Mummot on rautaa! Sinkolle HK3

Sinkon kanssa osallistuimme Rovaniemen palveluskoirakerhon 70- vuotis juhlakokeisiin 5.10.

Samana viikonloppuna kisailimme vuosi sitten HK2:sen ja silloin ajattelin, että Sinkon PK ura olisi siinä. Kesän treeneissä Sinko on kuitenkin osoittanut ihan hurjaa motivaatiota ja kehittynyt heikompien osa-alueiden saralla niin kivasti, että kotikentällä vielä kerran tahdoin Sinkon pääsevän hulluttelemaan.

Ja Sinko ei pettänyt! Koko hakusuorituksen ajan se oli hurjan kivassa, rennossa, mutta skarpissa mielentilassa. Ja itse muistin olla juoksematta keskilinjalla ja annoin Sinkon hoitaa hommansa rauhassa. Kautta linjan, se risteili mukavasti, eteni aluetta ja oli tarkka. Kertaakaan en korjauttanut sillä edellistä pistoa. Ilmaisut olivat hyvät, näytölle mentiin mallikkaasti ja hallinta oli Sannamarin piiloa lukuunottamatta :D tosi hyvää. Pisteitä 162.

maastokuvat Sannamari Pehkonen

Esineruudusta Sinko nosti nopesti ensimmäIsen esineen, mutta sitten kaikki mitä sieltä löytyi olikin epämiellyttävää. Otin vielä 30 sekunttia ennen ajan loppumista Sinko ruudusta pois puuhailemasta ja niin vain sieltä vielä toinenkin esine saatiin kairattua ylös.

Tottiksessa Sinko oli kivan pirteä ja teki hyppynoutoon asti oikein mallikasta suoritusta. Hypystähän Sinko on saanut vapautuksen ja se tehdään hienona esteenkiertonoutona. A-esteellä ei ole ollut ongelmia, mutta niinvain Sinko paluulla kiersi sen. Eteenmeno oli HIENO!

Paikkamakuussa ahdisti joku, oliko se koko suorituksen ajan keskusteleva tottispari vai mikä, mutta siellä oli istuttu, maattu ja loppujenlopuksi Sinko seisoi, kun palasin piilolta. Kasaan saatiin 72 pistettä. Yhteen ynnättynä pisteitä Kari Nuutiselta 248, 2-tulos ja HK3 koulari. Kyllä sai pikku-Sinkosta olla ylpeä!! <3 <3

Näihin bileisiin Sinko lopetti aktiiviuransa ja on todellakin eläkepäivänsä ansainnut! 

<3
tottiskuvat Laura Hanni

Leirielämää

Meillä kesäkuu starttasi reippaasti käyntiin hakutreenien merkeissä ja vallan leireillessä.

Ensin vietettiin oman hakuporukan treeniviikonloppu touko-kesäkuun vaihteessa Rovaniemellä. Mukaan lähtivät molemmat turrikat, ihana treeneihin saakka toki.

Jäynä viiletteli Leirikarin osin haastavassakin ja vaihtelevassa maastossa rataennätyksensä 250 m, tehden löytöjen lomassa hienoja tyhjiäkin.

Ilmaisuja viikonlopun aikana treenattiin tosi vähän, yhden umpipiilon verran vain. Jäynä tarvii vielä paljon vahvistusta  suoriin pistoihin, se välillä tupeksii: "oikea, eikun vasen jaa suoraanko tässä pitääkin edetä..." -systeemillä.

Tähän jälkimmäiseen saatiinkin sitten lääkettä heti seuraavana viikonloppuna Suomen Briard ry:n hakuleirillä Surkeenjärvellä, jonne meitä tuli kouluttamaan Sari Kärnä.

Lauantaina oli tavattoman helteinen päivä ja radata oli rinne, jossa vasen puoli oli laskeva ja oikea puoli nouseva. Kyllä oli helppo treeni kaukana koirilla, kun ne tuota rinnettä nousivat ja etsivät maalimiehiä.

Jäynä jaksoi mukavasti, joskin ylämäessä olevalle piilolle se ei heti löytänyt. Juoma -ja hengähdystauko pidettiin ja hyvällä sykkeellä J jatkoi hommia. Saatiin tässä treenissä esiin hyvin tuo suoraan lähtemisen vaikeus.

Illalla, kun sää muuttui pilviseksi, teimme pellolla risteilytreeniä kaikille koirille. Tämä on minusta mukava harjoitus, tulee itsellä vain tehtyä avoimessa maastossa. Jäyniskin tuntui tykkäävän, niin että meinasi välillä karata kesken paluumatkan takaisin maalimiehen luo.

Sunnuntaille löydettiin kiva maasto, jossa J viiletteli muistaakseni 9 pistoa saaden ääniavun taputuksen muodossa, jotta pistolle lähdettäisiin suoraan. J on kyllä innokas ja kestävä tekijä, sanoi kouluttaja. Tästä meillä on hyvä jatkaa.

Esineruutua ei enään jääty iltapäivällä tekemään, vaan pitkänmatkalaisina lähdettiin kotimatkalle ensimmäisenä. Ja matka jatkuikin Kärsämäelle saakka hienosti, kunnes autosta hajosi kytkin klo 20.30. Tunnin päästä paikalla olikin jo hinausauto sekä Minnis ja Haloo <3 , joiden kyydissä päästiin Iihin saakka ja vaihdettiin Teron kyytiin. Kello oli 01.00, kun kurvattiin kotipihaan. ei huonosti.

Elokuun puolella ajelimme sitten Sinkon ja Jäynän kanssa Vaalaan, Oulunjärven rannalle BB-leirille. Totuttuun tapaan treenien ohessa juteltiin paljon, saunottiin ja tänä vuonna kirsikkana kakun päälle, Aava oli meillä leirikokkina, niin pitkän maastopäivän päätteeksi saimme vain kävellä valmiiseen pöytään. :)

Tottista ei tuollakaan vännelty yhtään, pääpaino oli maastotreeneissä. Jäynä ajoi yhden haastavan, pitkän jäljen, jonne Riina 6 keppiä jätti. Vähän jäkälätuppojen alle piiloon pukaten. Hienosti J jäljen suoritti! Lämmin päivä ja kuiva jäkäläpohja vaati jo taistelua. Kepeistä 5 nousi. Ja täytyy itselle muistiin kirjata erityisen hieno jana!

Sinko treenasi hakua, tehden kaksi treeniä.
Ensimmäisen päivän haamu+ etenevä maalimies, useamman piston verran, jotta saataisiin tuota etsintää taas vähän alueella enemmän eteneväksi. Tuolla avoimessa metsässä saatiin kyllä Sinko liikkumaan todella hyvin!
Seuraavana päivänä oli pikkukoira ihan vallaton, päästiin tekemän ihan hallintaa keskinlijalle tultaessa. :D Edellispäivän haamut olivat tehneet tehtävänsä myös motivaatioon.
Sinko viiletteli 200 m tehden hienoja tyhjiä ja löysi sitten Riinan ja Terhin kumpareen takaa pötköttelemästä.

Molemmat koirat tekivät toki myös esineruutua ja aivan omalla tasollaan molemmat niistä selviytyvät- Sinkon työskentely on parantunut huimasti ja Jäynä enää hyvin vähän juoksee turhaan ruudussa ja nenä on heti auki.

Tekee kesää

Pikkuhiljaa meidänkin hiljaiselo alkaa loppua, kun maastokausi haun osalta on aloitettu. Itseasiassa ilmaisutreenit kentällä on saatu polkaista käyntiin jo ennen pääsiästä.

Jäynä on päässyt opiskelemaan rullailmaisun kiemuroita, koska haukkuilmaisun kanssa loppui pinna minulla ja tottapuhuen koirallakin. Jäynä osaa noudon, joten rullan perilletuomisessa ei ole mitään ongelmaa ollut, kun koira vain saatiin ymmärtämään se, mitä oltiin tekemässä. Joten hyvin äkkiä maalimies maltettiin jättää siksi aikaa, että rulla toimitetaan minulle ja päästään näytölle ja leikkimään maalimiehen kanssa.

Tällähetkellä tilanne on se, että kaksi kertaa olemme päässeet metsään saakka ja J on ollut varsin vakuuttava.

Vappupäivän treeneissä Koskenkylässä kokeilimme ilmaisun metsässä ensimmäistä kertaa.
Osittain peitetyt maalimiehet kaksi kertaa, noin 30 m etäisyydellä keskilinjasta. Näissä ei mitään kommentoitavaa. Toisen mm:n ohi J vain juoksi tuulen yläpuolelta minun huonon lähetyksen takia, tehden sitten todella mallikkaan tyhjän.

Ilmaisukeilujen jälkeen J pääsi vielä etsintähommiin 3. mm:n ollessa kunnolla piilossa. Ja kyllä sitä saikin hakea, tuulen pyöriessä kovasti etsinalueella.

Tänään J pääsi Toramon radalle, jolla se ei tainnut aiemmin treenata..
Vasempaan etukulmaan umpipiilo ilmaisulla. Itse vähän olin kuutamolla koiraa lähettäessäni ja hukkasin koiran siihen saakka, kunnes se jo tuli rulla suussa minua kohti. Näytöllä oli mennyt maahan maalimiehen pallolla ohjaten.

Oikean etukulman umppari suorapalkalla. Jätin Jn vasemmalle puolelle n. 10 m keskilinjasta metsän puolelle ja kutsuin keskilinjalle. Tämäpä pitääkin ottaa tavaksi, koska J meinasi roiskaista keskilinjan yli oikeaan etukulmaan kulkematta minun kautta.

Toistin kuvion kolmannellä lähetyksellä ja tässä J ymmärsi jutun idean. Parin askeleen verran vaadin hidastamaan keskilinjalla ennen lähetystä. Kivasti sillä oli fokus jo uuteen etsintään ja upposi suoraan 50 m, josta mm löytyikin.

Päivän haaste olikin 100 m kulmassa olevan ison kiven päällä pötköttevä mm. J upposi hyvin takalinjalle ja oli pyörinyt ja etsinyt, muttei saanut paikallistettua maalimiestä. Maastosta johtuen en nähnyt, mitä piilolla tapahtuu ja aika kauan kului aikaa, kunnes J tuli keskilinjaa pitkin radan etuosasta päin minun luokse.
Uusi lähetys ja J oli heti kaartamassa aluetta eteenpäin. Piti mennä siis todella lähelle kiveä, jotta saatiin tyyppi uudelleen sinne. Kaikenlaista! Ei selvinnyt ranskalainen tässä maaottelussa, vaan englantilaiset puikkonokat voittivat tämän erän.

