Aloitetaan Sinkon kuulumisista: Seuraavaa koepaikkaa saadaan jännitellä, kun nopeus ei ollutkaan valtti. Paikat arvotaan kaikkien ilmottautuneiden kesken. Tykkään tuosta tyylistä!
Viime aikoina ollaan lähinnä treenattu kaukoja, ja niihin erityisesti mielentilaa paremmaksi. No nyt nousee treeneissä heti ekalla istumaan, mutta pieni liikkuminenhan tuohon saatiin kylkiäisenä. Kuria vähän kaivataan.
Ala-Temmeksessä käytiin tekemässä ruutuun juoksuja suorapalkalle ja vähän ilmankin sekä merkinkiertoja. Jälkimmäinen olikin aiheellinen, kun jo onnistuneiden kiertojen jälkeen S ei muka nähnytkään lähetyspaikan vaihduttua vierasta tötsää ollenkaan... hohhoijaa. No sokeutuminen oli hetkellinen juttu ja saatiin loppuun onnistumisia. Aika laajalla kaarella kiertää, mutta ihan sama. :p
Zetaa ollaan kovasti puuhattu myös. Liikkurin kera ja painotus ollut hyvissä liikkeellelähdöissä ja koitettu ehdollistaa koiraa herämään liikkurin alkusanoihin "liike alkaa" ja olemaan tollottamatta niitä penteleen tötsiä. Alkaisi vaikuttaa lupaavalta. On tehty ihan jääviäkin tähän ja istumiseen on löydetty rytmi nyt.
Merkittömässä merkissä vauhtia on tullut tauon aikana liikaa+ hirmu loikka= vähän hankala kesken ilmalennon pysähtyä ja niin ollaan takajalat ympyrästä ulkona... Pienellä muistuttelulla saatiin kasaan tuo, ainakin toistaiseksi.
Ohjatun noudon suunnat on sananmukaisesti huudettu ja kiroiltu kuntoon. Kuri uupui ihan täysin ja S meni ihan just niinkuin sitä huvitti... Toivotaan sen muistavan kuri myös kokeessa.
Hakutreeneissäkin käytiin tänään ja iloksemme norski oli selvä juttu ja takaisin vaihto oli onnistunut. Sinko oli aivan onnellinen metsään pääsystä ja se teki hyvät suorat pistot ja yhdellä pistolla joutui tekemään todella laajan laatikon. Näytti komeelta. <3 Ja hyppäsi suoran linjan säilyttääkseen kaatuneen puun yli, eikä kiertänyt kuten aiemmin olisi tehnyt.
Esineruutuakin ollaan tehty ja se niin sähäkkä 3 esineen toimitus, että asiaan voidaan olla palaamatta ihan heti.
Harmitus vain oli suuri, kun erkkari ja mestistoko jää tänä vuonna väliin. Mutta hyvähän se on normaalia ihmiseloakin harrastaa ja bilettää polttareita koko vkl sillointällöin. :)
Jäynä taas on osoittanut kehitystä tasaiseen tahtiin niin häiriönkeston, kun ihan liikkeidenkin kanssa.
Seuraamiseen ollaan tehty henkilöryhmää ja sinne voi jo pysähtyä! Samoin tuomarille ilmottautuminen alkaa sujumaan.
 |
| Kuva Minna Saarimaa |
Eteenmenoon on alettu tekemään maahanmenoa, niin että J on täyden matkan etäisyydellä palkasta ja minä lähempänä palkkaa. Hyvin käskyllä painelee kohti palkkaa ja käskyllä menee maahaan. Nyt vaan metri metriltä lähdetään kasvattamaan minun etäisyyttä palkkaan.
Nouto on kyllä niin mielenkiintoisessa vaiheessa, että kannattaakohan siitä edes kirjoittaa... välillä menee niin hienosti ja välillä ei osata edes pitää kapulaa kunnolla suussa.. taidetaan laittaa pitotreenit tauolle ja vauhti- ja iskunoutoja vaan. Josko se vauhti korjaa virheet?
Liikkestä istumisen kanssa meillä syttyi lamppu ja pääsen jo palkkamaankin ilman et huomaan J: n pyörähtäneen perusasentoon, kun sen pitäis olla istumassa minua vastapäätä. Kiva on nopsa koira, ei niin kiva on hidas koiranohjaaja.
Esineruudussa irtoaa hyvin ruudun takarajaan saakka, eikä reagoi tallauksiin niinkuin kesän ensimmäisessä ruudussa. Luovutus vaati vielä töitä, mutta ilme on hyvä.
Jälki sujuu, ikiä puolisen tuntia-vajaa tunteroinen. Kauhean laiska oon odotteleen vanhenemista. Just sen esineruudun verran. Kulmatyöskentely on parantunut, ojan ylityksiä, soista maastoa on nyt tullut uutena juttuna. Ruoka vähentynyt, vauhtia se ei ole lisännyt. Päinvastoin alkaa olla mukavaa menoa, kun ei ole kädet ihan hapoilla.
Keppitreenit nurmella aloitettu, 2×6 keppiä ja kaikkiin reagoidaan kivasti ja tuodaan mulle paria poikkeusta lukuunottamatta. Olis jatkanu vaan jäljestämistä...
Hakuakin treenattu kaksi kertaa: ensin Hummastilla ukot 50 m ja ääniavun jälkeen peto irti. Virhe! Kyllä sille pitää kertoa miten siellä ollaan, metsässä. Muuten oli oikein kelpo hakukoiran elkeet, mutta rasialla possuilu ihan luokatonta ja viimeinen piilo oli vaikea: suolortakon takana pursujen keskellä. Vähän meinasi vesileikit viedä mennessään ja ajatuksen katkettua/ haastavan tehtävän edessä piti auttaa enemmän.
Tänään Siikajoella J oli hyvätapainen nuorimies, matkat maalille 2×5, 2×10, 2×10 metriä. Ensi kerralla lisätään matkaa ja maalimiehiä.
Niin ja kun hakuakin piti päästä treenaan, aattelin Jäynän mielivän ek-koiraksi. Siispä tarkkuusruututreenit on aloitettu. Lupaavalta näyttää.
Menneellä viikolla meillä oli sukukokous kahteen otteeseen, kun Tea ja Tälli-täti sekä pikkusisko-Tikru stoppasivat lomareissullaan Oulussa meno- ja paluumatkalla. Pikkusisko on todella sympaattisen näköinen ja oloinen. Tällikki vauhdikas kohta 7 -vuotias agilitykoira, josta leivomme toko-tähden. Ruutu ja merkinkierto on jo hallussa. :)
Ihan uutena juttuna pääsimme seuraamaan Minniksen tyttösakin mondioring-treenejä. Mielenkiintoista seurattavaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti