1 vuotias

Niin se Jäynäkin täytti kokonaisen vuoden! Juhlat olivat vaatimattomat: vähän reissua ja treeniä. Sillähän pärjätään.
Sinko aloitti tosi synttärilahjana juoksunsa, niin on jotain sisältöä ollut elämässä. Alkuhuuma alkaa vain jo laantua, vaikka parhaat päivät olisivat vasta edessä- kokematon pojankloppi!
Mielenkiintoinen on tosiaankin tuo vuoden ikäisen nuorukaisen ajatuksenkulku. Jos sitä todellisuudessa on oikeasti...? Ei J mikään täystolvana ole missään nimessä. Sinkon juoksuista huolimatta se on kyennyt treeneissä lähes parhaaseensa, mutta on mulla epätoivonhetkiäkin ollut.
Enkä voi laittaa kaikkea tyttöjen perään haihattelujen syysksi.
Olen varovasti alkanut kotona tekemään seuraamiseen kestoa ja (vähän) enemmän potkua. Leluthan on pop, mutta kun tuo pentele palkkailee itse itseään, kun yltää leluun vaikka kuin sitä jemmailen. Tai napsii todella kipeästi sormille! Semmoinen pieni tapakoulutus tuohon on tehty ja tuottikin jotain. Ja narupallokokeilut lopetettiin ja siirryttiin patukkaan: jolla J
- leikkii paremmin kun pallolla, myös voitettuaan tulee jatkamaan leikkiä nopeammin
- minä hallitsen tilanteen paremmin, irroitukset nopeammat (sanoisin jopa harmoniaa löytyvät hetkittäin :D)
- haukku irtoaa paremmin

Ihana nainen!

Seuraamiseen toivomaani kestoa ei siis vielä todellakaan olla saatu aikaan, kun pitää nämä muut palikat kasailla. :) Hiljaa todellakin hyvää tulis, jos malttais. Pakko malttaa vain, ei auta!
Ja oikeastihan olen seuraamiseen tyytyväinen ja pitää muistaa ettei kyllästytä nuorta koiraa turhalla jankkaamisella. Toisena pääsiäispäivänä oltiin Minniksen, Haloon ja Ainon kanssa Limingassa tottistelemassa ja siellä J oli ainakin ihan oma itsensä. Ei yhtään reissussa rähjääntynyt.
Noutoon voidaankin sitten panostaa, kun näyttää ettei kapulaakaan enää osata pitää korrektisti suussa.

Pääsiäisreissu suuntautui Rovaniemelle, missä Jäynä sai käydä pienet maalimieskäytöstreenit tekemässä. Oikein hyvä poika olikin! Vaikka kerran karkasi mm:lle.. Kehtasivat mokomat epäillä, että mulla tuo koira hallinnassa yhtään. :)

Sinko taas on juoksuista huolimatta treenaillut vähän kaikkea.
- Tunnarin mielentila on nyt todella hyvä. Välillä olen pysäyttänyt kapuloille, jos vauhtia on ollut liikaa. Nyt kapuloilla ei touhoteta niin päättömänä ja kapulatkin pysyy paikoillaan. Aikaisemmin S on siirrellyt niitä tuuppimalla/kävelemällä niiden päällä. Luovutuksen on pikkasen varmemmat, mutta olen treeneissä vahvistanut "tuo"- käskyllä.
- Kaukoissa alkaa taas muisti palailla ja etäisyyttä ollaan saatu kasvatettua kisaetäisyyteen.

Siinäpä net sitten olikin. Huhtikuussa päästään aloittamaan hakukausi leirin merkeissä, jonne pääsee Sinko. Jälkileiriä olisi Jäynälle luvassa ja ehkä paimennustakin. J on myös ilmoitettu Posion ryhmikseen, Sinkon karvat ei ole valitettavasti kasvaneet riittävästi niin jää siltä kehät vielä väliin. Katsellaan syksymmällä.

Maaliskuun kestohanget ja kestotollot :)

Lomailua

On tullut vietettyä mitä mukavin viikko perheen ja harrastusten parissa. Autolla ajamisen, shoppailun ja ravintolaillallisten ohessa tuli Rovaniemen reissulla tavattua myös entisiä treenikamuja, joista siis tuli vuosien varrella niin läheisiä ystäviä, että yhteyden pito on jatkunut muutosta huolimatta. Kiitos taas heille. :) <3

