Joululomilta suunnattiin heti treenien pariin.
Sinko
- Tunnaria sitten viime kerran.. viime kesän. Reilusti vieraita ja oma kerran rykelmän taakse ja sivulle. Molemmin kerroin sujui hyvin. Painokkaasti sanoin ennen käskyä ja kapuilla "nätisti" ja nätistihän se etsi. Luovutus, rumempi kuin koskaan. Siitä vielä kiire pois.
- Ruutu. Nooh sanotaanko, että pitää treenata, jotta se joskus sujuisi taas. Suorapalkalla toki menee, mutta muutoin paikka oli taas ihan pielessä. Yritti tarjoilla merkin kiertoa ja muuta sellaista.
- Kaukot on siistit, kunhan possu ei varasta palkkaa ennen vapautusta. Pahasti välillä koomaantui ja meni maahan, vaikka seisomaan piti nousta.
- Jäävät. Oikein kivat ja napakat. Seisomistakaan ei istunut kertaakaan.
- Seuraamisen pakitusta ja muuta pyörimistä. Hyvin menee pakittaen, kun oikein peilistä sai katella. Ja heti sen 20 askelta.
- Paritreeninä perusasennosta maahan-seuraa-maahan-seuraa. Ei menny kertaakaan lankaan Niinan käskyihin.
Jäynä
- Oli erinomaisessa vireessä koko ajan, joskin se halliin pääseminen oli huh-huh..
- Seuraamista nakki kainalossa ja päästiin jo lähemmäs 10 askelta. :P
- Käännökset hyviä ja oi se osaa seurata myös pakittaen. <3
- jäävistä maahanmenot tosi hyviä, istuminen vähän hukassa alkuun.
- Kapulan pito hyvä, vauhtinoudot myös. Kohtuu napakasti koppaa kapulan maasta ja muistaa joskeekin kohtuudella "irti"- käskyllä irrottaakin ja pääsee palkalle. Ylipäätään oli noutojutuista kovasti innoissaan.
- Paikkamakuu. Yhden häitiökoiran kanssa minun ollessa ihan lähellä sujuu. Harjoiteltiin myös sitä, että vähän hisnasta vedän ja melko mukavasti J loppujenlopuksi vastusti.
- Leikkiä, joka alkaa mulla sujua jo paremmin. Hikistä on, mutta tuottaa tulosta- loppuun saatiin lennosta seuraamiseen lähtöä ja näytti ihan ok:lta.
- Niin ja se haukahtikin pari kertaa, kun sanoin "tottista". :)
Tästäåä sitä sitten taas jatketaan.
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Vauhtian tähän touhuun
Viikonloppu vierähti oikeenkin mukavissa merkeissä Limingan Doganttihallissa. Uusia ja vanhoja naamoja (ja niitä koiriakin) seurattiin Esa Tapion leikkikikoulun merkeissä niin lauantaina, kuin sunnuntaina. Tällä kertaa siis omat koirat jäivät kotiin.
Lauantai aamuna aloitettiin lyhyellä teoriaosuudella, jossa Esa kävi vietit ja niihen liittyvät jutut nopeasti läpi. Näissä ei mitään uutta ja ihmeellistä auringon alla ilmennyt.
- Koirakoita seuratessa koin niitä ihania "No, niinpä juuri." ja " Voi, sorrun tuohonkin." elämyksiä monessakin asiassa. Lisäksi , etenkin Jäynän jatkoja ajatellen sain tosi hvyiä vinkkejä ja ajatuksia, kuinka tästä jatketaan. Ihan lähtien siitä, millaisia treenejä nyt pitäisi tehdä.
- Suurimpana emävirheenäni koin koko viikonlopun ajan sen, kuinka huonosti olen pitänyt Jäynän hyvästä vietistä treeneissä huolta...
Mutta mutta.. onneksi leikkiminen meillä sujuu mielestäni hyvin ja siinä ei mitään suuria klikkejä ole. Nyt on sitten saatu vinkkejä siihen, kuinka tästä eteenpäin.
- Haukuttamisasiaa sivuttiin useaan kertaan ja tähän asiaan paneudutaan Jäynän kanssa, koska sillä on hippasen taipumusta vaipua saalistilttiin ja Sinkon kanssa koin haukkumissa sen katkeavan vaivatta. Lisäksi sillä on positiivia vaikutuksia vireeseen. Jäynälle en ehkä toivo sitä ihan niin suuressa mittakaavassa...
Huikeat nelisivuiset muistiinpanot mulla on viikonlopulta, mutta ne on niin minun "omaa kieltä", etten tohdi julki niitä laittaa. :P
Motivaatiota treeneihin siis saatiin ja sitähän hakemassa olinkin, uusien ajatusten lisäksi.
Ja tätä herkkua on tulossa kuulema meille vielä lisää talven aikana. :D Ja sinne ei kuulema ole ilman koiraa menemistä.
Ei me ihan toimetta toki olla oltu, vaikkakin pimeä, märkä ja jäinen keli on kutistanut treenit pieniin leikki, seuruu, kake(Sinkolla) ja kapulanpito juttuihin pihalla ja sisällä. Sinko on ihan liekeissä ja Jäynäkin kovasti yrittää olla jonakin. Leikkiin sekin syttyy hienosti, mutta tosiaan tuo patukan mukana olo tahtoo saada koomailuja aikaan. Mutta nytpä olen viisaampi viikonlopun jäljiltä ja uusia ideoita kokeiltiin jo. Hyvin toimii. Kunhan saan kameraan uuden muistikortin niin saan videomateriaalia. Ja ei. Jäynä ei ole syypää kortin katoamiseen. ;)
Lauantai aamuna aloitettiin lyhyellä teoriaosuudella, jossa Esa kävi vietit ja niihen liittyvät jutut nopeasti läpi. Näissä ei mitään uutta ja ihmeellistä auringon alla ilmennyt.
- Koirakoita seuratessa koin niitä ihania "No, niinpä juuri." ja " Voi, sorrun tuohonkin." elämyksiä monessakin asiassa. Lisäksi , etenkin Jäynän jatkoja ajatellen sain tosi hvyiä vinkkejä ja ajatuksia, kuinka tästä jatketaan. Ihan lähtien siitä, millaisia treenejä nyt pitäisi tehdä.
- Suurimpana emävirheenäni koin koko viikonlopun ajan sen, kuinka huonosti olen pitänyt Jäynän hyvästä vietistä treeneissä huolta...
Mutta mutta.. onneksi leikkiminen meillä sujuu mielestäni hyvin ja siinä ei mitään suuria klikkejä ole. Nyt on sitten saatu vinkkejä siihen, kuinka tästä eteenpäin.
- Haukuttamisasiaa sivuttiin useaan kertaan ja tähän asiaan paneudutaan Jäynän kanssa, koska sillä on hippasen taipumusta vaipua saalistilttiin ja Sinkon kanssa koin haukkumissa sen katkeavan vaivatta. Lisäksi sillä on positiivia vaikutuksia vireeseen. Jäynälle en ehkä toivo sitä ihan niin suuressa mittakaavassa...
Huikeat nelisivuiset muistiinpanot mulla on viikonlopulta, mutta ne on niin minun "omaa kieltä", etten tohdi julki niitä laittaa. :P
Motivaatiota treeneihin siis saatiin ja sitähän hakemassa olinkin, uusien ajatusten lisäksi.
Ja tätä herkkua on tulossa kuulema meille vielä lisää talven aikana. :D Ja sinne ei kuulema ole ilman koiraa menemistä.
Ei me ihan toimetta toki olla oltu, vaikkakin pimeä, märkä ja jäinen keli on kutistanut treenit pieniin leikki, seuruu, kake(Sinkolla) ja kapulanpito juttuihin pihalla ja sisällä. Sinko on ihan liekeissä ja Jäynäkin kovasti yrittää olla jonakin. Leikkiin sekin syttyy hienosti, mutta tosiaan tuo patukan mukana olo tahtoo saada koomailuja aikaan. Mutta nytpä olen viisaampi viikonlopun jäljiltä ja uusia ideoita kokeiltiin jo. Hyvin toimii. Kunhan saan kameraan uuden muistikortin niin saan videomateriaalia. Ja ei. Jäynä ei ole syypää kortin katoamiseen. ;)
tiistai 10. marraskuuta 2015
Sairaat ja sekopäät
Kokoonpanossamme tänään kaksi potilasta: Sinko jalkavammoineen ja minä tärkykalvossa olevan reiän kanssa.