Tottiksen eteen ei ole tehty mitään suuria. Metrinen on kerran kaivettu kentällä esille ja pienen ihmettelyn jälkeen siitä ylikin mentiin.
Noudossa hiominen irroituksien kanssa jatkuu, viimeksi jäi jo positiiviset tunnelmat päälle.
Kovin innokashan J on edelleen tekemisissään, talven jäljiltä häiriöherkkyyttä on vähän (ja kun kentällä on käyty mökkikylätreeniä tekemässä, kaikki esteen yms. ovat sietämättömän kiinnostavia). 

Sinkon kanssa on aloiteltu tottishommat myös metrisen ja tasamaanoutojen muistelulla. Seuraaminen, jäävät ja henkilöryhmä on myös saatu tehtyihin treeneihin. Ihanan innokas minimuori, jolle käydään uudet vinkupalot hakemassa niin kelpaa tottistella vastakin.

Sinko on parit ilmaisutreenit tehnyt irtorullilla. Niin vahva sillä on kiintorullalla ilmaisu, että se yrittää epätoivoisesti aina ensin napata sen kaulaltaan, ennekuin huomaan etsiä irtorullaa.
Sinko pääsee meidän hakuryhmän treeniviikonloppuun mukaan touko-kesäkuun vaihtessa, niin pääsemmä kunnolla treenien makuun.

Pipalla oli kevättä pöksyissä, eli juoksut sen osalta on juostu tälle vuodelle. Ja huomenna on juhlapäivä, 10-vee synttärit!

Kaiken maailman koulareita ja huippukoiria!

Ilmoitin Sinkon Rovaniemelle kotikokeeseen, vielä viimeiseen yritykseen saada HK2 koulari. Jossain vaiheessa olinkin sitten ilmoittanut myös Jäynän treenikentän laidalla meidän ensimmäiseen 2-luokan jälkikokeeseen. Molemmissa kokeissa tuomarina toimi Allan Aula.
Tarvittiin siis enemmän, kuin tarpeeksi reipasta koiraharrastusmieltä itseltä, perheeltä ja treenikavereiltakin, jotta tästä selvittäisiin kunnialla.



Jäynän jälkitreenit Ivalon kokeen jälkeen menivät pääasiassa persilleen, koska a) porot b) pyöräilijät c) koiranulkoiluttajat sattuivat treenijäljille meidän seuraksi ja niissä oli vielä liikaa kestettäväksi.

Jäljen mittaa ja ikää saatiin lisättyä tasaiseen tahtiin, vastaamaan 2-luokan vaatimuksia ja viimein kaksi päivää enne h-hetkeä saatiin sellainen onnistuminen, että uskoin koiran itsetunnon koejälkeä ajatellen olevan kohtuudella palautettu.






Tottiksen ja esineruudun suhteen mentiin niillä mitä on, onneksi pohjalla oli hyvät esineruututreenit Reijan leiriltä. Treenaamaton tottis voisi tosin olla Jäynän kohdalla hieman .. rönsyilevä. :)



Koska päätavoite oli saada Sinkolle onnistunut, kohtuullisen eheä koesuoritus joka osa-alueelta, valjastin useana iltana pikkusiskon tai reippaan Ville-pojan metsään etsittäväksi. Teemana oli itsetuunon kohotus, monta tyhjää, tyyli suht vapaa (kunhan käy riittävän syvällä) ja 1 löytö/treeni, suorapalkkaa ja ilmaisua vaihdellen. Yhtään valetta ei Sinko treeneissä tehnyt ja suorituksen rentous, jopa flow- tila alkoi olla hetkittäin läsnä. Jopa asia, johon en pyrkinyt, pistojen muoto alkoi pikkuhiljaa löytyä. Keskityin myös omaan ohjaamiseeni, "vieritin" koiralle työskentelyyn enemmän vastuuta, enkä huudellut sitä oikeastaan missään vaiheessa sen ihmeemmin. Kehuin vain aina vuolaasti, kun se tuli rullatta keskilinjalle. Joskus se sai lihapullan tms. yllätyspalkkaa.

Esineillä mulla piti vähän lakkoilla, kun Sinko tuumi, että pitää enemmän auttaa: kehua ja huudella, että esineen kanssa tohtii reippaasti tulla. Vastuun pallo koiralle sielläkin, toisisanoen.

Tottis jäi tosi vähälle: paristi esteet ja eteenmenot, vähän leikkiä kentällä.


Jäynä aloitti urakkansa lauantaiaamuna tottisosuudella, koska perjataina satoi ensilumi, joka pisti aikataulut uusiksi. Onneksi koe voitiin järjestää!

Jäynä oli paikkista lukuunottamatta aavistuksen levottoman oloinen, äänsi noudoissa kapuloilla, irrotukset huonoja, samoin perusasennot. Asentovirheiltä vältyttiin ja esteet mentiin ja tultiin. Eteenmenossa tuplakäsky maahanmenoon. 91 pistettä.

Jäynän tottiskuvat: Laura Ylinampa

Esineruudussa nähtiin vauhtia ja vähän lisäkiemuroita, mutta huikean parannuksen J on tässä tehnyt ja kaikki kolme esinettä mulle tuotiin. Pisteitä 28, koska jokaisella esineellä keskusteltiin siitä, mitä "irti" tarkoittaa.

Jälkimaastot kokeeseen löytyivät Petäjävaarasta. Sport Trackerin laitoin päälle, koska tahdoin verrata sitten jälkikaavioon koiran kulkemaa kuviota.
Janasta selvittiin pienten lisäkuvioiden jälkeen jäljelle, jonka Jäynä nosti todella mallikkaasti. Melko pian ekalta suoralta J nostikin 1.kepin, jonkan jälkeen kulma ja maasto muuttui kivikkoisemmaksi ja hetkittäin oli pientä nousua. 2. keppi nousi n 200m, samalla maastokin muuttui pohjaltaan pehmeäksi sammaleeksi. 3. kulman jälkeen tultiin hakkuuaukealle, edelleenkään alustanmuutokset ei aiheuttaneet suuria tarkistelun tarpeita. Jäynä puksutti kuin juna yli metsäkoneurien ja ilmaisi pian 3. kepin n.400 m jälkeen. Hakkuuaukealta mentiikin sitten vähän sankempaan metsää, nuoreen koivikkoon ja tässä kohtaa Jäynä tarkisteli uuden alusta huolellisesti ja jatkoi sitten jäljestystä, nostaen 4.kepin n.650 m jäljestystä takanaan. Mulla aukesi molemmista kengistä nauhat siellä koivikossa ja kun J eteni rauhalliseen tahtiin, pysähdyin solmimaan nauhat. Kun oli valmis niin J odotti minua 5.keppi suussa, matkaa takana siinä vaiheessa suunnilleen 800 m. Alettiin olla jo lähellä tietä ja maasto muuttui selkeämmäksi metsäksi, sammalpohjalla ja 6.keppi löytyi sieltä oikein varmoin ottein.
Aikaa jäljellä meni n.17 minuuttia.
Jäljeltä pisteitä 168.

Hieno Jäynis handlasi siis homman ja JK2 koulari taskuun, hienolla 1.tuloksella 287!!


Sinkon työpäivä koitti sunnuntaina. Pakkasta oli lähes -10, kun hyvin puettu ja lämmitelty saikkonen pakattiin kyytiin.
Päivä aloitettiin henkilöetsinnällä, jossa kovin vaihtelevasti urakan aloittaneet voi-koirat löysivät ja ilmaisivat löytöjään. Oon vähän huono jännittäjä ja niin me ensimmäisenä avo-koirakkona rennoin mielin talsittiin kuuntelemaan tuomarin jutut. Odoteltiin siinä vielä koiranulkoiluttaja pois keskilinjalta, kunnes Sinko pääsi hommiin. Häntä viuhuenhan se keskilinjalla oli molempiin etukulmiin haikaillut, mutten voinut mitenkään uskoa, että etukulmissa olisi ketään.

1. pisto oikeaan etukulmaan olikin sitten tyhjä. Sinko tuli kovin pettyneen oloisena sieltä pois. Kutsui ja kehuin sitä, koska ei rullaa!! Vasempaan etukulmaan uusi yritys ja sinne se meni, eikä näkynyt ihan heti. Rulla suussa, kovin varman oloisena ja näytöllä törmäsimme umppariin.  Sinko tuli hyvin sivulle, mutta piilolta lähtiessä viuhahti maalityypin luo touhottaan. No kyllä sen sieltä käskyillä sai pois, mutta voi mikä apina se onkaan.
Sitten tuli tyhjiä 4 kpl, jotka oli Sinkon tekemiksi oikein mallikelpoisia. Ei taaksepäin työskentelyä yhtään, tokihan se kiertelee risukoita ja muita sellaisia, mutta tarkisti mielestäni aluetta hyvin. Neljännen tyhjän laitoin riskillä tekemään uusiksi, koska Sinko ei mennyt vitikon läpi riittävän syvälle vaan juoksi niin vinoon, että iso alue jäi tarkistamatta. Se petrasi ja kävi tarkistamassa alueen huolellisesti. Tuomari totesikin, että moni koira, ei olis moista tehnyt. 120m jälkeen juomatauko, ja seuraavalla pistolla vasemmalta 150m löytyi osittain peitetty 2.ukko. Samat rönsyilyt piilolta pois tultaessa, kun ekallakin.. Seuraavalle pistolle oikelle puolen  Sinko lähti tosi tomerana, liekkö oli jo edellisellä tyhjällä saanut hajua n 200m kohdalla olevasta ukosta.. Kohta sieltä rullan kanssa tultiin ja näytölle mentiin risukon keskelle. En heti umpparia edes havainnut ja pieni pettymys mahdollisen valelmaisun takia jo tuli. Mutta Sinko puski sinne piilolle, minne  mie en päässyt ja sitten sielläkin hummailla kurittomana. :P Eli kaikki kolme ukkoa löyty ja aikaa meni jotain 8 minuuttia!

Pisteitä 168. Hyvin risteilevä ja ohjautuva koira, miellyttävä vähäeleinen ohjaus, hyvät ilmaisut. Piilokäytöksessä toivomisen varaa. :D

Esineruudusta Sinko tarkalla työskentelyllä, kolmella pistolla toi 3 esinettä.
Pisteitä 30.

