Mummot on rautaa! Sinkolle HK3

Sinkon kanssa osallistuimme Rovaniemen palveluskoirakerhon 70- vuotis juhlakokeisiin 5.10.

Samana viikonloppuna kisailimme vuosi sitten HK2:sen ja silloin ajattelin, että Sinkon PK ura olisi siinä. Kesän treeneissä Sinko on kuitenkin osoittanut ihan hurjaa motivaatiota ja kehittynyt heikompien osa-alueiden saralla niin kivasti, että kotikentällä vielä kerran tahdoin Sinkon pääsevän hulluttelemaan.

Ja Sinko ei pettänyt! Koko hakusuorituksen ajan se oli hurjan kivassa, rennossa, mutta skarpissa mielentilassa. Ja itse muistin olla juoksematta keskilinjalla ja annoin Sinkon hoitaa hommansa rauhassa. Kautta linjan, se risteili mukavasti, eteni aluetta ja oli tarkka. Kertaakaan en korjauttanut sillä edellistä pistoa. Ilmaisut olivat hyvät, näytölle mentiin mallikkaasti ja hallinta oli Sannamarin piiloa lukuunottamatta :D tosi hyvää. Pisteitä 162.

maastokuvat Sannamari Pehkonen

Esineruudusta Sinko nosti nopesti ensimmäIsen esineen, mutta sitten kaikki mitä sieltä löytyi olikin epämiellyttävää. Otin vielä 30 sekunttia ennen ajan loppumista Sinko ruudusta pois puuhailemasta ja niin vain sieltä vielä toinenkin esine saatiin kairattua ylös.

Tottiksessa Sinko oli kivan pirteä ja teki hyppynoutoon asti oikein mallikasta suoritusta. Hypystähän Sinko on saanut vapautuksen ja se tehdään hienona esteenkiertonoutona. A-esteellä ei ole ollut ongelmia, mutta niinvain Sinko paluulla kiersi sen. Eteenmeno oli HIENO!

Paikkamakuussa ahdisti joku, oliko se koko suorituksen ajan keskusteleva tottispari vai mikä, mutta siellä oli istuttu, maattu ja loppujenlopuksi Sinko seisoi, kun palasin piilolta. Kasaan saatiin 72 pistettä. Yhteen ynnättynä pisteitä Kari Nuutiselta 248, 2-tulos ja HK3 koulari. Kyllä sai pikku-Sinkosta olla ylpeä!! <3 <3

Näihin bileisiin Sinko lopetti aktiiviuransa ja on todellakin eläkepäivänsä ansainnut! 

<3
tottiskuvat Laura Hanni

Jäynälle JK3

Huuh, mikä viikonloppu takana...!!!
Perjantaina ajelimme sinne, mistä tämä jälkikoeuramme viime syksynä alkoi: Ivaloon.
Mökkikavereina jälleen Kirsi ja skcollie Taisto. Naapurimökissä Sanna ja skcollie Riemu.

Lauantaiaamuna olimme ajoissa, klo 8 jälkeen jo kentällä virittäytymässä tunnelmaan.
Tottispariksi saimme Jäynän mielestä iki-ihanan mustan saksanpaimentytön.. Tottis meni tästä huolimatta kyllä hyvin, vain maahanmenon jälkeisessä luoksetulossa piti tehdä "banaani",hidastaa ja vähän vilkaista.  A- esteellä sössin sitten minä: ensin heitin kapulan suoraan päin estettä ja kun J tuli kapulan kanssa, luovutti se sen seisaaltaan. No joo, mie olin jääny ihan naurettavan lähelle estettä ja J tuli kyllä lähes syliini kapulan kanssa.

Maastossa ensin mentiin jäljelle. Jana oli hyvä ja J nosti jäljen ensin oikeaan suuntaan, kunnes palasi tarkistelemaan ja nosti sitten takajäljen. Kaksi ensimmäistä keppiä nousivat helposti, kunnes J vaihtoi poron jäljelle n. 10 m 2. kepin jälkeen. Mie vähän ihmettelin nopeaa kulman tuloa kepin jälkeen ja kohta palattiinkin takaisin nostamaan sitä oikeaa jälkeä. Jäynä sen nostikin, vaan 2 kepiltä olisi jatkettu vielä hyvän matkaa rinnettä ylöspäin ja tehty piikki. J kääntyi jäljestämään rinteen suuntaisesti, piikin jälkeen tullut suora oli siis kyseessä ja ajoi vielä toisen piikin, nostaen 3. kepinkin. Piikin jälkeen rinnettä alaspäin tultaessa taas porojen jäljet ja paskat alkoi kiinnostaa enemmän ja jälkeä nosteltiin tuloksetta pitkän aikaa, kunnes viimeiselle suoralle J löysi ja nosti 6. kepin.