Sekäpäiden virkaa toimittavat Pipa Ja Jäynä. Pipa ihan ansaitustikin, koska on syypää tuohon Sinkon vammaan (juoksut sillä alkoi eilen sitten, ihan odotetusti). Tympäsee jo vähän vähemmän, mutta vähän siltikin! Jäynä ei kestä tämmöistä lorvailua, mutta ei auta. Aktivointipallo on ollut käytössä. Ja kadonnut todella mystisesti..
Sinkon jalka maanantai-iltana 2.11 Haapavedellä päivystyksessä.
Puhdistamiseen kukui 1,5 tuntia, koska naiset pyörivät huolella tuossa isossa kuraojassa... Ollaan käyty perjantaina ekassa kontrollissa ja elli ei ollu tyytyväinen siihen, miten varaa jalalle ja passitti röntgeniin jo toistamiseen. Alunperin meillä oli kaksi päivää aikaa kunnolla varaamiseen. Koin edelleen, että tunnen koirani ja sen kipuherkkyyden ja rauhassa ollaan katseltu ja viikonlopun aikana paraneminen ja jalan käyttö on edennyt hyvin. Jalkapallon kanssa jo laukkaili tuolla vastaan, niin piti olla vähän tylsä ottaa lapselta lelu pois. Kipulääkettä ei ole mennyt yhtään torstain jälkeen ja Sinko on tosi reipas potilas. Lääkärikin kehui sitä todella miellyttäväksi käsitellä: ei temmo, murise tms. Hyvin käsiteltävä tapaus.
Sinkon jalka 10.11
Vastaanotin (potilas) Saikkonen
Eipä tässä itselläkkään oma tila hymyilytä, mutta hyvää hoitoa tuohon korvaani olen saanut ja kontrollit ym. on kunnossa. Kiva vain kymmenen vuoden aikana saman vaivan kanssa usein lääkärissä käyneenä todeta, että sitä ei ole hoidettu näin kertakaan, eli oikein. Ihmekkään, jos vähän kuulo temppuilee..
Ennen omaa sairastumista Jäynän kanssa saatiin hyviä tottistreenejä aikaan.
- Noutokapulan pito.
- Kapulan nosto, vapautus palkalle hyvästä palautusvauhdista. Matkaa n.5 metriä.
- Kontaktiharjoituksia ruokakupin ympärillä (nämä on olleet tosi vaikeita, kontakti on tippunut heti, kun siirrytään uuteen perusaentoon)
vaan nyt onnistui kaksi askelta oikeaa seuraamista niin hienossa kontakstissa, että jes. Ahnehan se on.
- Käännökset oikealle, vasemmalle ja täyskäännös.
- Eri kulmista peruasentoon tuleminen, tosi hyvä nyt. Paikkakin on parantunut, ei niin edessä.
- Jäävät. Seisominen on taas vähän unohtunut..
- Eteenmeno.
Nyt sitten katsotaan miten menee pikkumiehen pää sekasin juoksuisista nartuista.
Jäynä on oppinut haukkumaan turhauman kautta. Onneksi vasta kotona on väläytellyt uutta taitoaan. Ja Terolle. :P
Tosiasia on, että maltilla mennään. Ruoka palkkana pysyy, koska tekniikka ja muu osaaminen ei kestä lelua ja sen mukana tulevaa korkempaa virettä.
Sinkon kanssa taisin tehdä osittain toisin, mutta se ei ollutkaan tommonen hullu. ;) Koiran mukaanhan tässä on mentävä.
Sekäpäiden virkaa toimittavat Pipa Ja Jäynä. Pipa ihan ansaitustikin, koska on syypää tuohon Sinkon vammaan (juoksut sillä alkoi eilen sitten, ihan odotetusti). Tympäsee jo vähän vähemmän, mutta vähän siltikin! Jäynä ei kestä tämmöistä lorvailua, mutta ei auta. Aktivointipallo on ollut käytössä. Ja kadonnut todella mystisesti..
Sinkon jalka maanantai-iltana 2.11 Haapavedellä päivystyksessä.
Puhdistamiseen kukui 1,5 tuntia, koska naiset pyörivät huolella tuossa isossa kuraojassa... Ollaan käyty perjantaina ekassa kontrollissa ja elli ei ollu tyytyväinen siihen, miten varaa jalalle ja passitti röntgeniin jo toistamiseen. Alunperin meillä oli kaksi päivää aikaa kunnolla varaamiseen. Koin edelleen, että tunnen koirani ja sen kipuherkkyyden ja rauhassa ollaan katseltu ja viikonlopun aikana paraneminen ja jalan käyttö on edennyt hyvin. Jalkapallon kanssa jo laukkaili tuolla vastaan, niin piti olla vähän tylsä ottaa lapselta lelu pois. Kipulääkettä ei ole mennyt yhtään torstain jälkeen ja Sinko on tosi reipas potilas. Lääkärikin kehui sitä todella miellyttäväksi käsitellä: ei temmo, murise tms. Hyvin käsiteltävä tapaus.
Sinkon jalka 10.11
Vastaanotin (potilas) Saikkonen
Eipä tässä itselläkkään oma tila hymyilytä, mutta hyvää hoitoa tuohon korvaani olen saanut ja kontrollit ym. on kunnossa. Kiva vain kymmenen vuoden aikana saman vaivan kanssa usein lääkärissä käyneenä todeta, että sitä ei ole hoidettu näin kertakaan, eli oikein. Ihmekkään, jos vähän kuulo temppuilee..
Ennen omaa sairastumista Jäynän kanssa saatiin hyviä tottistreenejä aikaan.
- Noutokapulan pito.
- Kapulan nosto, vapautus palkalle hyvästä palautusvauhdista. Matkaa n.5 metriä.
- Kontaktiharjoituksia ruokakupin ympärillä (nämä on olleet tosi vaikeita, kontakti on tippunut heti, kun siirrytään uuteen perusaentoon)
vaan nyt onnistui kaksi askelta oikeaa seuraamista niin hienossa kontakstissa, että jes. Ahnehan se on.
- Käännökset oikealle, vasemmalle ja täyskäännös.
- Eri kulmista peruasentoon tuleminen, tosi hyvä nyt. Paikkakin on parantunut, ei niin edessä.
- Jäävät. Seisominen on taas vähän unohtunut..
- Eteenmeno.
Nyt sitten katsotaan miten menee pikkumiehen pää sekasin juoksuisista nartuista.
Jäynä on oppinut haukkumaan turhauman kautta. Onneksi vasta kotona on väläytellyt uutta taitoaan. Ja Terolle. :P
Tosiasia on, että maltilla mennään. Ruoka palkkana pysyy, koska tekniikka ja muu osaaminen ei kestä lelua ja sen mukana tulevaa korkempaa virettä.
Sinkon kanssa taisin tehdä osittain toisin, mutta se ei ollutkaan tommonen hullu. ;) Koiran mukaanhan tässä on mentävä.
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Pienin askelin suuntaan, jos toiseenkin
Sinkon kanssa ollaan käyty reippaina (hah) kaksi kertaa hakutreeneissä toteamassa seuraavaa:
1. Suoraan ei taaskaan osata (haluta) juosta.
2. Norskilla ilmaisu onnistuu.
Ennen talviteloille jäämistä pitäisi siis tuohon kohtaan 1 saada korjausta.
Mutta mitään ei treenata, ennekuin on käyty huollossa:
1. Silmätulehdus vaivaa.
2. Kaveri on selvästi jumissa.
Pipa ja Aava ovat treenineet omiaa ahkerasti. Viimeksi tänään Doganttihallissa, Limingassa. Koesuunnitelmat on kovat. Katsotaan irtoaako paikkaa.
Jäynä taas jatkaa kasvuaan ja kohellustaan. Kyllä se väliin väläyttelee noita taitojaankin.
Viime viikon projektina oli käännökset, etenki täysi sellainen. Meinasi jo usko loppua, ettei tule mitään. Mutta niin vain, kaiken pomppisen ja härväämisen jälkeen.
Yksi kuva tuohon sarjaan vielä olis pitäny saada, mutta ei voi mitään.
Lisäksi ollaan jatkettu (lelu)kainalopalkan sisääajoa.. alkaa tuntua siltä ettei lelu ehkä aikanaa ihan heti ole nyt paras vaihtoehto.
Kuvissa näyttää ihan hyvältä, mutta eiei. Ja lisäksi nakit näytti kiinnostavan enemmän. Tuon vilpertin ajatus ei lelun kans vielä oikein pysy kasassa. Palikat semmoseen ihan kivaan seuraamiseen olis, niin enpä halua hosua ja oikoa ja kirota sitten.