Tottikseen mentäessä oltiin kyllä molemmat jo ihan puhki. Oma ohjaus ei ehkä ollut sitä parasta antia todellakaan. Tuli tehtyä vähän typeryyksiäkin.
Ensin paikkamakuu.
Seuraaminen oli löysää Sinkon tekemäksi, henkilöryhmässä tuntui jopa jätättävän.
Ei istunut ja mie sitä sitte siitä "kouluttamaan" eli pysähdyin ja käskin että istumaan.
Maahanmeno ja luoksetulo ok.
Liikkestä seisominen onnistui myös hyvin.
Noudoissa oli A-estettä lukuunottamatta todella vinot luovutukset. Tulikohan jopa ihan sivulle.
Metrisen kaatoi ensin. Uuudella yrityksellä hyppäsi menon, mutta kiersi paluun.
Eteenmenossa ei ihan puhdasta maahanmenoa nähty, mutta kitti Allu hyväksyi sen.
Pisteitä 73.

Tarkka tyttö tuo Sinko! Tienasi 1-tuloksen 271 pisteellä ja sen meidän haaveileman HK2-koularin!!

                                

                                           


Nytpä luulen, että otamma rennosti jonku päivän ja syyslomalla sitten puuhastellaan jotakin erityisen kivaa.

Täällä ollaan ja hyvin voidaan!

Muutto on saatu kohtuullisen kunniakkaasta läpi, lapsille on kouluhommat järjestetty, Terokin yrittää kotoutua takaisin toimistolle työkavereiden sekaan ja itsekkin kävin työhaastattelussa ennen juhannusta ja taisipa se poikia sitten jotain ensi lukukaudelle. Ja treenit rullaa: tokoa, hakua, jälkeä jne.

Sitten niistä treeneistä.
Sinko: Haun osalta on pitäydytty suorapalkoissa edelleen, painotus risteilyssä ja on huomattu oikealla puolella etenemisen olevan haastavaa. Vasemmalla etenee helposti jopa 50 metriä aluetta eteenpäin, mutta oikealla puolella ei.. Pahimmillaan palaa jopa samoja jälkeä takaisin L:n päästä..!  Sisäänmenokuuri tähän ensialkuun lääkkeeksi ja maalimiehet reilusti edessäpäin. Muuten rennonoloinen tyyppii metsässä, tyhjillä pistoissa ei havaittu epävarmuuttaa/pysähtelyä/rullan nappailuyrityksiä. Rulla on vielä kursittuna kireälle, ettei pääsisi tapahtumaan näitä, mutta kohta se täytyy löysäillä alemmaksi.

Esineruutu koki pienen motivaatiokriisin kesäkuussa, mutta palkkausmietinnällä siitä päästiin. Ruoka vaihdettiin leluun. Kaistaleilla mennään ja yksi esine kerrallaa sieltä haetaan 3-4 toistoa per treeni on menty. Tämä helppo toteuttaa pienellä kateuslisällä, kun Jäynän kanssa vuorottelevat.

Tokoa on treenattu pienesti PM-tokot mielessä, mutta voipi olla että sinne ei ainakaan tulos mielessä lähdetä. Hyviä paikkistreenejä on saatu aikaan, merkittömään merkkiin paljon toistoja eri kentillä suorapalkoilla ja alkaa ajatus löytyä. Suoraan juoksemisen vaikeuden syyt a)palkka liian matalalla, joku teline täytyy hommata, pää ylempämä pysyy fokus suuntaan paremmin b)jumit, hieronta huomenna.
Tunnari kokeiltu kerran oli hyvä! luovutusta myöten.
Luoksetulon asentojen napakkuudessa sanomista ja maahanmenot on melko luokattomia rehellisesti sanottuna.
Ruutuun on tehty kilpajuoksuja ja juoksutettu ruudun läpi lentävän pallon perään, Sinko on alkanut ennakoimaan pysähdystä/ himmaa vauhtia.
Merkittömän korjaksia, eli siirtymisiä samaan linjaan minun kanssa käskyillä oi ja vas. Rima tai lankut on tässä apuina vielä. Näistä Sinko jopa tykkää, kun on uutta välillä ohjelmistossa.


Jäynä: Jäljellä on käyty kesäkuussa 2 kertaa, kun kelit oli mukavia ja öttiäisistä ei ollu vaivaa. Keppejä viljeltiin reipas tunnin vanhoille jäljille, joilla pituutta 500-700 metriä 6 kpl. Ihan kiitettävästi ne sieltä nousee/ niihin reigoidaan ja nähdään vaivaakin, että keppi löytyy. Janat on ihan surkeita ja niitä pitää tehdä paljon, kunhan kelit viilenee. Jos tässä johonki kokeeseen mielitään. Joskin itse jälkien suhteen olen syyllistynyt liian helppoihin jälkiin ja se kyllä näkyy Jäynästä. on vähän tylsistyneen oloinen, kun ei ole haastetta.

Esineruudun suhteen oli todellinen kuoppa alkukesässä, Jäynänkin palkka vaihtui leluun ja tämä tuntuisi tehoavan. Kastaleita on tehty ja välillä on ollu puussa kiinni katsomassa Sinkon menoa. Kynnyskysymyshän Jäynällä on se toinen esine, ensimmäinen haetaan hirveää kyytiä ja sitten lopettettasiin hommat siihen. Oon oikeasti tosi huono opettamaan esineruutua... :/

Tokon suhteen on tehty oikeastaan kaikki, mitä on tehtävissä. Ensimmäinen koe on huomenna ja kaukokäskyjen suhteen olen sormi suussa. Olisi ehkä kannattanut jo pikkupennulle jumpata asentoja..
Muuten uskon meidän selviävän hengissä kehästä. Jäynä on saanut osakseen hyvää häiriötreeniä, kehäänmenotreenejä ja paikkamakuuta vieraissa paikoissa, vieraan koiran vieressä.

Muuttotressittä ei toki aivan vältytty, Pipalla otti todennäköisesti paikanvaihdos senverta koville, että meidän mökkijuhannus loppui lyhyeen Pipan riehuttua. Ensin se ärähti Jäynälle ja nuorimies pakeni paikalta asap, mutta Sinko sai sitten tuta mummon vitutuksen. Menin tuota turpakäräjää lopettamaan sitten sillä seurauksella, että Pipa puri minua molempiin käsiin ja päivystysreissuhan siitä tuli... Sinko sentään säilyi vammoitta kun sain sen pukattua lampeen turvaan.

Syksyn meinigit

Jaahas, näköjään venähtänyt tuo kirjoitustauko luvattoman pitkäksi..

Nooh, kertoillaan tässä jotain ja loput joskus. :)

Sinkon kanssa on käyty 1 EVL- koe elokuussa. Oli siinä hyvä, mutta myös huonoa.. riittää talveksi pähkäiltävää.

Käytiin myös syyskuun lopulla Kokkolassa kattomassa, mitä siellä avoimen luokan hakukokeessa tapahtuu. Ohjaaja oli paska, koira ei niinkään, mutta siitähän rokotetaan riittävästi. Yksi ukko ja toinenkin, jota ei sitten hyväksytty ja kesken näytön keskilinjalle revitty Sinko sano sopparin irti sitten puolessavälissä urakkaa. Eipä voi syyttää kaveria, ei sitten yhtään. Molemmat esineet nousi, siitä isot plussat koiralle.

Palauttavissa hakutreeneissä Sinko oli ihan super! Se yritti vängällä ilmasta umpparissa ollutta maalimiestä, joka ei heti muistanu, että suorapalkataan. Rulla oli niin nostettu niin ylös, ettei onnistunu ihan... Sinko teki myös luotisuorat pistot vieraassa maastossa, eteni aluetta oikein eteenpäin ja oli muutenki niin <3. Tosi epistä, ettei se onnistunu kokeessa. Noh, vielä me keritään!

Syksyn superesityksestä on vastannut Jäynä nykyään siis BH Jäsen J. Ilmoitin Jäynän Raahen kokeeseen, vähän jo valmiiksi anteeksipyydellen treenikavereilta. Lupasivat olla kivittämättä ja potkimatta pois treeneistä, niin uskallettiin lähtiä kattelemaan, kuin meillä sujuu kokeessa yhteistyö.

(Meidän tottispoppoo on melkoisen tarkkaa porukkaa, näin niinku tottiksen kouluttajina omille koirilleen. Niin oli pien pelko, että me häpäistään malien hienot tottikset meidän touhuilla..)

Yllättäen mulla ei jännittäny ihan hirveesti, vaikka olikin meidän eka koe. Olishan tuota voinu tokokokeessa käydä ensin kokeilemassa.. Sari oli sitten arponut meille suoritusvuorot valmiiksi ja meillä nro.1. Eipä siinä sitten ehtinyt kauaa ihmettelemään.

Jäynä oli heti autosta otettaessa intoapiukassa ja raapaisi minua silmän alle kivasti... pikkasen kirpas...

Lyhyesti siinä sitten kertoilin, että homman nimi on tottis ja J päästeli muutamat haukut ennen käskynantoa. Seuruutin reippaasti kentälle, niinkuin aina ja parina ollut mali Muikku perässä. Hetken aikaa siinä seisoskeltiin koirat perusasennossa, ennen kuin tuomari tuli ottamaan ilmottautumiset vastaan.

Jäynä käyttäytyi hyvin, siis oikeasti. Oli tosi täpäkkänä ja kun pari lähti paikkamakuupaikalla seuruutin Jäynän meille osoitettuun aloituspaikkaan. Olisi kannattanut vähän ehkä viivytellä, koska J ei meinannut malttaa suorituksen aloitukseen, vaan haukahteli ja pomppi sitten pariin kertaan siinä odottaessa. Tuomari totes vain, että hyvä kun on koirassa virtaa.

Hihnassa seuraaminen: Lähti oikeenkin mukavanoloisesti ja reippaasti, täyskäännös ok, temmonmuutokset ok, minusta kontakti tipahteli Jäynän huomion ollessa välillä suoraan edessä seisovassa yleisössä. J-koukun käännöksiin skarppasi ja teki ne minusta topakasti, pieni keskittymishäiriö pysähdyksen aikana, kun henkilöryhmä siirtyi paikalleen. Käskyllä kuitenkin reippaasti seuraamiseen. Henkilöryhmä hyvä.

Irti seuraaminen: Tuntui vielä paremmalta kuin hihnaseuruu. Suurimmat virheet täyskäännöksissä, etenkin J-koukun täykkärissä ei tehnyt töitä kunnolla ja jäi poikittain minun eteen. Tönäisin sen sitten pois edestä ja sen seurauksena Jäynä ei ollut lähelläkään seuraamispaikkaa. Vaan sepä tosi aktiivisena korjasi siihen ilman mitään käskyä tms. ja loppu meni hienosti, henkilöryhmä mukaanlukien.

Istuminen: hyvä seuruupätkä ja jäi rauhassa istumaan. Ei tainnu edes vilkuilla takana olevaa yleisöäkään.