Esineruutu oli yksi hulabaloo. J toi ensimmäisellä pistolla 2 esinettä, joista toisen jätti toimitsijalle ja toisen mulle. Kolmattakin kävi ensin tarjoammassa sinne, lisäkäskyllä toi sitten minulle. Hyvin liikkuu ruudussa, ei siinä, mutta hallinta meillä petti kyllä täysin...

Tottis 89, maasto 136= pisteitä 225 ei tulosta

Sunnuntaina jatkoimme ja kisasimme myös piirin mestaruudesta.
Taas Jäynää onnisti, ainakin sen omasta mielestä. Parina jälleen ihana saksanpaimentyttö. Väsymyskin näkyi keskittymisen vaikeutena, mutta noutoihin saakka paketti pysyi kasassa kohtuu hyvin. Ennen tasamaanoutoa J jäi tuijottamaan tottisparin piilossa seisovaa ohjaajaa, eikä meinannut päästä tästä millään yli. Ihan ok nouto silti. Metrin esteen kiersi mennessä ja paluuhypyn teki, kapulan kanssa onneksi. A-esteen meni yli ja paluuhyppy kapulan kanssa metrisen kautta. Eteenmeno onnistui sentään.

Jälki oli melko äkkiä maastoon päästyämme. Jana oli hakkuuaukeaa ja meni ihan ok. Jotain outoa siellä silti oli, koska J puolessa välissä poistui janalta 90 asteen kulmassa ja meni jotaki haistelemaan ja merkkasi (!) Palasi janalle ja eteni suoraan ja nosti jäljen ja heti oikeaan suuntaan. Sitten jälki olikin yhtä nautintoa koko reilun puolituntisen ajan. Koira oli keskittynyt, ei reagoinut kun yhteen poronpaskaan. Palautteen saatuaan, ei enää tehnyt sitä uudestaan. Kaikki kepit nousi ja tyytyväisenä ajeltiin pois metsästä.

Sunnuntain kuviot, ensimmäinen suora ja kulma puuttuvat teknisten ongelmien takia. 😁

Esineruudusta J toi kolme esinettä, MINULLE ja neljäskin oli lähellä, aika vain loppui.

tottis 84, maasto 190 = 274 JK1, 1-tulos ja Piirim.3.

Aika huikeaa! Kyllä tuli itku palkintojenjaossa.

Piirimestis 1. Riemu ja 3. Jäynä 

Leirielämää

Meillä kesäkuu starttasi reippaasti käyntiin hakutreenien merkeissä ja vallan leireillessä.

Ensin vietettiin oman hakuporukan treeniviikonloppu touko-kesäkuun vaihteessa Rovaniemellä. Mukaan lähtivät molemmat turrikat, ihana treeneihin saakka toki.

Jäynä viiletteli Leirikarin osin haastavassakin ja vaihtelevassa maastossa rataennätyksensä 250 m, tehden löytöjen lomassa hienoja tyhjiäkin.

Ilmaisuja viikonlopun aikana treenattiin tosi vähän, yhden umpipiilon verran vain. Jäynä tarvii vielä paljon vahvistusta  suoriin pistoihin, se välillä tupeksii: "oikea, eikun vasen jaa suoraanko tässä pitääkin edetä..." -systeemillä.

Tähän jälkimmäiseen saatiinkin sitten lääkettä heti seuraavana viikonloppuna Suomen Briard ry:n hakuleirillä Surkeenjärvellä, jonne meitä tuli kouluttamaan Sari Kärnä.

Lauantaina oli tavattoman helteinen päivä ja radata oli rinne, jossa vasen puoli oli laskeva ja oikea puoli nouseva. Kyllä oli helppo treeni kaukana koirilla, kun ne tuota rinnettä nousivat ja etsivät maalimiehiä.