Ruualla:
Maahanmeno:
Ja käytiinhän me esittelemässä meidän jäljestystä Minnikselle. Ei saatu murska-arvostelua!
kuva: Minna Saarimaa
1. Suoraan ei taaskaan osata (haluta) juosta.
2. Norskilla ilmaisu onnistuu.
Ennen talviteloille jäämistä pitäisi siis tuohon kohtaan 1 saada korjausta.
Mutta mitään ei treenata, ennekuin on käyty huollossa:
1. Silmätulehdus vaivaa.
2. Kaveri on selvästi jumissa.
Pipa ja Aava ovat treenineet omiaa ahkerasti. Viimeksi tänään Doganttihallissa, Limingassa. Koesuunnitelmat on kovat. Katsotaan irtoaako paikkaa.
Jäynä taas jatkaa kasvuaan ja kohellustaan. Kyllä se väliin väläyttelee noita taitojaankin.
Viime viikon projektina oli käännökset, etenki täysi sellainen. Meinasi jo usko loppua, ettei tule mitään. Mutta niin vain, kaiken pomppisen ja härväämisen jälkeen.
Yksi kuva tuohon sarjaan vielä olis pitäny saada, mutta ei voi mitään.
Lisäksi ollaan jatkettu (lelu)kainalopalkan sisääajoa.. alkaa tuntua siltä ettei lelu ehkä aikanaa ihan heti ole nyt paras vaihtoehto.
Kuvissa näyttää ihan hyvältä, mutta eiei. Ja lisäksi nakit näytti kiinnostavan enemmän. Tuon vilpertin ajatus ei lelun kans vielä oikein pysy kasassa. Palikat semmoseen ihan kivaan seuraamiseen olis, niin enpä halua hosua ja oikoa ja kirota sitten.
Ruualla:
Maahanmeno:
Ja käytiinhän me esittelemässä meidän jäljestystä Minnikselle. Ei saatu murska-arvostelua!
kuva: Minna Saarimaa
torstai 15. lokakuuta 2015
Pimenee, pimenee
Saa olla nopea, jos arki-iltoina mielii jotain maastotreeniä tehdä. Kolmena iltapaivänä ollaankin niin reippaita oltu-
Jäynä kaksi jälkeä ja esineruutua, Sinko hakua ja esineruutua kerran kumpaistakin.
Viikon eka jälki polkastiin maanantaina Isojärvelle ja ikää puolisen tuntia, ruokaakin kylvettiin (ehkä liian vähän). Tyhjiä tuli 1-8 askeeleen verran. Kolme kulmaa ja mittaa... n. 150 m. Videollehan se piti saada ja homma olikin se näköstä! Ei se sillon niin pahalta tuntunu ja näyttäny, mutta Minniksen arvostelevaa katsetta ei meno kestänyt. :P Kyllä siellä jäljellä suunnilleen kokoajan oltiin, mutta tapahtuihan siinä kaikkea muutakin. Uusi jälki tehtiin sitten Mikonsaarentielle seuraavana iltana ja samalla kaavalla mentiin muuten, paitsi liina lyhyenä ja kuvaaminen unohdettiin.
Esineruudut ennen jälkeä ja Jäynä on kyllä hyvällä ilmeellä siinä hommassa. Pentu kiinni puuhun ja yksi esine kerrallaan ruutuun. Lähtee ihan hurjalla vauhdilla, mutta nenä on ilmeisesti auki. Sen verran nopeasti ollaan paluumatkalla. Ja loikataan syliin hanskan tms. kanssa.
Nahkainen kännykkäkotelo oli vaikea ja sen vein jo lähes 50 m. Taisi tulla vähän turhan hoppu emännän luo. Lähempää lähetettynä irtosi uudelleen hyvin ja malttoin paikallistaakin esineen.
Sinkon kanssa käytiin keskiviikko-iltana puuhastelemassa Raahessa haulikkoradalla norjalainen sekametsä neljällä ukolla. Hyvin meni. Kivasti saatiin pari uutukaiska maalityyppiäkin treeneihin. Saas nähdä jäikö jo tämän vuoden viimeisiksi treeneiksi. Senverta haipakkaa pukkaa olemaan taas.
Esineruutua ei olla tehtykään kynnen parantumisen jälkeen olenkaan. Kiväärinlukon etsiintää ei oikeen voi laskea. Kulmista esineet nousi hyvin, mutta keskellä etualalla olleesta juoksi yli ihan surutta. Piti vähän suutahtaa ja uudella lähetyksellä ei tohtinu tehdä moista uudestaan. Kyllä tuo passaa jos tauolle jäädään.
Tokoilut, tottistelut on olleet poissa tämän viikon ohjelmistosta. Onneksi Doganttihalli kutsuu jo 1.11 niin saadan tähän touhuun joku roti.
Kaukoja ollaan jumppailtu iltaruualla Sinkon kanssa. Tyyny takajalkojen alla, jotta saataisiin taas kontrollia siine. Muutoin liike ok.
On meillä tällä viikolla saatu kokea myös syntymän suurta ihmettä, kun kanalaan syntyi kolme tipua: kaksi keltaista ja yksi musta. <3
Jäynä kaksi jälkeä ja esineruutua, Sinko hakua ja esineruutua kerran kumpaistakin.
Viikon eka jälki polkastiin maanantaina Isojärvelle ja ikää puolisen tuntia, ruokaakin kylvettiin (ehkä liian vähän). Tyhjiä tuli 1-8 askeeleen verran. Kolme kulmaa ja mittaa... n. 150 m. Videollehan se piti saada ja homma olikin se näköstä! Ei se sillon niin pahalta tuntunu ja näyttäny, mutta Minniksen arvostelevaa katsetta ei meno kestänyt. :P Kyllä siellä jäljellä suunnilleen kokoajan oltiin, mutta tapahtuihan siinä kaikkea muutakin. Uusi jälki tehtiin sitten Mikonsaarentielle seuraavana iltana ja samalla kaavalla mentiin muuten, paitsi liina lyhyenä ja kuvaaminen unohdettiin.
Esineruudut ennen jälkeä ja Jäynä on kyllä hyvällä ilmeellä siinä hommassa. Pentu kiinni puuhun ja yksi esine kerrallaan ruutuun. Lähtee ihan hurjalla vauhdilla, mutta nenä on ilmeisesti auki. Sen verran nopeasti ollaan paluumatkalla. Ja loikataan syliin hanskan tms. kanssa.
Nahkainen kännykkäkotelo oli vaikea ja sen vein jo lähes 50 m. Taisi tulla vähän turhan hoppu emännän luo. Lähempää lähetettynä irtosi uudelleen hyvin ja malttoin paikallistaakin esineen.
Sinkon kanssa käytiin keskiviikko-iltana puuhastelemassa Raahessa haulikkoradalla norjalainen sekametsä neljällä ukolla. Hyvin meni. Kivasti saatiin pari uutukaiska maalityyppiäkin treeneihin. Saas nähdä jäikö jo tämän vuoden viimeisiksi treeneiksi. Senverta haipakkaa pukkaa olemaan taas.
Esineruutua ei olla tehtykään kynnen parantumisen jälkeen olenkaan. Kiväärinlukon etsiintää ei oikeen voi laskea. Kulmista esineet nousi hyvin, mutta keskellä etualalla olleesta juoksi yli ihan surutta. Piti vähän suutahtaa ja uudella lähetyksellä ei tohtinu tehdä moista uudestaan. Kyllä tuo passaa jos tauolle jäädään.
Tokoilut, tottistelut on olleet poissa tämän viikon ohjelmistosta. Onneksi Doganttihalli kutsuu jo 1.11 niin saadan tähän touhuun joku roti.
Kaukoja ollaan jumppailtu iltaruualla Sinkon kanssa. Tyyny takajalkojen alla, jotta saataisiin taas kontrollia siine. Muutoin liike ok.
On meillä tällä viikolla saatu kokea myös syntymän suurta ihmettä, kun kanalaan syntyi kolme tipua: kaksi keltaista ja yksi musta. <3
Tunnisteet:
esineruutu,
haku,
jälki,
Jäynä,
Sinko
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Muistoissa
Viime viikolla tuli kuluneeksi vuosi Masterin kuolemasta. Kuin kohtalon ivaa, että viikonloppuna tuli erään hirvi- ja koiramiehen kanssa puhetta siitä, kuinka suuria luonne-eroja sama rodun sisään mahtuu. Hän myös totesi mulle "Sää saat kuule just semmosen koiran, ku tarvit itelles." Tuli Masteri mieleen... Niin monet kerrat kun kirosin, ettei rasittavampaa adhd-tapausta voi maa päällään kantaa. Tosiasia oli kuitenkin se, että terveinä päivinään M oli meidän perheeseen juuri se oikea koira. Lähtökohdat ei olleet parhaat mahdolliset: 8-kuinen kodinvaihtaja, vailla mitään peruskoulutusta. Tätä ongelmatapausta on siis kiittäminen, että koko koiraharrastus sai edes alkunsa!