Maahanmeno: hyvä seuruupätkä, nopea maahanmeno. Vauhdikas luoksetulo ja törmäys...Nopea, suora perusasento loppuun.

Paikkamakuu: meni maahan nopeasti, pysyi siellä ja rivakka perusasentoon nousu. Hyvä J!

Tuomarin kommentit: Koeohjeen mukainen suoritus ohjaajalta. Koira joka selvästi nauttii työskentelystä ohjaajalleen. Ohjaaja ohjaa koiraa koiralle oikealla, ripeällä tavalla. Mukavaa katsottavaa. Koira on energinen ja innokas suorittaja. 

Seuraaminen: Seuraa oikeassa paikassa, halukkaasti ja tekee käännökset ripeästi, paitsi täyskäännöksissä estää ohjaajaa, henkilöryhmässä yksi hidas istuminen.

Istuminen: Valmisteleva osa kunnossa, istuminen jne. kunnossa (en muista tarkemmin).

Maahanmeno ja luoksetulo: Valmisteleva osa kunnossa, nopea maahanmeno, voimakas luoksetulo, törmäys, ohjaajan liikkuminen ja HAARA-ASENTO.

Paikkamakuu: Kunnossa

Tuomari totesi koko kokeen tottisten olevan erinomaista tasoa. Hyvä meidän tottisporukka!!

Kaupunkiosuudessa ei tullu ylläreitä. Jäynä on vilkas ja hihnassa ei osata kulkea vetämättä, mutta tuomari sanoi että vilkkaudesta ei voi rokottaa. Koirassa ei tänäpäivänä ole tullut mitään negatiivia piirteitä esiin, joten BH koe hyväksytty.

Kaikenlaista

Kesän alku on ollut meilkoisen myllerryksen ja touhun aikaa. Töitä on riittänyt, melkein ylitarjonnan puolelle. Vihdoin pääsin lomalle!

Toukokuun aikana treeneissä ei tapahtunut mitään suuria:
Jäynä totutteli edelleen uusiin treeniympäristöihin, ottaen niistä melkoisesti häiriötä. Ja ottaa edelleen, mutta kehitystä tapahtuu. Kyllä tämä tästä!
Sinkoa hoidettiin Moilasen Katan toimesta kuntoon edelleen ja liikunta oli rajoitettua, pääasiassa hihnassa.

Kesäkuussa päästiin jo "valon puolelle".
Sinko kuntoutui ja pääsimme hakuleirille, jossa Sinko oli tosi pätevänä! En avaa treenejä ym. vielä tämän enempää, koska Briardistit saavat paneutua asiaan lehteä lukemalla. ;)
Molemmat tekivät jokusen esineruudun ja olin positiisesti yllättynyt, kuinka hyvällä mallilla se se olikaan.
Sinkon kanssa treenailtiin evl-juttuja sen mitä töiltä ja sisikon häähumulta ehdittiin. Vaihtelevasti onnistumisia, lähes joka liikkeessä joku liike oli täysin tärviöllä. Pahimpina ruudun merkitön merkki, hässäkän ja ohjatun kapuloiden palvojan vaikeus suorittaa kierto/merkki ja suorittaa vielä käskyn mukaan oikean kapulan nouto...
Metristä pompattiin myös jokunen kerta ja kun saatiin isompi kapula niin tasamaanoutoa.
Jäynä harrasteli metristä ja noutoa, häiriötreenien lomassa. Metri menee kevyesti, kapula kuumentaa tunteet ja jonnekkin on kadonnut se hieno kapulan pito... Nouto vaatii vauhtia ja oikeastaan vähän kaikkea lisää ollakseen sellainen mitä haluan.
A-esteen valloitus sai Jäynän haaveilemaan lentäjän urasta... Oli melkoinen tapaus. Palaamme asiaan hihnan ja ehkä apparikin kera.

Heinäkuu startattiin Sinkon kanssa kokeella! Mikäs sen mukavampaa ensimmäisenä lomapäivänä.
Suunta Sieviin, mukavien ihmisten järjestämään kokeseen. Maksullinen treenihän oli odotettavissa, mutta hyödyksi oli.

Paikalla istuminen 0 Tässä tapahtui joku mystinen juttu. Nollakoirien ohjaajatkin ihmettelevät. Sinko oli ihan rennon oloinen, mutta meinasi lähteä minun mukaan rivistä. Palautin sen paikoilleen ja istui hyvin.
Paikalla makaaminen 0 Ei mennyt maahan. Ei tehny elettäkään. Tässä näkyi viime kokeen tapahtumien luoma ahdistus. Nyt nollakoirina oli bortsu ja collie, joiden takia ainakaan mulla ei jännittänyt yhtää. Tunsin ja tiesin koirat varmoiksi suorittajiksi ja kerroin meidän ongelma ko. liikkeessä etukäteen. Tuomarikin muisti mitä viimeksi tapahtui.
Seuraaminen 9,5 Kaavio tuntui jotenki tosi vaikealta ja oma liikkuminen oli tosi tökeröä. Sinko päässyt esittämään parastaan.
Zeta 7 Istuminen jäi tekemättä ja minun käsi heilui tahattomasti seisomisessa, tulkitaan avuksi toki.
Luoksetulo 6 Vaikka tätä on tehty takapalkalla vahdin vähentämiseksi niin ei. Ekalle stopille ihan mahdoton saada pysähtymään, kun yks kiihdyttelee kauheat vauhdit.
Ruutu 0 Sinko lähti eteenmenoon hyvin, jäi aavistuksen kehästä yli. Ei totellut lisäohjausta vaan juoksi kehänauhan päällä olleita kiviä kiviä kohti. Treenin vuoksi liike uusiksi, eteenmeno ok, ruutua haki kehänauhan ja niiden kivien luota, mutta löysi ruutuunkin lopulta.
Ohjattu 0 Syöksyi vain oikealle kapulalle päin. Toisella yrityksellä teki tosi nätin merkin ja nouti sen vasemman kapulan mikä pitikin.
Hässäkkä 0 Kartiona oli se vaikea keltainen... ja Sinko kaksi kertaa vain karkasi umpiesteelle ja kapulalle, kunnes uskoi että kieto tulee ensin..
Tunnari 9 Wauuu! Piste lähti vinosta luovutuksesta.
Kaukot 6,5 I-S-M-S-I-M Ekaan istumiseen kaks käskyä ja oli liikkunmista vähän joka suuntaan.

Pisteitä kasaan sen vaatimattomat 126.5.
Loppusanoissa tuomari Henna Hautakoski kaikesta huolimatta sanoi, että kokonaisvaikutelmaksi hän antaisi 10, jos sellaisen voisi antaa. On meitä niin mukava katsoa ja vaikka lähes kaikissa liikkeissä Sinko vaati hirveän paljon lisäkäskyjä se teki aina täysillä. Illan loppukevennys, joilla ei vauhti ja hymy hyydy ja mulla loistava asenne. Oltiin taas ainoa evl-koirakko, että kiittelin kyllä hyvästä treenistä. Harjoitusta meille ja liikurille, joka liikkuroi luokan ensimmäistä kertaa. Kiva ns. kotikokeita kannattaa, Sievi on lähempänä, kuin Oulu.

Ihan parasta aikaa

Kesä nimittäin! Minäkin olen päässyt nyt lomille ja todellakin otetaan siitä kaikki irti. Pari viime viikkoa on ollut melko hyshys -hommia, mutta piristymään päin näyttäis olevan.

Aloitetaan Sinkon kuulumisista: Seuraavaa koepaikkaa saadaan jännitellä, kun nopeus ei ollutkaan valtti. Paikat arvotaan kaikkien ilmottautuneiden kesken. Tykkään tuosta tyylistä!
Viime aikoina ollaan lähinnä treenattu kaukoja, ja niihin erityisesti mielentilaa paremmaksi. No nyt nousee treeneissä heti ekalla istumaan, mutta pieni liikkuminenhan tuohon saatiin kylkiäisenä. Kuria vähän kaivataan.
Ala-Temmeksessä käytiin tekemässä ruutuun juoksuja suorapalkalle ja vähän ilmankin sekä merkinkiertoja. Jälkimmäinen olikin aiheellinen, kun jo onnistuneiden kiertojen jälkeen S ei muka nähnytkään lähetyspaikan vaihduttua vierasta tötsää ollenkaan... hohhoijaa. No sokeutuminen oli hetkellinen juttu ja saatiin loppuun onnistumisia. Aika laajalla kaarella kiertää, mutta ihan sama. :p
Zetaa ollaan kovasti puuhattu myös. Liikkurin kera ja painotus ollut hyvissä liikkeellelähdöissä ja koitettu ehdollistaa koiraa herämään liikkurin alkusanoihin "liike alkaa" ja olemaan tollottamatta niitä penteleen tötsiä. Alkaisi vaikuttaa lupaavalta. On tehty ihan jääviäkin tähän ja istumiseen on löydetty rytmi nyt.
Merkittömässä merkissä vauhtia on tullut tauon aikana liikaa+ hirmu loikka= vähän hankala kesken ilmalennon pysähtyä ja niin ollaan takajalat ympyrästä ulkona... Pienellä muistuttelulla saatiin kasaan tuo, ainakin toistaiseksi.
Ohjatun noudon suunnat on sananmukaisesti huudettu ja kiroiltu kuntoon. Kuri uupui ihan täysin ja S meni ihan just niinkuin sitä huvitti... Toivotaan sen muistavan kuri myös kokeessa.
Hakutreeneissäkin käytiin tänään ja iloksemme norski oli selvä juttu ja takaisin vaihto oli onnistunut. Sinko oli aivan onnellinen metsään pääsystä ja se teki hyvät suorat pistot ja yhdellä pistolla joutui tekemään todella laajan laatikon. Näytti komeelta. <3 Ja hyppäsi suoran linjan säilyttääkseen kaatuneen puun yli, eikä kiertänyt kuten aiemmin olisi tehnyt.
Esineruutuakin ollaan tehty ja se niin sähäkkä 3 esineen toimitus, että asiaan voidaan olla palaamatta ihan heti.
Harmitus vain oli suuri, kun erkkari ja mestistoko jää tänä vuonna väliin. Mutta hyvähän se on normaalia ihmiseloakin harrastaa ja bilettää polttareita koko vkl sillointällöin. :)

Jäynä taas on osoittanut kehitystä tasaiseen tahtiin niin häiriönkeston, kun ihan liikkeidenkin kanssa.
Seuraamiseen ollaan tehty henkilöryhmää ja sinne voi jo pysähtyä! Samoin tuomarille ilmottautuminen alkaa sujumaan.