Jäynä jaksoi mukavasti, joskin ylämäessä olevalle piilolle se ei heti löytänyt. Juoma -ja hengähdystauko pidettiin ja hyvällä sykkeellä J jatkoi hommia. Saatiin tässä treenissä esiin hyvin tuo suoraan lähtemisen vaikeus.

Illalla, kun sää muuttui pilviseksi, teimme pellolla risteilytreeniä kaikille koirille. Tämä on minusta mukava harjoitus, tulee itsellä vain tehtyä avoimessa maastossa. Jäyniskin tuntui tykkäävän, niin että meinasi välillä karata kesken paluumatkan takaisin maalimiehen luo.

Sunnuntaille löydettiin kiva maasto, jossa J viiletteli muistaakseni 9 pistoa saaden ääniavun taputuksen muodossa, jotta pistolle lähdettäisiin suoraan. J on kyllä innokas ja kestävä tekijä, sanoi kouluttaja. Tästä meillä on hyvä jatkaa.

Esineruutua ei enään jääty iltapäivällä tekemään, vaan pitkänmatkalaisina lähdettiin kotimatkalle ensimmäisenä. Ja matka jatkuikin Kärsämäelle saakka hienosti, kunnes autosta hajosi kytkin klo 20.30. Tunnin päästä paikalla olikin jo hinausauto sekä Minnis ja Haloo <3 , joiden kyydissä päästiin Iihin saakka ja vaihdettiin Teron kyytiin. Kello oli 01.00, kun kurvattiin kotipihaan. ei huonosti.

Elokuun puolella ajelimme sitten Sinkon ja Jäynän kanssa Vaalaan, Oulunjärven rannalle BB-leirille. Totuttuun tapaan treenien ohessa juteltiin paljon, saunottiin ja tänä vuonna kirsikkana kakun päälle, Aava oli meillä leirikokkina, niin pitkän maastopäivän päätteeksi saimme vain kävellä valmiiseen pöytään. :)

Tottista ei tuollakaan vännelty yhtään, pääpaino oli maastotreeneissä. Jäynä ajoi yhden haastavan, pitkän jäljen, jonne Riina 6 keppiä jätti. Vähän jäkälätuppojen alle piiloon pukaten. Hienosti J jäljen suoritti! Lämmin päivä ja kuiva jäkäläpohja vaati jo taistelua. Kepeistä 5 nousi. Ja täytyy itselle muistiin kirjata erityisen hieno jana!

Sinko treenasi hakua, tehden kaksi treeniä.
Ensimmäisen päivän haamu+ etenevä maalimies, useamman piston verran, jotta saataisiin tuota etsintää taas vähän alueella enemmän eteneväksi. Tuolla avoimessa metsässä saatiin kyllä Sinko liikkumaan todella hyvin!
Seuraavana päivänä oli pikkukoira ihan vallaton, päästiin tekemän ihan hallintaa keskinlijalle tultaessa. :D Edellispäivän haamut olivat tehneet tehtävänsä myös motivaatioon.
Sinko viiletteli 200 m tehden hienoja tyhjiä ja löysi sitten Riinan ja Terhin kumpareen takaa pötköttelemästä.

Molemmat koirat tekivät toki myös esineruutua ja aivan omalla tasollaan molemmat niistä selviytyvät- Sinkon työskentely on parantunut huimasti ja Jäynä enää hyvin vähän juoksee turhaan ruudussa ja nenä on heti auki.

Tekee kesää

Pikkuhiljaa meidänkin hiljaiselo alkaa loppua, kun maastokausi haun osalta on aloitettu. Itseasiassa ilmaisutreenit kentällä on saatu polkaista käyntiin jo ennen pääsiästä.

Jäynä on päässyt opiskelemaan rullailmaisun kiemuroita, koska haukkuilmaisun kanssa loppui pinna minulla ja tottapuhuen koirallakin. Jäynä osaa noudon, joten rullan perilletuomisessa ei ole mitään ongelmaa ollut, kun koira vain saatiin ymmärtämään se, mitä oltiin tekemässä. Joten hyvin äkkiä maalimies maltettiin jättää siksi aikaa, että rulla toimitetaan minulle ja päästään näytölle ja leikkimään maalimiehen kanssa.