Jäynässä on niin paljon samaa... se on niin välitön ja sponttaani. Kuin Masterikin eläissään oli. Kunnon äijä! Se saa tempuillaan koko sakin hermoromahduksen partaalle, mutta on niin hyväntahtoinen ja rakastettava. Kaikki typeryydet unohtuu välittömästi. <3 Tokihan se tätä kahden koiran pakkaa on sekoitellut, mutta nyt lauman elämä on asettunut uomiinsa ja kaikilla on taas selvät paikkansa. Jäynä suorittaa täällä siis juuri sitä koiran tehtävää, joka jäi Masterin poistumiisen myötä auki. Se on juuri se koira, jonka tarviin. Jonka tämä perhe tarvii. Kiitos Minnis siitä.
Se mitä siellä metsissä puuhailtiin vieraan miehen kanssa onkin sitten toinen juttu.
Perjantai-iltana sain treenikaverilta viestiä, että olisi mahdollista lähteä tositoimiin, kun eräällä hirvimiehellä oli kiväärin lukko pudonnut ja ilman sitä ase on käyttökelvoton. Aseen käyttökuntoon saaminen olisi satojen eurojen paukku. Pimeä tuli vastaan ja myskykin oli jo nousemassa. Näinollen sovittin, että heti aamun valjetessa lähdettäisiin kokeilemaan, vieläkö kadonnut lukko voisi löytyä.
Maasto oli tietenkin tosi pehmeää sammalikkoa, kuoppia ja ojia oli myös. Alue oli onneksi tarkkaan tiedossa, missä lukko voisi olla. Kierrettiin ensin "esineruudulle" rajat ja Sinko tulille. Alue oli n. 50mx150m. Kuljin aleen keskellä niin että Sinkoon etäisyys pysui 25m. Ojia piti ylitellä ja koska esine oli kapea ja pitkä+ metallinen en pitänyt selvänä, että Sinko sitä suuhun ottaisi. Merkkaisi varmaan niin voisi itse sen hakea. Sinko teki kokoajan töitä hyvin. Nenä kävi ja yhden nurkan se merkkasi, mutta siellä olikin vain hylsyjä. Kulkureitit vielä koiran kanssa käytiin läpi ja yhddessä kohdassa se selkeästi oli sennäköinen, että jotain voisi olla: siinä oltiin pyöritty edellisenä iltana paljon lukkoa hakemassa, joten S reagoi tallauksiin.
Ei siis lukkoa. Lopuksi pudotin polulle autonavaimet niin Sinko sai löydön ja hiillosmakkaran. :)
Jäynä-mies yllätti sitten pätevyydellään! Koirat saivat sitten meidän jutellessa juosta metsässä ja metsätiellä. Jossain vaiheessa Jäynä pyöri heinikossa siinä kohdassa minne hirvi oli edellisenä iltana tuotu. Tuumasin riistanhajun sitä kiinnostavan. Seuraavan kerran, kun pentua katsoin, huomasin sillä olevan suussa jotain: puukko! Siitä sitten kuvaa hirviporukalle ja omistaja löytyi. Taitava pentunen.
Jäynässä on niin paljon samaa... se on niin välitön ja sponttaani. Kuin Masterikin eläissään oli. Kunnon äijä! Se saa tempuillaan koko sakin hermoromahduksen partaalle, mutta on niin hyväntahtoinen ja rakastettava. Kaikki typeryydet unohtuu välittömästi. <3 Tokihan se tätä kahden koiran pakkaa on sekoitellut, mutta nyt lauman elämä on asettunut uomiinsa ja kaikilla on taas selvät paikkansa. Jäynä suorittaa täällä siis juuri sitä koiran tehtävää, joka jäi Masterin poistumiisen myötä auki. Se on juuri se koira, jonka tarviin. Jonka tämä perhe tarvii. Kiitos Minnis siitä.
Se mitä siellä metsissä puuhailtiin vieraan miehen kanssa onkin sitten toinen juttu.
Perjantai-iltana sain treenikaverilta viestiä, että olisi mahdollista lähteä tositoimiin, kun eräällä hirvimiehellä oli kiväärin lukko pudonnut ja ilman sitä ase on käyttökelvoton. Aseen käyttökuntoon saaminen olisi satojen eurojen paukku. Pimeä tuli vastaan ja myskykin oli jo nousemassa. Näinollen sovittin, että heti aamun valjetessa lähdettäisiin kokeilemaan, vieläkö kadonnut lukko voisi löytyä.
Maasto oli tietenkin tosi pehmeää sammalikkoa, kuoppia ja ojia oli myös. Alue oli onneksi tarkkaan tiedossa, missä lukko voisi olla. Kierrettiin ensin "esineruudulle" rajat ja Sinko tulille. Alue oli n. 50mx150m. Kuljin aleen keskellä niin että Sinkoon etäisyys pysui 25m. Ojia piti ylitellä ja koska esine oli kapea ja pitkä+ metallinen en pitänyt selvänä, että Sinko sitä suuhun ottaisi. Merkkaisi varmaan niin voisi itse sen hakea. Sinko teki kokoajan töitä hyvin. Nenä kävi ja yhden nurkan se merkkasi, mutta siellä olikin vain hylsyjä. Kulkureitit vielä koiran kanssa käytiin läpi ja yhddessä kohdassa se selkeästi oli sennäköinen, että jotain voisi olla: siinä oltiin pyöritty edellisenä iltana paljon lukkoa hakemassa, joten S reagoi tallauksiin.
Ei siis lukkoa. Lopuksi pudotin polulle autonavaimet niin Sinko sai löydön ja hiillosmakkaran. :)
Jäynä-mies yllätti sitten pätevyydellään! Koirat saivat sitten meidän jutellessa juosta metsässä ja metsätiellä. Jossain vaiheessa Jäynä pyöri heinikossa siinä kohdassa minne hirvi oli edellisenä iltana tuotu. Tuumasin riistanhajun sitä kiinnostavan. Seuraavan kerran, kun pentua katsoin, huomasin sillä olevan suussa jotain: puukko! Siitä sitten kuvaa hirviporukalle ja omistaja löytyi. Taitava pentunen.
maanantai 28. syyskuuta 2015
Jäynä 6kk
TauskiJäyskiPeltoselle tuli kokonaista 6kk ikää mittariin. Juhlat ei olleet järin suuret vielä näilä numeroilla. :)
Vieraita kävi ja viihtyivät ihan koko vkl:n. Meidän ihana kummityttö, Eveliina 2 vuotta vanhempineen. Jäynä olisi niin halunnut rakastaa kovin, mutta rajoittaahan sitä hommaa piti. Ulkona oli huomattavasti asiallisemmin. Mitäs nyt yritti kintasta kädestä varastaa. Pipakin oli ihan ihan täpinöissään, etenkin maitokärrykyytiä piti vahtia ja vartioida niin tosissaan. Harmi, kun ei tullut kuvaa napattua.
Jäynä 6kk:
Pieniä treenituokioitakin ollaan pidetty, lähinnä tottiksen parissa. Seuraamisen suhteen olen aika hyvillä mielin: Perusasentoon siirtyminen ruokakupilla on jo niin varmaa, että kerrasta tullaan sivulle ja paikkakin on hyvä. Seuraaminen parin kolme askelta ilman imutusta (palkkakäsi vain nousee) onnistuu kivasti. Siirtymiset pa:toon eri kulmista on nopeita ja paikka niissäkin heti kerrasta hyvä. Apuja tässäkin on saatu häivytettyä pikkasen.
Luoksetuolon loppuasentoon pitäisi todenteolla alkaa panostaa, kun tyyppi suihkii ihan kylmästi ohi vaan... muutenkin siinä tarttee ihan pikkumatkallakin anta niin isoja apuja, että onkos ihme ettei 20 metrin matkalla onnaa..