Kuva Minna Saarimaa

Eteenmenoon on alettu tekemään maahanmenoa, niin että J on täyden matkan etäisyydellä palkasta ja minä lähempänä palkkaa. Hyvin käskyllä painelee kohti palkkaa ja käskyllä menee maahaan. Nyt vaan metri metriltä lähdetään kasvattamaan minun etäisyyttä palkkaan.
Nouto on kyllä niin mielenkiintoisessa vaiheessa, että kannattaakohan siitä edes kirjoittaa... välillä menee niin hienosti ja välillä ei osata edes pitää kapulaa kunnolla suussa.. taidetaan laittaa pitotreenit tauolle ja vauhti- ja iskunoutoja vaan. Josko se vauhti korjaa virheet?
Liikkestä istumisen kanssa meillä syttyi lamppu ja pääsen jo palkkamaankin ilman et huomaan J: n pyörähtäneen perusasentoon, kun sen pitäis olla istumassa minua vastapäätä. Kiva on nopsa koira, ei niin kiva on hidas koiranohjaaja.
Esineruudussa irtoaa hyvin ruudun takarajaan saakka, eikä reagoi tallauksiin niinkuin kesän ensimmäisessä ruudussa. Luovutus vaati vielä töitä, mutta ilme on hyvä.
Jälki sujuu, ikiä puolisen tuntia-vajaa tunteroinen. Kauhean laiska oon odotteleen vanhenemista. Just sen esineruudun verran. Kulmatyöskentely on parantunut, ojan ylityksiä, soista maastoa on nyt tullut uutena juttuna. Ruoka vähentynyt, vauhtia se ei ole lisännyt. Päinvastoin alkaa olla mukavaa menoa, kun ei ole kädet ihan hapoilla.
Keppitreenit nurmella aloitettu, 2×6 keppiä ja kaikkiin reagoidaan kivasti ja tuodaan mulle paria poikkeusta lukuunottamatta. Olis jatkanu vaan jäljestämistä...
Hakuakin treenattu kaksi kertaa: ensin Hummastilla ukot 50 m ja ääniavun jälkeen peto irti. Virhe! Kyllä sille pitää kertoa miten siellä ollaan, metsässä. Muuten oli oikein kelpo hakukoiran elkeet, mutta rasialla possuilu ihan luokatonta ja viimeinen piilo oli vaikea: suolortakon takana pursujen keskellä. Vähän meinasi vesileikit viedä mennessään ja ajatuksen katkettua/ haastavan tehtävän edessä piti auttaa enemmän.
Tänään Siikajoella J oli hyvätapainen nuorimies, matkat maalille 2×5, 2×10, 2×10 metriä. Ensi kerralla lisätään matkaa ja maalimiehiä.
Niin ja kun hakuakin piti päästä treenaan, aattelin Jäynän mielivän ek-koiraksi. Siispä tarkkuusruututreenit on aloitettu. Lupaavalta näyttää.

Menneellä viikolla meillä oli sukukokous kahteen otteeseen, kun Tea ja Tälli-täti sekä pikkusisko-Tikru stoppasivat lomareissullaan Oulussa meno- ja paluumatkalla. Pikkusisko on todella sympaattisen näköinen ja oloinen. Tällikki vauhdikas kohta 7 -vuotias agilitykoira, josta leivomme toko-tähden. Ruutu ja merkinkierto on jo hallussa. :)
Ihan uutena juttuna pääsimme seuraamaan Minniksen tyttösakin mondioring-treenejä. Mielenkiintoista seurattavaa oli.

Lomailua

On tullut vietettyä mitä mukavin viikko perheen ja harrastusten parissa. Autolla ajamisen, shoppailun ja ravintolaillallisten ohessa tuli Rovaniemen reissulla tavattua myös entisiä treenikamuja, joista siis tuli vuosien varrella niin läheisiä ystäviä, että yhteyden pito on jatkunut muutosta huolimatta. Kiitos taas heille. :) <3

Jäynä sai kaivattua häiriötreeniä vieraiden koirien ja vieraan paikan muodossa. Pikkumies pelitti niinkin hyvin, että tänään Sievin reissulla en meinannut koiraa samaksi uskoa.... pää pyöri ja häröilyä tapahtui ihan valtavasti. Koira kylmästi autoon kolme (!?) kertaa ja sitten olimme vihdoin yhtä mieltä siitä mitä oltiinkaan tekemässä. Vikaa oli kyllä myös minussa: palkkana ruoka/makupalat ei oikein ole enää SE juttu, vaan lelun kanssa kaikki on kivempaa ja myöskin vauhdikkaampaa. Mutta loppujen lopuksi olimme molemmat todella hyvillä mielin treenin lopuksi. Kahden pallon pelillä olen saanut irroituksia vähän paremmiksi, mutta kyllä niissä työnsarkaa riittää.
Luoksetulon eteen istuminen on alkanut valaistua viime aikoina. Peruasennosta maahanmeno myöskin. Merkin kiertoa ihan vain huviksi ja vaihteluksi treeneihin. Muuten on tainnut lamppu syttyä ihan toiseen päähän. :D :D
Jäynän orastava hakukoiran urahan laitettiin vime kesänä jäihin, kun maalimiehet olivat hätää kärsimässä tuon kanssa. No nyt on uudet kujeet ja toimivat jutut kehitetty lapin-noitien toimesta. Pitää vain olla todella r-a-u-h-a-l-l-i-n-e-n palkatessa. Palkka jalan alla ja koira maahan (tarjosi sitä oikeastaan jo ihan itsekin) ja siitä palkkaus rauhassa edelleen. Ei kauheasti tarvi hihkua ja hillua Jäynän kanssa. :D

Sinko teki Roin treeneissä jääviä, seuraamista (pakki oli huono), merkin kiertoa ja ohjattua. Ekalla lähetyksellä merkin ohi päästeltäis ihan surutta, mutta muutoin kaikki meni niinkuin tykkään ja haluan. Sinko on ollut treeneissä tosi kiva!

Kotona jäähallin pihassa tehty ruutu, siis kokonainen evl ruutu-liike onnistui! Taitaa vain tuo meidän merkitön merkki olla liian näkyvä. Meillä on tässä opetteuvaiheessa ollut helpottettuna tuo juttu ja siinä apuvälineenä narusta tehty ympyrä. Sinko selvästi sen silmillä bongaa. Ja kun sitä ei ole niin vähän vaikealta tuntuu aina alkuun, mutta perusidea on hallussa ja S irtoaa hyvin ja suoraan.
Ohjatusssa on panostettu merkin ihanuuteen, siinäkin meinaa kapulat viedä voiton ja kapulan luovutukseen. Etenee molemmat hiljalleen. Suoremmassahan se luovutusasento saisi vielä olla, mutta on tässä niin paljon muitain liikkuvia osia, että kriteerit on nyt nämä ja niillä mennään.
Luoksetulo asentoineen kunnossa edelleen. Hyvä ettei mikää jo osattu liike pahasti hajoa, kun näitä uusia juttuja pitää hioa niin paljon.

Tänään sievissä tunnari: ei nostanut vierasta vaikka alkoi omaa hakemaan jo kaukaa kapuloiden takaa, kun ei tarkistanut kaikkia heti. Nätti oli myös luovutus meidän mittapuulla.
Seuraaminen pakkeineen oikein nättiä. Just semmosta tokonättiä. ;) Saatiin yleisökin, kun yksi vanhempi herra katseli pitkään meidän touhuja, näytti peukkua meille.
Jääviä ensin pakitellen ja sitten kokonainen Z (s-i-m).

Suunnitelmista poiketen ET tottiksiin ei tässäkään kuussa mennä (olis kyllä Jäynälle tehny ehkä hyvääkin). Mutta luulen ettei siellä jo tutuksi tulleessa hallissa saisi niitä ongelmia (jotka oikeasti kuuluu ikään jne) saisi esiin. Ja siis kakarahan tuo on vielä niin mistään ongelmasta ei missään nimessä voida puhua. Oma lääke on vain kierrellä mahdollisimman paljon vaihtelevissa paikoissa treenailemassa. Kyllä se jossain vaiheessa huomaa, että muuallakin voi tehdä hommia ilman alkuhöpöttelyjä.
Mutta vielä pitää ihan ylös kirjoitta, että lenkeillä on saatu meno todella siistiksi, koska minä olen tajunnut puuttua (siis vaan odottelen koska hänen teiniytensä malttaa rauhoittua)jo siihen uloslähtötilanteeseen... oppia ikä kaikki!

Ja koska kevät keikkuen tulevi niin annetaan palstatilaa Venlalle ja Hemmolle sekä Murulle (josta on nyt kuulema tullut oikea =lihava, kissa...terkut vaan Heidille).

Pienin askelin suuntaan, jos toiseenkin

Sinkon kanssa ollaan käyty reippaina (hah) kaksi kertaa hakutreeneissä toteamassa seuraavaa:
1. Suoraan ei taaskaan osata (haluta) juosta.
2. Norskilla ilmaisu onnistuu.

Ennen talviteloille jäämistä pitäisi siis tuohon kohtaan 1 saada korjausta.

Mutta mitään ei treenata, ennekuin on käyty huollossa:
1. Silmätulehdus vaivaa.
2. Kaveri on selvästi jumissa.

Pipa ja Aava ovat treenineet omiaa ahkerasti. Viimeksi tänään Doganttihallissa, Limingassa. Koesuunnitelmat on kovat. Katsotaan irtoaako paikkaa.








Jäynä taas jatkaa kasvuaan ja kohellustaan. Kyllä se väliin väläyttelee noita taitojaankin.
Viime viikon projektina oli käännökset, etenki täysi sellainen. Meinasi jo usko loppua, ettei tule mitään. Mutta niin vain, kaiken pomppisen ja härväämisen jälkeen.

Yksi kuva tuohon sarjaan vielä olis pitäny saada, mutta ei voi mitään.







Lisäksi ollaan jatkettu (lelu)kainalopalkan sisääajoa.. alkaa tuntua siltä ettei lelu ehkä aikanaa ihan heti ole nyt paras vaihtoehto.







Kuvissa näyttää ihan hyvältä, mutta eiei. Ja lisäksi nakit näytti kiinnostavan enemmän. Tuon vilpertin ajatus ei lelun kans vielä oikein pysy kasassa. Palikat semmoseen ihan kivaan seuraamiseen olis, niin enpä halua hosua ja oikoa ja kirota sitten.

