanssa.
Lisäksi merkin kiertoa ja metallia vauhtinoutona. Metallin kanssa pitää edelleen panostaa nopeaan nostoon ja luovutusasentoon. Vaikkakin ne sujui ihan kivasti.

Tiistaina Sinko pääsi Satulle hierontaan ja olipas taas mukavaa ja tarpeenkin. Satu tuumas, että oikealla puolella heikomman oloiset lihakset.

Torstaina maneesilla tehtiin kokeenomaisena istuminen, luoksetulo ja ruutu. Vähän oli S kuutamolla alussa, luoksetulo oli tosi hyvä! (Istuminen olis taas menny nollille...)
Metallin kanssa hiottiin nopeaa tarttumista ja luovusta. Jälkimmäiseen saatiinkin patukan avulla (uuden, ihanan pinkin ;) ) avulla hyvää ilmettä ja tiiviyttä.
Kaukoja tehtiin ekaa kertaa maneesilla sitten tyylinmuutoksen ja ilman kosketusalustaa. Ja nehän toimi hienosti!

Tänä aamuna facessa treenikaveiren kesken kiersi haaste, jossa makaava koira kierretään makupaloilla ja sitten koira pitää saada paikaltaa pois niin, että pakupalat pysyy paikallaa. (Ellei koira ole jo syöny kaikkea.)
Pipa on niin tosikko ruuan kanssa, että yritys kaatui heti alkuunsa, testihenkilön poistuessa paikalta...

Hetkeä myöhemmin hän poistui paikalta.

Sinko selviytyi tehtävästä kohtullisen kunniakkaasti.