Eteenmenosta on saatu se ihana loppuhuipennus treeneihin. Loppu ruoka jätetään kentän laitaan ja yhdessä siitä siirrytään 20-30 metrin päähän. Virittelynä "onko nälkä" saa Jäynän ihan hassuksi ja se hyppää sivulle käskyllä ja saa heti "eteen"- käskyn.
Semmosta iloista lapsekasta menoa sillä on jokasuhteessa.
Leikitty ollaan jonkinverran ja pariin otteeseen lelu kainalossa tehty sivulletuloja. Yllättävän hyvin menivät! Istumiset lelulla onnistuu myös, mutta maahanmeno ei.
Kuukauden takaisia treenikuvia:
Jäljellä tyhjien askelten määrää on ollaan venyttelemässä 7-10 askeleeseen ja keppi-ilmaisun suhteen ei olla kovin huolestuneita. Pienellä muistutuksella reagoi ja menee maahan. Saattaa jopa napata suuhunkin. Ihan sama, kunhan ei kävele päältä.
Sinkon kanssa on vähän yritetty herätellä tokoinnostusta. Ei oikein tahdo innostusta olla. Mulla siis. S on ihan liekeissä merkinkierroista ja siihen onki saatu hyvä ilme. Lisäksi se ei enää stoppaa itekseen merkille. Istuminen on tooosi hankala kierron jälkeen, mutta treeniä treeniä.
Kerran ollaan sitä ohjattu-hyppynoutohässäkkää treeneissä tehty ja yllättävän hyvin meni. Vain hyppääminen meinasi olla hankalaa, mutta kyllä sekin saatiin mukaan kuvioon.
Hyppynoutu metallilla hyvä.
Jäävät on olleet hyviä, koko Z on tehty pariin kertaan ja asennot on menneet oikein.
Ruutua pitäisi alkaa kaivelemaan, liekkö unohtunut kokonaan..Eikä mulla oon mitää ajatusta miten tuota merkitöntä "merkkiä" alettaisiin lähestymään. Samoin tunnarin tilanne jännittää. Eikä ihan vähänkään.
Vieraita kävi ja viihtyivät ihan koko vkl:n. Meidän ihana kummityttö, Eveliina 2 vuotta vanhempineen. Jäynä olisi niin halunnut rakastaa kovin, mutta rajoittaahan sitä hommaa piti. Ulkona oli huomattavasti asiallisemmin. Mitäs nyt yritti kintasta kädestä varastaa. Pipakin oli ihan ihan täpinöissään, etenkin maitokärrykyytiä piti vahtia ja vartioida niin tosissaan. Harmi, kun ei tullut kuvaa napattua.
Jäynä 6kk:
Pieniä treenituokioitakin ollaan pidetty, lähinnä tottiksen parissa. Seuraamisen suhteen olen aika hyvillä mielin: Perusasentoon siirtyminen ruokakupilla on jo niin varmaa, että kerrasta tullaan sivulle ja paikkakin on hyvä. Seuraaminen parin kolme askelta ilman imutusta (palkkakäsi vain nousee) onnistuu kivasti. Siirtymiset pa:toon eri kulmista on nopeita ja paikka niissäkin heti kerrasta hyvä. Apuja tässäkin on saatu häivytettyä pikkasen.
Luoksetuolon loppuasentoon pitäisi todenteolla alkaa panostaa, kun tyyppi suihkii ihan kylmästi ohi vaan... muutenkin siinä tarttee ihan pikkumatkallakin anta niin isoja apuja, että onkos ihme ettei 20 metrin matkalla onnaa..
Eteenmenosta on saatu se ihana loppuhuipennus treeneihin. Loppu ruoka jätetään kentän laitaan ja yhdessä siitä siirrytään 20-30 metrin päähän. Virittelynä "onko nälkä" saa Jäynän ihan hassuksi ja se hyppää sivulle käskyllä ja saa heti "eteen"- käskyn.
Semmosta iloista lapsekasta menoa sillä on jokasuhteessa.
Leikitty ollaan jonkinverran ja pariin otteeseen lelu kainalossa tehty sivulletuloja. Yllättävän hyvin menivät! Istumiset lelulla onnistuu myös, mutta maahanmeno ei.
Kuukauden takaisia treenikuvia:
Jäljellä tyhjien askelten määrää on ollaan venyttelemässä 7-10 askeleeseen ja keppi-ilmaisun suhteen ei olla kovin huolestuneita. Pienellä muistutuksella reagoi ja menee maahan. Saattaa jopa napata suuhunkin. Ihan sama, kunhan ei kävele päältä.
Sinkon kanssa on vähän yritetty herätellä tokoinnostusta. Ei oikein tahdo innostusta olla. Mulla siis. S on ihan liekeissä merkinkierroista ja siihen onki saatu hyvä ilme. Lisäksi se ei enää stoppaa itekseen merkille. Istuminen on tooosi hankala kierron jälkeen, mutta treeniä treeniä.
Kerran ollaan sitä ohjattu-hyppynoutohässäkkää treeneissä tehty ja yllättävän hyvin meni. Vain hyppääminen meinasi olla hankalaa, mutta kyllä sekin saatiin mukaan kuvioon.
Hyppynoutu metallilla hyvä.
Jäävät on olleet hyviä, koko Z on tehty pariin kertaan ja asennot on menneet oikein.
Ruutua pitäisi alkaa kaivelemaan, liekkö unohtunut kokonaan..Eikä mulla oon mitää ajatusta miten tuota merkitöntä "merkkiä" alettaisiin lähestymään. Samoin tunnarin tilanne jännittää. Eikä ihan vähänkään.
perjantai 18. syyskuuta 2015
Hilijaasta
Työt on alkaneet ihan todenteolla ja lasten harrastuksiin menee aikaa= tosi hiljasta on treenirintamalla. Tytöt otti vielä yhteen viikonlopun metsälenkillä, kun Pipa koki asiakseen käydä Jäynää ylimääräisestä härppimisestä ojentaneen Sinkon päälle. Muutamat tositosi rumat huudot mulla pääsi ja minuuttien (ainakin siltä se tuntui) väännön jälkeen sain tappelupukarit irti toisistaan..
Tuloksena molemmilla haavat etutassuissa, ei onneksi pahempaa ja kotihoidolla ollaan jo kohta toivuttu. Ja tosi rauhallista on ollut so far.
Sinkon kynsivamma oli ehtinyt juuri ennen tappelua parantua ja kahdet tosi hyvät tottistreenit oltiin saatu tehtyä. Senverran hullua meno oli tappeluhaavojen jo onneksi parannuttua, että ei toivota todellakaan taukoa hetkeen. :P Hetkellisesti ehdin jo haaveilla ja vähän suunnittellakkin uutta hakukoetta, mutta ääh olkoon. Liian tiukkaa aikataulua pukkaa ilmankin. Ensi kesänä sitten.
Jäynä kasvaa ja komistuu. Hampaat on vaihtuneet ja alhaalta vasemmalta paljastui p4 puutos. Hyvin puree ilmankin, että eipä haittaa. ;) Mitat tällähetkellä 19.9 kg ja korkeutta 59 cm.
Treeneissä jälki edistyy mukavasti ja viimeaikoina nurmelle on tamppailtu 200 askeleen mittaisia, kolmen kulman jälkiä. Tyhjiä askeleita 5-6 kpl ja noita tyhjiä pätkiä 4-5 kpl. Ikää puolisen tuntia. Omaa laiskuuttani en jaksa odotella pitempään.
Keppi-ilmaisua ollaan tällä viikolla jälkien sijaan makusteltu pariin otteeseen ja voi herra mun jee... tästä tulee piitkä prokkis. Tapahtuu kaikkea muuta liikaa, paitsi sitä mitä tahtoisin = maahanmeno kepillä.
Tottis tuntuu (siis todellakin vaan tuntuu) jotenki junnaavan, vaikka oikeasti esim. jäävät sujuu pakittaen mallikkaasti ja apuja on saatu häivytettyä hyvin. Ja erään puhelinkeskustelun aikana todettiin, että ihan oikeilla jäljillä ollaan. Eihän jäppinen oo vielä puolta vuottakaan. Kädet on kovilla, kun hanskojen kanssa ei pysty tekeen niin yhtään mitään.
Huikean hieno taidonnäyte pennulta on se, että ruokakupilla osataan tulla perusasentoon. Oikeen silleen asenteella. :)
Kelit kertoilee syksyn saapuneen, vaikkakin tämänpäiväinen ukkonen oli vähän yllätys. Salama oli iskenyt lähipellolle ja sähkötkin menneet poikki. Koirat Jäynä mukaanlukien olivat ottaneet lungisti. Hyvä niin, koska asutaan semmosella paikalla, missä usein räiskyy ja paukkuu kovaa.