Ruualla:











Maahanmeno:




Ja käytiinhän me esittelemässä meidän jäljestystä Minnikselle. Ei saatu murska-arvostelua!


kuva: Minna Saarimaa

Pimenee, pimenee

Saa olla nopea, jos arki-iltoina mielii jotain maastotreeniä tehdä. Kolmena iltapaivänä ollaankin niin reippaita oltu-
Jäynä kaksi jälkeä ja esineruutua, Sinko hakua ja esineruutua kerran kumpaistakin.

Viikon eka jälki polkastiin maanantaina Isojärvelle ja ikää puolisen tuntia, ruokaakin kylvettiin (ehkä liian vähän). Tyhjiä tuli 1-8 askeeleen verran. Kolme kulmaa ja mittaa... n. 150 m. Videollehan se piti saada ja homma olikin se näköstä! Ei se sillon niin pahalta tuntunu ja näyttäny, mutta Minniksen arvostelevaa katsetta ei meno kestänyt. :P Kyllä siellä jäljellä suunnilleen kokoajan oltiin, mutta tapahtuihan siinä kaikkea muutakin. Uusi jälki tehtiin sitten Mikonsaarentielle seuraavana iltana ja samalla kaavalla mentiin muuten, paitsi liina lyhyenä ja kuvaaminen unohdettiin.

Esineruudut ennen jälkeä ja Jäynä on kyllä hyvällä ilmeellä siinä hommassa. Pentu kiinni puuhun ja yksi esine kerrallaan ruutuun. Lähtee ihan hurjalla vauhdilla, mutta nenä on ilmeisesti auki. Sen verran nopeasti ollaan paluumatkalla. Ja loikataan syliin hanskan tms. kanssa.
Nahkainen kännykkäkotelo oli vaikea ja sen vein jo lähes 50 m. Taisi tulla vähän turhan hoppu emännän luo. Lähempää lähetettynä irtosi uudelleen hyvin ja malttoin paikallistaakin esineen.

Sinkon kanssa käytiin keskiviikko-iltana puuhastelemassa Raahessa haulikkoradalla norjalainen sekametsä neljällä ukolla. Hyvin meni. Kivasti saatiin pari uutukaiska maalityyppiäkin treeneihin. Saas nähdä jäikö jo tämän vuoden viimeisiksi treeneiksi. Senverta haipakkaa pukkaa olemaan taas.

Esineruutua ei olla tehtykään kynnen parantumisen jälkeen olenkaan. Kiväärinlukon etsiintää ei oikeen voi laskea. Kulmista esineet nousi hyvin, mutta keskellä etualalla olleesta juoksi yli ihan surutta. Piti vähän suutahtaa ja uudella lähetyksellä ei tohtinu tehdä moista uudestaan. Kyllä tuo passaa jos tauolle jäädään.


Tokoilut, tottistelut on olleet poissa tämän viikon ohjelmistosta. Onneksi Doganttihalli kutsuu jo 1.11 niin saadan tähän touhuun joku roti.
Kaukoja ollaan jumppailtu iltaruualla Sinkon kanssa. Tyyny takajalkojen alla, jotta saataisiin taas kontrollia siine. Muutoin liike ok.


On meillä tällä viikolla saatu kokea myös syntymän suurta ihmettä, kun kanalaan syntyi kolme tipua: kaksi keltaista ja yksi musta. <3

Treenit 13.8

Ajeltiin aamupäivästä Siikajoen Kirkkokukkulalle, jossa tytöt jo meitä odottelivat.
Olivat puuhanneet sinne esineruudun valmiiksi ja sotkeneet sen omilla koirilla ihan paskakasaa myöten. :)
Sinko pääsi siis tekemään ihka ekaa kertaa elämässään (?!) vieraan talloman ruudun, jossa oli myös valmiiksi viedyt vieraat esineet.
Hyvinpä Saikkonen haasteesta selvisi. Aloitin lähettämisen vas. etukulmasta. Irtosi heti ruudun takaosaan, mutta juoksi juuri tuulen yläpuolelta niin, että vasemman kulman esineestä ei hajua saanut. Jatkoi kuitenkin suoraan oikeaan kulmaan ja juoksi siellä hetken (ihan juoksemisen ilosta, Jossun mulaan jopa esineen ylikin pari kertaa), kunnes nosti nahkalompakon ja toi sen oikeen hyvin. Luovutuksessa hyppä syliin, kun edelleen annan sen välillä juosta päin. :)

Jäynäkin käsi ruudussa ja heti vieraille esineille mentiin. Ihanan kuolainen pehmolelu, jota Oona ruutuun vei. Muuten oikein hyvä, mutta luovutukset. Haahaa! Vei joko tytöille tai juoksi ensin minua kohti ja sitten äkkiä väisti. Tuli kuitenkin luo kutsuttaessa, ei siis rallatellu kauas. Sitten leikittiin pehmolla ja syötiin nakkeja.

Seuraavaksi mentiin hakualueelle. Tallattiin vaihtelevaan maastoon, mutkittelevalla keskilinjalla 200m, mutta ei me käytetty Sinkon treeniin kuin 100m.

1. Oik. etukulma, joka oli tosi tympeä, tiheää nuorta männikköä. Yritin lähettää Sinkoa vähän viistoon, suuntana joutua hetkeksi alueelta vähän uloskin, mutta sillä tais olla jo haju maalista, kun lähti läpi ryteikön. Vähän sillä toki piti hakea aukkoa mistä parhaiten läpi pääsee, mutta oli kuulema tullu ihan suoraan kulmaan. Piti olla suorapalkka, mutta S oli ollu niin nopea ja Jossu yllättyny siitä kuika äkkiä koira tuli piilolle niin ehti napata rullan. No eipä haittaa. Hyväksyin ilmaisun (eihän sitä olis voinu tietää, että oliko vaan napannu rullan jossain puskassa ja pokkana tuonu sitä mulle). Näytölle pinkaisi varmasti ja kun näin Jossun päästin liinasta irti. Oli ihan tosissaan käyny piilolla.
2. Tyhjä vasempaan etulmaan. Eteni suoraan sen 30 m ja lähti loivaasti jo kaartamaan aluetta eteenpäin. Noh, jos siellä olis ukko ollu niin olis se varmaan noussu. Kävelin keskilinjaa lähemmäs 50 m, kehuen hillitysti ja Sinko tulikin keskilinjalle alueen tarkistettuaan.
3. Oikealle puolen 60-70m. Loivaan alamäkeen oli hyvä näkyvyys ja sai katsoa miten koira työskentelee. Upposi varmaan 60 m ja haki taas tosi laajan alueen (niin kaunis laatiiko <3 ). Ukko löytyi pressun alla makaamasta ja siitä suorapalkka.
4. Oli sitten 80 m, pienessä notkelmassa varmaan 40 m syvyydessä. Lähetin Sinkon nin että se olisi voinut saada hajun ukosta heti, mutta juoksi 20 päästä ohi takalinjalle. Paluumatkalla sai hajun ja kappas, ukko pinkaisi vielä karkuunkin! Suorapalkka tästäkin.

Illalla kävästiin tekeen minitottikset: tuomarille ilmottautumista, pientä odottelua ja seuraamiseen lähtöä. Sinkon kanssa tämmöstä odottelua ei kauheasti ole treenitty ja se näkyy vireen laskuna. Nyt kuitenkin vaikutti toisto toistolta olevan entistä aktiivisempi ja reagoivan vihjesanaankin paljon paremmin. Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo, sekä eteenmeno valmiiksi viedylle palkalle. Kaikki onnistuivat hyvin.

Jäynä on tällä viikolla ajellu pari jälkeä ja ruokaa on alkanu jäämään muuutamille askelille. Laitoin sitten nakkia vaihtelun vuoksi ja taisi kaksi jäädä syömättä. :) Nakkijäljellä mittaa n. 60m ja kaksi kulmaa. Oli suht tuore jälki. Eka kulma meni tosi hyvin, toisesta meni yli, mutta melko äkkiä löysi takaisin.Viimeinen suora oli erityisen tarkkaa askel askeleelta- menoa.

Aavan ja Pipan rallytokot sujuvat tosi hienosti! On äidillä helppo olla ylpeä, kun tytöt vetää treeneissä niinku ammattilaiset! Viime maanataina treeneissä oli koerata ja vain yksi pikku virhe tuli. Pipa on ihan liekeissä kentällä ja kun Aava menee tutustumaan rataan, ei Pipa noteeraa minua mitenkään hihnan toisessa päässä vaan häntä vispaten ja stepaten tuijottaa Aavan perään.

Puuhpuuh!

Hakutreeneissä Sinko on ollu tasaisen varma. Tyylistä viis, mutta ukot nousee. :D

2.8 Sanginjoella käytiin vieraisilla ja siellä tehtiin 4 ukon norjalainen sekametsä suorapalkoin.
Ukot etukulmissa ja 50m kohdalla. Vieraatkin tyypit haettiin, eikä Ari-setääkään pelätty. Tuossa maastossa ja näköavuin kyllä meni suoraan etukulmiin...

Jäynäkin käväs radalla, nostaen neljä ukkoa. Ensin sain kaksi ekaa katsoa perään ja lähteä hakemaan. Kaksi seuraavaa haamuin, yksi kerrallaan. Kuntta vaan pöllys! Tosi reipas pentupentunen! Meinasi, että akka saa yksin autoon mennä ja palasi maalimiesten luo keskilinjalle. ;)

8.8 Hummastilla

1. Oikea etukulma. Ajautui kullä ihan pois lähetyslinjasta ja eteni aluetta lähes 50 m eteenpäin. Sieltä sitten palasi kulmaan ja nosti ukon. Pressun alla oleva mm ilmaistiin hyvin (täysin vieras).
2. Vasen etukulma. Sama juttu. Kulma jäi tarkistamatta, Sinko kyllä muuten laajasti etsi, n 40 m eteni. Udsella pistolla meni kulmaan suoraan. Taas pressun alla ollut ventovieras ilmaistiin hyvin.
3. Pikasen yli alueen puolen välin pressun alla. Suorapalkka. Hyvin lähti ja etsi. Suopursuinen maasto oli raskas ja ilma lämmin.
4. Oli liikkunut sovittua enemmän alueella ja oli varmaan 80m kohdalla. Sinko tarkasti alueen hyvin ja löysi ukon, Suorapalkka.
5. Oikea satasen kulma. Umpipiilo, jolle lähetin lähempää, koska keli ja maasto oli tosi raskas meille molemmille. Lisäksi halusin nähdä piilolle, mitä siellä tapahtuu. Sinko oli saanut päänsä pressun välistä piilon sisään, mutta sen lähempää tuttavuutta ei jäänyt tekemään. Rulla suuhuun ja menoksi. Vähän pysähtyi paikantelemaan minua, (fiksu veto, koska suopursuinen kosteikko oli tosi raskasta kulkea) ja pikku vihjeellä lähti tulemaan luo. Jättö maalimiehelle.
6. Yliheitto pakevan mm:hen perään ja suorapalkka.