Jäynä sai kaivattua häiriötreeniä vieraiden koirien ja vieraan paikan muodossa. Pikkumies pelitti niinkin hyvin, että tänään Sievin reissulla en meinannut koiraa samaksi uskoa.... pää pyöri ja häröilyä tapahtui ihan valtavasti. Koira kylmästi autoon kolme (!?) kertaa ja sitten olimme vihdoin yhtä mieltä siitä mitä oltiinkaan tekemässä. Vikaa oli kyllä myös minussa: palkkana ruoka/makupalat ei oikein ole enää SE juttu, vaan lelun kanssa kaikki on kivempaa ja myöskin vauhdikkaampaa. Mutta loppujen lopuksi olimme molemmat todella hyvillä mielin treenin lopuksi. Kahden pallon pelillä olen saanut irroituksia vähän paremmiksi, mutta kyllä niissä työnsarkaa riittää.
Luoksetulon eteen istuminen on alkanut valaistua viime aikoina. Peruasennosta maahanmeno myöskin. Merkin kiertoa ihan vain huviksi ja vaihteluksi treeneihin. Muuten on tainnut lamppu syttyä ihan toiseen päähän. :D :D
Jäynän orastava hakukoiran urahan laitettiin vime kesänä jäihin, kun maalimiehet olivat hätää kärsimässä tuon kanssa. No nyt on uudet kujeet ja toimivat jutut kehitetty lapin-noitien toimesta. Pitää vain olla todella r-a-u-h-a-l-l-i-n-e-n palkatessa. Palkka jalan alla ja koira maahan (tarjosi sitä oikeastaan jo ihan itsekin) ja siitä palkkaus rauhassa edelleen. Ei kauheasti tarvi hihkua ja hillua Jäynän kanssa. :D

Sinko teki Roin treeneissä jääviä, seuraamista (pakki oli huono), merkin kiertoa ja ohjattua. Ekalla lähetyksellä merkin ohi päästeltäis ihan surutta, mutta muutoin kaikki meni niinkuin tykkään ja haluan. Sinko on ollut treeneissä tosi kiva!

Kotona jäähallin pihassa tehty ruutu, siis kokonainen evl ruutu-liike onnistui! Taitaa vain tuo meidän merkitön merkki olla liian näkyvä. Meillä on tässä opetteuvaiheessa ollut helpottettuna tuo juttu ja siinä apuvälineenä narusta tehty ympyrä. Sinko selvästi sen silmillä bongaa. Ja kun sitä ei ole niin vähän vaikealta tuntuu aina alkuun, mutta perusidea on hallussa ja S irtoaa hyvin ja suoraan.
Ohjatusssa on panostettu merkin ihanuuteen, siinäkin meinaa kapulat viedä voiton ja kapulan luovutukseen. Etenee molemmat hiljalleen. Suoremmassahan se luovutusasento saisi vielä olla, mutta on tässä niin paljon muitain liikkuvia osia, että kriteerit on nyt nämä ja niillä mennään.
Luoksetulo asentoineen kunnossa edelleen. Hyvä ettei mikää jo osattu liike pahasti hajoa, kun näitä uusia juttuja pitää hioa niin paljon.

Tänään sievissä tunnari: ei nostanut vierasta vaikka alkoi omaa hakemaan jo kaukaa kapuloiden takaa, kun ei tarkistanut kaikkia heti. Nätti oli myös luovutus meidän mittapuulla.
Seuraaminen pakkeineen oikein nättiä. Just semmosta tokonättiä. ;) Saatiin yleisökin, kun yksi vanhempi herra katseli pitkään meidän touhuja, näytti peukkua meille.
Jääviä ensin pakitellen ja sitten kokonainen Z (s-i-m).

Suunnitelmista poiketen ET tottiksiin ei tässäkään kuussa mennä (olis kyllä Jäynälle tehny ehkä hyvääkin). Mutta luulen ettei siellä jo tutuksi tulleessa hallissa saisi niitä ongelmia (jotka oikeasti kuuluu ikään jne) saisi esiin. Ja siis kakarahan tuo on vielä niin mistään ongelmasta ei missään nimessä voida puhua. Oma lääke on vain kierrellä mahdollisimman paljon vaihtelevissa paikoissa treenailemassa. Kyllä se jossain vaiheessa huomaa, että muuallakin voi tehdä hommia ilman alkuhöpöttelyjä.
Mutta vielä pitää ihan ylös kirjoitta, että lenkeillä on saatu meno todella siistiksi, koska minä olen tajunnut puuttua (siis vaan odottelen koska hänen teiniytensä malttaa rauhoittua)jo siihen uloslähtötilanteeseen... oppia ikä kaikki!

Ja koska kevät keikkuen tulevi niin annetaan palstatilaa Venlalle ja Hemmolle sekä Murulle (josta on nyt kuulema tullut oikea =lihava, kissa...terkut vaan Heidille).