Tuloksena molemmilla haavat etutassuissa, ei onneksi pahempaa ja kotihoidolla ollaan jo kohta toivuttu. Ja tosi rauhallista on ollut so far.
Sinkon kynsivamma oli ehtinyt juuri ennen tappelua parantua ja kahdet tosi hyvät tottistreenit oltiin saatu tehtyä. Senverran hullua meno oli tappeluhaavojen jo onneksi parannuttua, että ei toivota todellakaan taukoa hetkeen. :P Hetkellisesti ehdin jo haaveilla ja vähän suunnittellakkin uutta hakukoetta, mutta ääh olkoon. Liian tiukkaa aikataulua pukkaa ilmankin. Ensi kesänä sitten.
Jäynä kasvaa ja komistuu. Hampaat on vaihtuneet ja alhaalta vasemmalta paljastui p4 puutos. Hyvin puree ilmankin, että eipä haittaa. ;) Mitat tällähetkellä 19.9 kg ja korkeutta 59 cm.
Treeneissä jälki edistyy mukavasti ja viimeaikoina nurmelle on tamppailtu 200 askeleen mittaisia, kolmen kulman jälkiä. Tyhjiä askeleita 5-6 kpl ja noita tyhjiä pätkiä 4-5 kpl. Ikää puolisen tuntia. Omaa laiskuuttani en jaksa odotella pitempään.
Keppi-ilmaisua ollaan tällä viikolla jälkien sijaan makusteltu pariin otteeseen ja voi herra mun jee... tästä tulee piitkä prokkis. Tapahtuu kaikkea muuta liikaa, paitsi sitä mitä tahtoisin = maahanmeno kepillä.
Tottis tuntuu (siis todellakin vaan tuntuu) jotenki junnaavan, vaikka oikeasti esim. jäävät sujuu pakittaen mallikkaasti ja apuja on saatu häivytettyä hyvin. Ja erään puhelinkeskustelun aikana todettiin, että ihan oikeilla jäljillä ollaan. Eihän jäppinen oo vielä puolta vuottakaan. Kädet on kovilla, kun hanskojen kanssa ei pysty tekeen niin yhtään mitään.
Huikean hieno taidonnäyte pennulta on se, että ruokakupilla osataan tulla perusasentoon. Oikeen silleen asenteella. :)
Kelit kertoilee syksyn saapuneen, vaikkakin tämänpäiväinen ukkonen oli vähän yllätys. Salama oli iskenyt lähipellolle ja sähkötkin menneet poikki. Koirat Jäynä mukaanlukien olivat ottaneet lungisti. Hyvä niin, koska asutaan semmosella paikalla, missä usein räiskyy ja paukkuu kovaa.
maanantai 7. syyskuuta 2015
lauantai 29. elokuuta 2015
Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
Ja vanhassa vara parempi??
Kaivoin norskirullan kaapista, kun alkoi tuo kokeessa saatu kommentti löyhästä otteesta vaivata.. Muistelin mitä kaikkea ongelmaa sen kanssa olikaan. Sitten mulla tuli väläys! Siis tätähän saa säädettyä... Kyllä meitä nauratti Teron kans, kun ollaan vuosia pähkäilty (keneltäkään kysymättä tietty) ja pyöritelty tuota kapistusta. Tero sitten löyhäsi rullaa ja aamulla mentiin metsään testille. Ei ongelmia. Ekalla oli jopa niin nopea, että Tero kysy oonko ihan varma, ettei vaan olis ottanu palumatkalla rullaa suuhun. No ei ollu, kun näin kyllä sen paluun piilolta keskilinjalle ihan esteettä. Neljä pistoa ihan ilman etsintää tehtiin ja hyvin ne kokonaisuudessaan meni. Olin jopa keskilinjalla ihan hiljaa, vain näytä -käsky koiralle. :) Viimeisellä oli ehkä vähän kuriton, kun jäi metsän puolelle odottamaan, että tulen kytkemään liinaan. Käskin vaan luokse ja nopeasti otti rullan uudestaan suuhun ja tuli viereen.
Huomenna onkin mielenkiintoinen päivä, kun meen hakukokeeseen maalimieheksi. Pitää yrittää saada pukattua ittensä ekaan piilon ainaki jossain vaiheessa, niin näkis 2:n ja 3:n koiria.
Kaivoin norskirullan kaapista, kun alkoi tuo kokeessa saatu kommentti löyhästä otteesta vaivata.. Muistelin mitä kaikkea ongelmaa sen kanssa olikaan. Sitten mulla tuli väläys! Siis tätähän saa säädettyä... Kyllä meitä nauratti Teron kans, kun ollaan vuosia pähkäilty (keneltäkään kysymättä tietty) ja pyöritelty tuota kapistusta. Tero sitten löyhäsi rullaa ja aamulla mentiin metsään testille. Ei ongelmia. Ekalla oli jopa niin nopea, että Tero kysy oonko ihan varma, ettei vaan olis ottanu palumatkalla rullaa suuhun. No ei ollu, kun näin kyllä sen paluun piilolta keskilinjalle ihan esteettä. Neljä pistoa ihan ilman etsintää tehtiin ja hyvin ne kokonaisuudessaan meni. Olin jopa keskilinjalla ihan hiljaa, vain näytä -käsky koiralle. :) Viimeisellä oli ehkä vähän kuriton, kun jäi metsän puolelle odottamaan, että tulen kytkemään liinaan. Käskin vaan luokse ja nopeasti otti rullan uudestaan suuhun ja tuli viereen.
Huomenna onkin mielenkiintoinen päivä, kun meen hakukokeeseen maalimieheksi. Pitää yrittää saada pukattua ittensä ekaan piilon ainaki jossain vaiheessa, niin näkis 2:n ja 3:n koiria.
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Kun on kivaa,
niin se vaan on!
Me mitään malteta makoilla. Pari päiväähän tässä on jo kevyemmin otettu... On Sinkolle heti maanantaina käyty tekeen kivakiva tottistreenit ja se oli ihan hullu. :)
Aamu on vietetty jäljen, esineruudun ja pikku tottistelun merkeissä ihan kolmistaan vaan.
Jäynälle jälki, varmaan melkeen 100 m yritystalon nurmelle. Ehti varmaan melkeen puoli tuntia vanhetakkin.
Jäynä ei siis meinannu jäljelle päästä ollenkaan, kun pissalle ei meinannu malttaa... No se kulkeminen pitkin pihaa rauhottikin sitä mukavasti, niin ei kovin paha neliveto päällä menty ja alun kohnotuskin oli poissa. Oli minusta paras jälki pitkiin aikoihin, juuri tuon alun takia. Puolenkymmntä tyhjääkin askelta jälkeen tuli, eikä mitenkään näyttänyt asiasta olevan kummissaan. Muutenkin sitä ruokaa tahtoo välillä muutamalle askeleelle jäädä, vaikka minusta se ihan kunnialla joka askeleen tarkistaakin. Jos nappula sattuu olemaan yhtään syvemmällä nurmessa niin ei se jää sitä kaivamaan sieltä esiin. Kulma oli oikeen mallikas myös.
Sinkon kanssa pohdittiin maahanmenoa, nimenomaan kaukana minusta. Kyllä se siitä. Liian vähän on toistoja ja siitä syystä (eikä yhtään yllättäen) kokeessa se ei onnistunut. Pikkasen seuraamista, liikkestä istumista (keskityn olemaan ihan tavallisesti!!) jotka oli tosi hyviä ja täyskäännöksiä. Ihanan äkänen akka! Kivaa oli.
Jäynä on kasvanyt nin kauhesti, että se on kohta Sinkon kokoinen!!! :O J:n kanssa tottistelut on pääasiassa olleet nyt peräpäänkäyttöön liittyviä ja eri kulmista perusasentoon siirtymistä/ täyskäännöksiä. Yhden askeleen se osaa tulla ilman imutusta, palkkakäsi ylempänä. Eteenmeno aina loppuun ruokakupille, joka jätetään yhdessä ja siirrytään 20 m päähän. Tykkää tästä ja suihkii kupille aina täysillä. Hampaita tippuu edelleen, viimeksi eilen se kolisteli ja leikki irronneella hampaalla. Olis niin kiva jo leikkiä sen kanssa. Autossa ei edelleekään osata olla hiljaa, kun Sinko treenaa....