TOSI VÄSYNYT KOIRAKKO! Tuomarille ilmottautuminen meni nyt hyvin, eikä minun höpinät keskilinjatyypeille häirinny näytölle lähtöä yhtään. Harjoittelin siis kertomaan tuomarille, että hyväksyn ilmaisun. :)

Kun kaikki koirat oli treenattu tehtiin yhden esineen kaistale. Hyvin oli palautunut hausta ja esine(muovinen hammasharjaputkilo) hakastiin vikkelästi.

Tottiksessa ollaan hypitty metristä. Vähän meinaa pidempi tauko rikkoa tekniikkaa, mutta hyvin nyt menee. Viikko sitten ke oltiin Ala-Temmeksessä ja puhailtiin vähän sitä sun tätä. Olin jo lähdössä, kun muistin, että esteet piti ottaa. Eikun takasin kentälle... Metrinen meni kerrasta hyvin, A-lle kun lähetin, meinasi mennä taas metrisen... No mentiin sekin sitten. Eteenmeno alkaa erityisesti näyttää kivalta. Jopa maahanmeno on sujunut sen pari kertaa mitä oon uskaltanu sen ottaa.

Perjantaina käytiin Haapavedellä kuunteleen paukkuja luonnetestissä. Eihän tuo ole testien valossa pelkoa yms. osoittanut, mutta ajattelin, ettei oo reilua ekaa kertaa tottiksessa laukausia kuulla koetilanteessa. Siellä me sitten katsottiin kuuden koiran testit ja jokaisiin ampumisiin otin koiran autosta tottisteleen testialueen vieressä kulkevalle tielle.. Ei ongelmaa. Jäynäkin oli autossa mukana, auto noin 60m päässä siitä missä ammuttiin. Eikä se reagoinut mitenkään. Ekat paukut kattelin vaan auton vieressä, miten se reagoi.
Vieraiden metristen puutteessa oon modaillu tuota meidän omaa ja kantanu sitä ympäri tonttia: on ollu harmaa peitto ja nyt viimesimpanä valkoinen vahakangas tuomassa vaihtelua. Harmaa peitto oli eka vähän nounou, enpä hyppää kunnolla. Roiskas niin rumilla kosketuksilla, että koko kangas lensi pitkin kenturaa. Sitten ei meimannu hypätä ollenkaan, kun olin pahana. Lopuksi huikea ryhdistäytyminen ja ilman hipaisua loikkas. Valkoinen vahakangas hoidettiin heti kerrasta tänään hienosti. "Ihan pienesti hipas." Sanoi Ville. Nyt ei hypitä enenpää.

Jäynän jälkeilyt on olleet vähäisiä... pari kertaa vaan. Tuo haku oli niin kivaa, että voi kun me haluttais sitäki tehä.
Tottiksen osalta on pienistä kulmista istumisesta sivulle siirtymisiä tehty. Pikkusen alkaa jo näyttää, että sanalla "sivu" olisi jokin merkitys.
Parikertaa oon kokeillu nostaa imutuskättä ja perhana, sehän piti paikkansa!! Mutta eipä hosuta. Oppii se varmaan seuraamaan hänkin. ;) Paljon käännöksiä edelleen. Hyvin käyttää peräpäätä. Istu ja maahan alkaa editymään, eli onnistumaan pienemmillä avuilla. Yksin kun treenaan niin loppuun tehdään ruokakupille eteenmeno ja se on hauskaa J:stä se!
Ala-Temmeksessä J esitteli kyllä minusta ihan huikaisevan hienoa häiriönsietokykyä. Esim. Kristiinaa kierrettiin ilman hihnaa ympäri ja perusasennossakin pysyttiin nätisti. Ei edes vilkassu Kristiinaa.
Leikit on vähäisiä hammashommien ollessa vaiheessa edelleen.

Että semmosta meillä. Vielä pari viikkoa ja paluu koulunpuolelle (uuteen työpaikkaan)töihin on edessä. Vielä saa nauttia kesätyön keveydestä: 10pv/kk töitä.

Juokse hullu lapsi...

..suoraan kiitos!!!

Hakua on treenattu ja kilometrejä on kertynyt kohtuullisesti. Hyviä treenejä vaikka Sinkolla on vähän takunnut pistojen suoruuden kanssa ja pahasti. Mutta pääpainoa on laitettu motivaatioon ja vieraisiin maalimiehiin. Onneksi vieraat ei ole aiheuttaneet mitään suuria ongelmia.

Keskiviikkona Raahessa Kirkkokukkulalla.
1. Oikea etukulma maassa pressun alla makaava mm. Tuotti Sinkolle pahoja hankaluuksia heti alkuunsa.. Hyvin lähti heti ekalla, muttamutta, juoksi ulos alueelta ja jäi sinne laukkomaan. Voi kääk. Toisella yritti jo enemmän, mutta taaksepäin käännyttyä huusin pois (vaikka ei ehkä olis kannattanu) ja kolmannella meni kulmaan hyvin. Ilmaisu ja näyttö hyvät.
2. Vasemman puolen etukulmasta vähän eteenpäin. Kumpuileva maasto ja polkujen ylitykset oli Sinkolle vähän päänvaivaa tuottavia, mutta ihan kivasti sinne upposi ja löysi umpparissa olevan ukon. Suorapalkka.
3. Oikealle alueen takakulmaan puussa pressun alla istuvalle maalille. Suorapalkka.
4. Vasempaan takakulmaan, jossa mm oli sillan alla. Ei menny ihan sinne minne lähetin, mutta hyvin löysi sillan rakenteissa piilossa olevan ukon.

Raahesta ajettiin Ala-Temmekseen tottistelemaan ja tapaamaan Jäynän Minnis-kasvattajaa, Kristiinaa ja Minna B:kin siellä oli. Kentällä huimat 6 briardia!

Jäynä teki perustreeninsä. Imutusta: käännöksiä, maahanmenoa, luoksetuloa ja pikku eteenmenokin. Jätkä olikin oikeen topakka, vieraasta paikasta huolimatta.

Sinkon kanssa leikittiin, tehtiin henkilöryhmää, seuraamista, liikkeestä istuminen + maahanmeno ja luoksetulo. Sekä toki eteenmeno.
Vähän oli väsyneen oloinen kaveri. Kovasti sai virpoa, jotta lopen se teki ihan kivaa seuruuta. Eteenmeno oli ihan lupaavanoloinen, vaikkakin vielä palkan vein koiran nähden.

Yöllä Sinko sitten laukko ripaskalla montamonta kertaa ja vielä päivälläkin oli löysää tavaraa. Josko se selitti vetämättömyyden tottiksissa. Vähän alkoi jo mietityttää, miten se tulee koepäivänä jaksamaan...

Torstai-iltana käytiin kentällä pikaseen ja Sinkokin oli normaalin oloinen, kipakka jopa. Vähän leikittiin ja pikku seuraamispätkiä vauhdista. Jäynä hommaili perussettinsä jälleen. Kovasti nyt mietin tuota täyskäännöstä, kun sen peräpään käyttö on hyvää ja olen jo takaa kiertämällä sitä sille tehny. Kokeiltiinpa kuitenkin myös vasemmalla täykkäriä ja eikai sekään huono ollu.. Täytyy miettiä vielä.

Lauantaina ajeltiin vieraaksi Oulunsaloon , Haulikkoradalle.
Sinko sai kattella, kun 1 ja 2 meni metsään. Tuomarille ilmottautuminen ei meinaa onnistua ilman pomppuja, siinä on työmaa vielä.
1. Oikea etukulma. Merkkas ennen lähetysta hämypiilon 20m päässä alueen alusta ja sinne piti sitten mennä heti ekana.. korjasi sieltä linjansa kohti kulmaa löysi mm:n sieltä. Suorapalkka.
2. Vasen etukulma. Mm teltassa. Oli parempi, oikasi vaan polulle ittensä. Hyvähän siinä on suoraan päästellä. :P Suorapalkka.
3. Oikealle 50m kohdalta. Jonkiverran pyörimistä, mutta malttoi sitten oikasta ja upota riittävän syvälle ja löytö. Suorapalkka.
4. Oikealle 50 m kohdalta. Tämä oli sitten jo ihan mallikas suoritus. Suorapalkka.

Jäynä kävi kans höpsöttään kolme pistoa ja oli reipas!


Huomenna ajellaan taas kyläilemään Oulun suuntaan. :)

Pääasiana haku

Hikistä hikistä on. Vaan ei auta, loppuu tuo aika. 1.8 se päivä, johon mennessä pitää olla päätös PK-mestiksiin osallistumisesta tehtynä.

Hakua käytiin tänään taas huikean kolmen hengen voimin renaileen Kohmelontiellä.

Sinkolle 4 pistoa ilmaisuineen + 1 suorapalkka. Tuomarina toimi Saaga 5 vee, hyvn meni ilmottautuminen, eikä tuomarin kikkalointi keskilinjalla häirinnyt. :)
1. Oikean etukulmassa haamu, siihen kauheaan sadeviittaan pukeutuneena. Ei ongemlmaa. Vähän oli rullasta huonon otteen saanut, mutta urhoollisesti toi sen keskilinjalle saakka. Näyttö ok.
2. Kevythäkkiumppari. Maali näyttäytin ja meni piilon sisään. Ei ongelmaa. Nyt rullastakin saatu parempi ote. Näyttö ok. Juomatauko.
3. Taas sadeviittatyyppi haamuili. En kyllä oo ihan varma näkikö tätä, mutta uppos kuin veitsi sulaan voihin ja kiikkutti rullan mulle. Näyttö ok.
4. Raisa haamuili ilman rekvisiittaa. Taisi taas olla vähän huonosti nähty, mtta hyvin irtosi. Vähän kaarsi vasemman kautta ja kiersi kalliota, mutta ilmaisu oli jälleen moitteeton. Näyttö ok. Jätin Sinko näytöllä piilolle.
5. Yliheitolla pakenevan ukon perään ja suorapalkka. Ja lisää vettä.

Maaston jälkeen ajelin itsekseni tekemään pikatottikset molemmille: Sinkolle vain vietinnostatusta ja se oli ihanan hullu! Huomasin, että se odottelu meillä on jäänyt kokonaan treenisuunnitelmasta pois. Sehän rupes jähjään mulle, että mitä tässä napotellaan. Lopuksi eteenmeno..onnistu kolmannella kerralla hyvin. Meni vähän idea koko treenistä, kun ei onnistunu kerrasta VAIKKA SE PALKKA OLI ÄMPÄRIN PÄÄLLÄ JA KOIRA NÄKI, KUN VEIN PALKAN. Ne opastevalot.... Mutta ollaan tässä paljon menty eteenpäin!