Tällähetkellä tilanne on se, että kaksi kertaa olemme päässeet metsään saakka ja J on ollut varsin vakuuttava.

Vappupäivän treeneissä Koskenkylässä kokeilimme ilmaisun metsässä ensimmäistä kertaa.
Osittain peitetyt maalimiehet kaksi kertaa, noin 30 m etäisyydellä keskilinjasta. Näissä ei mitään kommentoitavaa. Toisen mm:n ohi J vain juoksi tuulen yläpuolelta minun huonon lähetyksen takia, tehden sitten todella mallikkaan tyhjän.

Ilmaisukeilujen jälkeen J pääsi vielä etsintähommiin 3. mm:n ollessa kunnolla piilossa. Ja kyllä sitä saikin hakea, tuulen pyöriessä kovasti etsinalueella.

Tänään J pääsi Toramon radalle, jolla se ei tainnut aiemmin treenata..
Vasempaan etukulmaan umpipiilo ilmaisulla. Itse vähän olin kuutamolla koiraa lähettäessäni ja hukkasin koiran siihen saakka, kunnes se jo tuli rulla suussa minua kohti. Näytöllä oli mennyt maahan maalimiehen pallolla ohjaten.

Oikean etukulman umppari suorapalkalla. Jätin Jn vasemmalle puolelle n. 10 m keskilinjasta metsän puolelle ja kutsuin keskilinjalle. Tämäpä pitääkin ottaa tavaksi, koska J meinasi roiskaista keskilinjan yli oikeaan etukulmaan kulkematta minun kautta.

Toistin kuvion kolmannellä lähetyksellä ja tässä J ymmärsi jutun idean. Parin askeleen verran vaadin hidastamaan keskilinjalla ennen lähetystä. Kivasti sillä oli fokus jo uuteen etsintään ja upposi suoraan 50 m, josta mm löytyikin.

Päivän haaste olikin 100 m kulmassa olevan ison kiven päällä pötköttevä mm. J upposi hyvin takalinjalle ja oli pyörinyt ja etsinyt, muttei saanut paikallistettua maalimiestä. Maastosta johtuen en nähnyt, mitä piilolla tapahtuu ja aika kauan kului aikaa, kunnes J tuli keskilinjaa pitkin radan etuosasta päin minun luokse.
Uusi lähetys ja J oli heti kaartamassa aluetta eteenpäin. Piti mennä siis todella lähelle kiveä, jotta saatiin tyyppi uudelleen sinne. Kaikenlaista! Ei selvinnyt ranskalainen tässä maaottelussa, vaan englantilaiset puikkonokat voittivat tämän erän.

Tottiksen eteen ei ole tehty mitään suuria. Metrinen on kerran kaivettu kentällä esille ja pienen ihmettelyn jälkeen siitä ylikin mentiin.
Noudossa hiominen irroituksien kanssa jatkuu, viimeksi jäi jo positiiviset tunnelmat päälle.
Kovin innokashan J on edelleen tekemisissään, talven jäljiltä häiriöherkkyyttä on vähän (ja kun kentällä on käyty mökkikylätreeniä tekemässä, kaikki esteen yms. ovat sietämättömän kiinnostavia). 

Sinkon kanssa on aloiteltu tottishommat myös metrisen ja tasamaanoutojen muistelulla. Seuraaminen, jäävät ja henkilöryhmä on myös saatu tehtyihin treeneihin. Ihanan innokas minimuori, jolle käydään uudet vinkupalot hakemassa niin kelpaa tottistella vastakin.

Sinko on parit ilmaisutreenit tehnyt irtorullilla. Niin vahva sillä on kiintorullalla ilmaisu, että se yrittää epätoivoisesti aina ensin napata sen kaulaltaan, ennekuin huomaan etsiä irtorullaa.
Sinko pääsee meidän hakuryhmän treeniviikonloppuun mukaan touko-kesäkuun vaihtessa, niin pääsemmä kunnolla treenien makuun.

Pipalla oli kevättä pöksyissä, eli juoksut sen osalta on juostu tälle vuodelle. Ja huomenna on juhlapäivä, 10-vee synttärit!