Sitten ajeltin metsään ja tehtiin esineruutu. Sinko sai autosta kattella, kun Jäynän kanssa merkittiin, tallottiin ja piilotettiin esineet(joita välillä tuotiin mulle takasin. Piti vähän piilossa niitä sinne jättää). Hyvä että maltto tarpeillaan käydä, kun nenä pitkällä oli metsäänpäin kokoajan.
Lähti ruutuun huomattavasti paremmin, kuin kokeessa. Reagoi ja nosti välittömästi etuesineen, jumppatossun. Vuolas sanallinen kehu ja parin haukutuksen jälkeen uusi lähetys. Nyt meni vasempaan kulmaan, jonne jo ekalla sitä lähetin ja pyöri siellä aikansa, mutta ei kyllä ollu ihan nenä auki eikä mennyt kyllä sinne kulmaan saakka riittävän pitkälle, kun villavantus sinne jäi. Siirtyi itsenäisesti oikeaan kulmaan, josta melko nopeasti toi nahkaisen kännykkäkotelon. Aamuruoka tienattu.
Jäynä sai sitten lähteä ruutuun mukaan, kun halusin nähdä reagoiko se mitenkään lapaseen. Sinkohan se sieltä ensin bongas, mutta käytiin pariin kertaan J:n kanssa se viemässä ruutuun ja hyvin se sieltä aina löytyi. Nyt ei edes lähtenyt rallattemaan löytönsä kanssa, vaikkakin se irrotus aiheuttaa pienelle päänvaivaa: kuinka voi syödä makupala, kun suussa on vantus..? No ongelma ratkaistiin juuri oiken. :D
Aava ja Pipa saivat kokeilla miltä se kisaaminen vois tuntua, kun rally-tokokurssin viimeisellä kerralla järjestettiin "kisat". Tytöt olivat vetäneet sen ihan huippuhienosti! 93/100 pistettä. Täällä plärätään kaleteria ja katellaan mille viikonlopulle saatais vielä mahdutettua koiramaisuuksia.
Me mitään malteta makoilla. Pari päiväähän tässä on jo kevyemmin otettu... On Sinkolle heti maanantaina käyty tekeen kivakiva tottistreenit ja se oli ihan hullu. :)
Aamu on vietetty jäljen, esineruudun ja pikku tottistelun merkeissä ihan kolmistaan vaan.
Jäynälle jälki, varmaan melkeen 100 m yritystalon nurmelle. Ehti varmaan melkeen puoli tuntia vanhetakkin.
Jäynä ei siis meinannu jäljelle päästä ollenkaan, kun pissalle ei meinannu malttaa... No se kulkeminen pitkin pihaa rauhottikin sitä mukavasti, niin ei kovin paha neliveto päällä menty ja alun kohnotuskin oli poissa. Oli minusta paras jälki pitkiin aikoihin, juuri tuon alun takia. Puolenkymmntä tyhjääkin askelta jälkeen tuli, eikä mitenkään näyttänyt asiasta olevan kummissaan. Muutenkin sitä ruokaa tahtoo välillä muutamalle askeleelle jäädä, vaikka minusta se ihan kunnialla joka askeleen tarkistaakin. Jos nappula sattuu olemaan yhtään syvemmällä nurmessa niin ei se jää sitä kaivamaan sieltä esiin. Kulma oli oikeen mallikas myös.
Sinkon kanssa pohdittiin maahanmenoa, nimenomaan kaukana minusta. Kyllä se siitä. Liian vähän on toistoja ja siitä syystä (eikä yhtään yllättäen) kokeessa se ei onnistunut. Pikkasen seuraamista, liikkestä istumista (keskityn olemaan ihan tavallisesti!!) jotka oli tosi hyviä ja täyskäännöksiä. Ihanan äkänen akka! Kivaa oli.
Jäynä on kasvanyt nin kauhesti, että se on kohta Sinkon kokoinen!!! :O J:n kanssa tottistelut on pääasiassa olleet nyt peräpäänkäyttöön liittyviä ja eri kulmista perusasentoon siirtymistä/ täyskäännöksiä. Yhden askeleen se osaa tulla ilman imutusta, palkkakäsi ylempänä. Eteenmeno aina loppuun ruokakupille, joka jätetään yhdessä ja siirrytään 20 m päähän. Tykkää tästä ja suihkii kupille aina täysillä. Hampaita tippuu edelleen, viimeksi eilen se kolisteli ja leikki irronneella hampaalla. Olis niin kiva jo leikkiä sen kanssa. Autossa ei edelleekään osata olla hiljaa, kun Sinko treenaa....
Sitten ajeltin metsään ja tehtiin esineruutu. Sinko sai autosta kattella, kun Jäynän kanssa merkittiin, tallottiin ja piilotettiin esineet(joita välillä tuotiin mulle takasin. Piti vähän piilossa niitä sinne jättää). Hyvä että maltto tarpeillaan käydä, kun nenä pitkällä oli metsäänpäin kokoajan.
Lähti ruutuun huomattavasti paremmin, kuin kokeessa. Reagoi ja nosti välittömästi etuesineen, jumppatossun. Vuolas sanallinen kehu ja parin haukutuksen jälkeen uusi lähetys. Nyt meni vasempaan kulmaan, jonne jo ekalla sitä lähetin ja pyöri siellä aikansa, mutta ei kyllä ollu ihan nenä auki eikä mennyt kyllä sinne kulmaan saakka riittävän pitkälle, kun villavantus sinne jäi. Siirtyi itsenäisesti oikeaan kulmaan, josta melko nopeasti toi nahkaisen kännykkäkotelon. Aamuruoka tienattu.
Jäynä sai sitten lähteä ruutuun mukaan, kun halusin nähdä reagoiko se mitenkään lapaseen. Sinkohan se sieltä ensin bongas, mutta käytiin pariin kertaan J:n kanssa se viemässä ruutuun ja hyvin se sieltä aina löytyi. Nyt ei edes lähtenyt rallattemaan löytönsä kanssa, vaikkakin se irrotus aiheuttaa pienelle päänvaivaa: kuinka voi syödä makupala, kun suussa on vantus..? No ongelma ratkaistiin juuri oiken. :D
Aava ja Pipa saivat kokeilla miltä se kisaaminen vois tuntua, kun rally-tokokurssin viimeisellä kerralla järjestettiin "kisat". Tytöt olivat vetäneet sen ihan huippuhienosti! 93/100 pistettä. Täällä plärätään kaleteria ja katellaan mille viikonlopulle saatais vielä mahdutettua koiramaisuuksia.
Tunnisteet:
esineruutu,
jälki,
Jäynä,
Pipa,
Rally-toko,
Sinko,
tottis
sunnuntai 23. elokuuta 2015
5Rotumestis
No wautsi wau! Viikonloppu meni tosiaankin Lapualla 5rotumestisten parissa ja samaisissa karkeloissa Sinkon kanssa startattiin meidän ekoissa pk-kokeissa.
Päivä alkoi 8 kokeen avauksella ja koirien tarkastuksella- samalla arvottiin suoritusnumerot. Illalla Riinan kans päätettiin olla ekassa tottisparissa ja niinhän minä nostin numeron 10 ja Riina 11.
Vähän jälkeen yhdeksän aloitettiin siis tottikset ja me siis ensin suorittamaan liikkeet.
Tottis 73 pistetta tuomari Jussi Vaahtomäki.
Sinko oli ihan hyvässä vireessä ja seuraaminen tuntu tosi hyvältä! Laukauksiin ei reagoinut ja henkilöryhmäki sujui ongelmitta. Arvosana erinomainen.
Liikkeestä istumisessa rupesin typerästi varmisteleen ja hidastin käskyn annettuani ja vielä kurkkasin, että istuhan se.. arvosana hyvä.
Liikkestä maahanmeno ja luoksetulo oli ihan ok (vauntia kaivattiin lisää). Arvosanaa en muista.
Tasamaanoudossa kapula taisi jäädä laipalleen, mutta kyllä Sinko sen haki. Palautuksessa vauhti tippu, muuten ok. Arvosana hyvä?
Kapulan heittäminen ei tämänkään jälkeen onnistunut.... toosi vino heitto metriselle, en uusinut (tyhmä) ja Sinko kiersi mennen ja tullen. Puutteellinen
A-esteen kiersi palatessa. Arvosana ?
Eteenmeno oli päivän posittivinen. Meni suoraan, mutta vasta toisella maahan. Puutteellinen tästä.
Paikkamakuu erinomainen.