Jäynä teki iskunoutoa. Kuulostaapa se nyt niin isolta ja taitavalta.. Mutta mahtavaa, että se nyt oivalsi oikeasti, että irti-käskyllä saa irrottaa siellä kaukana vauhdista ja juosta palkalle. Hammastilanteesta huolimata se nostaa kapulan mielellään maasta, mutta edessä istuen se selvästi varoo enemmän. Kilttinä poikana kyllä tarttuu kapulaan.
Imutusta kiemurrellen ja kaarrellen sekä luoksetulon loppuasentoa ja siitä perusasentoon siirtymistä. Joka on muuten hyvä! Vaikka itse sanonkin. :)

Viikonloppuna ja eilen tehtiin jälkeä, jossa ei mitään suurta muutosta aiempaa. Eilen jäljellä vastaan tuli siili! Joten muutama tyhjä taisi, ainakin vauhdista päätellen tulla, tämän toisen ahmatin takia. Hyvin pysyi nenä maassa, eikä siilin hajuihin reagoitu mitenkään.

Pipan ja Aavan rallyt jatkui myös eilen ja on ne päteviä. Kokeisiin vaan! Kokonaisia ratoja siellä vedetään. Käännöksiä kehuttiin ja tosi hyvin Pipa palkkautuu pelkistä kehuista. Aava kyllä osaa ohjata sitä tosi hyvin. Ite en kyllä kykenis kaikkien niiden kylttien seassa toimimaan.

Metsästä kehään ja kaikkea siltä väliltä

Ilmat on suosineet meitä ihan kivasti tämän viikon ja ollaan saatu jotain aikaankin.
Jäynä on kasvanut ja vaihdellut hampaita. Lisäksi korviaan pistää ihan uuteen uskoon, vaan ehkäpä niille innostun jotakin tekemäänkin. Kukapa tietää, jos kehiinkin joskus erehdytään..

Pipan rallyt jäi väliin, kun ohjaaja läks mummolaan ja äiti nukkui töiden jälkeen pommiin. :P

Sinko väläytti hienon metrisen kera noudon ja mulla alkaa usko koiraan olla kohdillaan (typerä minä, miksen uskoisi)Suurin pelko mulla on, että vieraalla esteellä sillä tulis joku aivopieru ja loukkais ittensä... Eteenmeno sujuu tutussa paikassa valmiille palkalle, vieraissa pitää koiran vielä nähdä palkan vieminen.

Esineruutu on ihan hyvällä mallilla, sitä on tehty vaikeammilla esineillä: kännykkää, kynsiharjaa ja puista avaimenperää on etsiskelty. Huomaa, että selvästi välillä yrittää jättää tympeämmät esineet huomaamatta, mutta kun muuta ei eteen tule niin antaa periksi. Treenimaastoa vaihdettiin ja ruutua on tehty vähän huonommalla näkyvyydellä varustettuun paikkaan ja se on Sinkolle vähän tuottanu ongelmaa. Löydettyään esineen se saattaa jäädä seiskoskelemaan se suussaan, kun suora yhteys minuun katkeaa.

Haun suhteen koettiin ei niin kivoja ja jänniä hetkiä toissapäivänä, kun Sinko päätti haukkua sadeviitan alla kyykkivän Raisan metsään.... ounou. Nämä pitäs vaan olla itsestäänselviä ja aina treeneissä mukana oleva monumentti. Varmaan tälle kesää eka tämmönen ukko. Umppari sujui sitten taas hyvin ( kesän eka sekin..) ja seuraavalla löydöllä Raisa ja viitta ilmaistiin ilman ongelmaa. Mitäs nyt pysähdyttiin vesikuoppaa vilvotteleen, mutta rulla pysy suussa!!

Perjantaina pääsimme vierailemaan Raaheen ja kokeilemaan, että onko mitään toivoa tälle kesää mennä kokeisiin. :P


Sinkolle tehtiin mökkikylä, neljällä täysin vieraalla maalilla+ hallinat ja tuomarille ilmottautuminen keskilinjalla.
1. Oikeaan etukulmaan. Hyvin upposi, suoraan. Pikkusen kaarsi kaatuneen puunrungon kohdalla, mutta hyppäsi kuitenkin yli ja oikaisi linjansa.
2. Yliheitolla vasempaan etukulmaan ja oli hieno! Vähän joutui jopa etsimään, kun maasto oli niin mukavan kuoppasta ja pientä kumpua täynnä, niin silmillä ei voinu hakea.
3. N. 30m keskilinjaa eteenpäin edettyämme. Hyvä.
4. Samaten oikein hyvä, syvä ja suora pisto, jolla joutui myös kääntymään aluetta eteenpäin, kun ihan tieten tahtoen lähetin niin ettei maali ole suoraan piston päässä.
5. Juoski vielä metsää ja sitä etsitään sitten seuraavalla kerralla. :D

Kaikki maalimiehet oli pressujen tms. alla ja Sinko ei ollut yhtään epävarma/haukkunut/pöhissyt, joten keskiviikon homma unohdetaan ja nyt muistetaan pressut metsään mukaan joka treeneissä!

Tottiksissa maaston jälkeen käytiin leikkimässä vieraala kentällä ja jännitteen kautta (maassa odottaen) seuruuseen kutsua ja leikkiä taas. Pikkuhiljaa aletaan tokomoodista päästä pois ja sähinä ja röyhkeys tekemiseen löytyä. Mutta ensin mielentila, sitten muut jutut.

Jäynä on kunnostautunut huutamalla treeneissä, kuin sika. Ei voi pennulla olla noin huono maltti... Tämä on nyt tärkeimpänä vikalistalla, ehdottomasti. Pahin on jos se näkee minun tallovan sille jäljen ja sitten otan Sinkolla tottista, kuten terkkakoulun pihassa totesin. Ihan järkyttävää... :O Jäljestys on siis herran mieleen. Se on hyvä se.
Tottis on semmosta kivaa höpsöttelyä tottakai edelleen. Maahanmenossa ollaan makupalahoukuttelusta alettu opetteleen pois ja pelkällä käsimerkillä alkaa olla hallussa. Myös paikkamakuu on otettu työnalle ja hyvin malttaa olla, kun käyn parin metrin päässä tai kierrän pennun ympäri. Luoksetulon loppuasennosta osataan "sivu" käskyllä kiertää ja tulla perusasentoon. Kun noutokapulaan tarttuminen edessä istuen, varmaankin heiluvien hampaiden ja jo irronneiden jäljiltä arkoina olevien ikenien takia ei oikeen maistu, vauhtinoudot on olleet kuitenkin kivoja.
"Ota"- käskyllä se nostaa reippaasti parin-kolmen metrin päähän heitetyn kapulan ja "irti"- käskyllä pudottaa ja saa juosta palkalle.

Perjantain Raahen reissulla Jäynä pääsi myös valvovan silmän alle ja lisäksi vieraalle kentälle. Mitäs se moisesta välitti, oikeen mallikasta hommaa näytteli. Tehtiin vain edestä sivulle siirtymisiä, jotka kelpuutettiin valvovan silmän toimesta ja te tehtiin takapäätyöskentelyä erinlaisin kiemuroin sivulla ja jalkojen välissä ollen.

Lauantain pyhittettiin sitten vuoden ainoille kehäjuoksuille.

Ylivieska kv 18.7.2015 Elena Kuleshova

Arvostelu koki vesivahingon, mutta muistaakseni siinä oli jotain tähän suuntaan vapaasti suomennettuna:

Keskikokoinen narttu. Feminiininen pää. Hyvä pigmentti. Mukava kokonaisuus.
Juuri riittävästi karvaa päässä. Runko ei hyvässä kunnossa (moitti hänkin liian hoikaksi).
Tarvisee lisää yleensäkin kaikkea. Hieman suora edestä. Kannukset ok.
Tarvitsee lisää rakennetta/massaa?, mutta korrekti rakenne. Riittävät liikkeet.
(kehui myön hampaita ja purentaa)

AVO EH

Semmosta siis tälläkertaa. :)

Viimentinkaan se taas jää..

Tämä aika se kuluu ja emäntä meinaa taas jäädä kelkasta pahimmoilleen. Huomasin, että rotumestikset on viikon päästä...!
No pikkusen tässä on treenailtu, ettei nyt ihan mennä pystymettistä taas kisaileen. :)
Eilen tekastiin ruutu, tunnari, kaket. Joista ruutu epäonnistu ihan minun liian myöhään antamani seis- käskyn takia. Tunnari ja kaket ok.









Tänään sitten uudestaan ruutua, joka oli nyt (minun ollessa hurjan skarppina) tosi hyvä! Kaket ja istuminen sekä pikku seuruu. Oikein kivaa tekemistä. Sitten huomasin ettei ole viime kokeen jälkeen taidettu luoksetuloa ottaa ollenkaan, niin sekin vielä sitten. Takapalkka ja oiken napakat stopit oli.





,





Jäynän kanssa ollaan hömpötelty ruokatottista ja se kyllä tekee ja oppii mukavasti. Myös pientä taistelua siitä, kumpi tässä parivaljakossa määrä tahdin ja suunnan on käyty. Minä olen pomo vielä, vaikka kovasti pikkuherra koetteleekin. :)







Esineruudun alkeita J pääsi Sinkon siivellä tänään testailemaan ja olikin melkoisen pätevä. Paitsi se irrotus.. Noh kaikki aikanaan.
Sinkolla meinasi vähän uudet esineet olla kompastuskivi, mutta pienellä tuella nekin sieltä nostettiin. Eka esine, hanska, kuitenkin löytyi ja tuotiin heti, kun siitä haju saatiin.







Ja pääasia, hauskanpito on onnistunut!












Kuvista saan kiittää Aavaa, kyllä se teinikin äidin mieleliksi välillä tahtoo olla. <3

Niin ja käytiinhän me Sinkon kanssa hakuilee pe-iltana Lampinsaaressa.
Suorapalkkaa ja sisäänmenoja + yliheittoja. Ihan hyvät treenit ja huomasin kuinka tuo koiruus ei halua pistoillaan mitään ylittää: kaatunut puunrunkokin pitää kiertää... Tuottaa ohjaajalle päänvaivaa katsella hänen arvolleen sopivat reitit. :) Ja pah ja hah. Tähän aiheeseen palataan vielä.