Esineruutu 29 pistettä tuomari ?? en muista yhtään nimeä.... Yksi piste lähti, kun kuolanen nahkaesine tippu kerra (piti suussa kyllä tosi löyhästi). Onneksi nosti sen heti uudestaan ja palautti hyvin. Muuten ruutu oli ihan ok. Laukko vasemmasta reunasta suoraan oikeaan kulmaan ja hetken paikannettuaan nosti esineen. No sitä siisti pistotyöskentelyä nyt ei nähty, mutta olkoon.
Henkilöhaku 165 pistettä tuomari Mikael Kallio. Alue oli melko tasaista, mutta rehevää kangasmetsää. Oikean etukulman kohdalla kivirivi tjms. Vasen kulma selkeä, ja sinne lähetin ensin, kun Sinko ei sen kummemmin osoittanut hajun saamisen merkkejä. Kävi tekemässä etukulmaan siistin tyhjän. Oikeaan etukulmaan lähetin merkien etupuolelta, kun kivikasa oli minusta pieni riskitekijä suoraan etenemisen kannalta ja kohta Sinko tuli rulla suussa. Ilmaisu hyvä ja hallintaan sain hyvin. Maalimien oli vanerisessa umpipiilossa. Piilolta lähtiessä sattui sitten niin, että Sinko ei tullutkaan minun mukaan vaan palasi bilettään mm:hen kanssa. Voi kääk!
Uusi pisti vasemmalle puolen n. 30 m kohdalta. Sinko kävi kaartamassa etulman kautta ja sitten eteneminen jäi vähäiseksi. Juotin sen keskilinjalla ja juotuaan se otti heti rintamasuunnan uudelleen vasemmalle puolen nenä käyden. Selva juttu ja koira uudelleen samalle puolen. Kohta tultiin rullan kanssa. Ukko oli suunnilleen 60 kohdalla pikku montussa pressuun kääriytyneenä. Ilmaisu hyvä, minä rupesi höpötteleen koiralle jotain "irti"- käskyä rullasta tms.. Hallinta piilolla tosi hyvä.
Pisteteitä meni siis ekan piilon kurittomuudesta ja minun toiminnasta toisella ilmasulla.
Tuomari kehui koiran työskentyä päämäärätietoiseksi, varmaksi ja huolelliseksi. Minun ohjaamista rauhalliseksi ja tarkaksi. Yhtään tarkastamatonta aluetta ei jäänyt. Rullasta saisi olla parempi ote, mutta Sinkolla taisi olla jo aika hiki ja läähättäminen ja rullan suussa pito ei varmaan oon yhtäaikaa ihan helppoa.
Notta semmosta. Pisteet riitti 2-tulokseen ja vielä haun rotumestaruuteenkin.
Jäynän emä Vaakku vetas ainoan JK3 tuloksen ja vielä 1-tuloksella! Yhtä uupus ja valiojuhlat olis sitten. ;) Vielä voitto joukkuekisassakin niin kylläpäs olikin taitavat turrit liikenteessä!!
Kuva: Henna Lindell
Päivä alkoi 8 kokeen avauksella ja koirien tarkastuksella- samalla arvottiin suoritusnumerot. Illalla Riinan kans päätettiin olla ekassa tottisparissa ja niinhän minä nostin numeron 10 ja Riina 11.
Vähän jälkeen yhdeksän aloitettiin siis tottikset ja me siis ensin suorittamaan liikkeet.
Tottis 73 pistetta tuomari Jussi Vaahtomäki.
Sinko oli ihan hyvässä vireessä ja seuraaminen tuntu tosi hyvältä! Laukauksiin ei reagoinut ja henkilöryhmäki sujui ongelmitta. Arvosana erinomainen.
Liikkeestä istumisessa rupesin typerästi varmisteleen ja hidastin käskyn annettuani ja vielä kurkkasin, että istuhan se.. arvosana hyvä.
Liikkestä maahanmeno ja luoksetulo oli ihan ok (vauntia kaivattiin lisää). Arvosanaa en muista.
Tasamaanoudossa kapula taisi jäädä laipalleen, mutta kyllä Sinko sen haki. Palautuksessa vauhti tippu, muuten ok. Arvosana hyvä?
Kapulan heittäminen ei tämänkään jälkeen onnistunut.... toosi vino heitto metriselle, en uusinut (tyhmä) ja Sinko kiersi mennen ja tullen. Puutteellinen
A-esteen kiersi palatessa. Arvosana ?
Eteenmeno oli päivän posittivinen. Meni suoraan, mutta vasta toisella maahan. Puutteellinen tästä.
Paikkamakuu erinomainen.
Esineruutu 29 pistettä tuomari ?? en muista yhtään nimeä.... Yksi piste lähti, kun kuolanen nahkaesine tippu kerra (piti suussa kyllä tosi löyhästi). Onneksi nosti sen heti uudestaan ja palautti hyvin. Muuten ruutu oli ihan ok. Laukko vasemmasta reunasta suoraan oikeaan kulmaan ja hetken paikannettuaan nosti esineen. No sitä siisti pistotyöskentelyä nyt ei nähty, mutta olkoon.
Henkilöhaku 165 pistettä tuomari Mikael Kallio. Alue oli melko tasaista, mutta rehevää kangasmetsää. Oikean etukulman kohdalla kivirivi tjms. Vasen kulma selkeä, ja sinne lähetin ensin, kun Sinko ei sen kummemmin osoittanut hajun saamisen merkkejä. Kävi tekemässä etukulmaan siistin tyhjän. Oikeaan etukulmaan lähetin merkien etupuolelta, kun kivikasa oli minusta pieni riskitekijä suoraan etenemisen kannalta ja kohta Sinko tuli rulla suussa. Ilmaisu hyvä ja hallintaan sain hyvin. Maalimien oli vanerisessa umpipiilossa. Piilolta lähtiessä sattui sitten niin, että Sinko ei tullutkaan minun mukaan vaan palasi bilettään mm:hen kanssa. Voi kääk!
Uusi pisti vasemmalle puolen n. 30 m kohdalta. Sinko kävi kaartamassa etulman kautta ja sitten eteneminen jäi vähäiseksi. Juotin sen keskilinjalla ja juotuaan se otti heti rintamasuunnan uudelleen vasemmalle puolen nenä käyden. Selva juttu ja koira uudelleen samalle puolen. Kohta tultiin rullan kanssa. Ukko oli suunnilleen 60 kohdalla pikku montussa pressuun kääriytyneenä. Ilmaisu hyvä, minä rupesi höpötteleen koiralle jotain "irti"- käskyä rullasta tms.. Hallinta piilolla tosi hyvä.
Pisteteitä meni siis ekan piilon kurittomuudesta ja minun toiminnasta toisella ilmasulla.
Tuomari kehui koiran työskentyä päämäärätietoiseksi, varmaksi ja huolelliseksi. Minun ohjaamista rauhalliseksi ja tarkaksi. Yhtään tarkastamatonta aluetta ei jäänyt. Rullasta saisi olla parempi ote, mutta Sinkolla taisi olla jo aika hiki ja läähättäminen ja rullan suussa pito ei varmaan oon yhtäaikaa ihan helppoa.
Notta semmosta. Pisteet riitti 2-tulokseen ja vielä haun rotumestaruuteenkin.
Jäynän emä Vaakku vetas ainoan JK3 tuloksen ja vielä 1-tuloksella! Yhtä uupus ja valiojuhlat olis sitten. ;) Vielä voitto joukkuekisassakin niin kylläpäs olikin taitavat turrit liikenteessä!!
Kuva: Henna Lindell
maanantai 17. elokuuta 2015
Lazy monday
Osataan mekin ottaa ihan rennosti maanatain ja vapaapäivän kunniaksi. Keli oli mitä mainioin, ihan vaan rannassa aikaa viettäen.
Pipa on saanut jäleen vapautuksen karvoistaa ja sen kyllä taas huomaa. Valitettavasti partakin piti ajella, kun sinnekkin oli jotain röpelöä ihoon tullut. Muutoin vain nivuset olivat kärsineet kosteudesta ja tiiviistä pohjavillasta ja ne hoituivat kotikonstein kontoon. Nyt saadaan vielä nauttia vesileikestä. :)
Luokkakuva :)
Pipa on saanut jäleen vapautuksen karvoistaa ja sen kyllä taas huomaa. Valitettavasti partakin piti ajella, kun sinnekkin oli jotain röpelöä ihoon tullut. Muutoin vain nivuset olivat kärsineet kosteudesta ja tiiviistä pohjavillasta ja ne hoituivat kotikonstein kontoon. Nyt saadaan vielä nauttia vesileikestä. :)
Luokkakuva :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)