Täällä ollaan ja hyvin voidaan!

Muutto on saatu kohtuullisen kunniakkaasta läpi, lapsille on kouluhommat järjestetty, Terokin yrittää kotoutua takaisin toimistolle työkavereiden sekaan ja itsekkin kävin työhaastattelussa ennen juhannusta ja taisipa se poikia sitten jotain ensi lukukaudelle. Ja treenit rullaa: tokoa, hakua, jälkeä jne.

Sitten niistä treeneistä.
Sinko: Haun osalta on pitäydytty suorapalkoissa edelleen, painotus risteilyssä ja on huomattu oikealla puolella etenemisen olevan haastavaa. Vasemmalla etenee helposti jopa 50 metriä aluetta eteenpäin, mutta oikealla puolella ei.. Pahimmillaan palaa jopa samoja jälkeä takaisin L:n päästä..!  Sisäänmenokuuri tähän ensialkuun lääkkeeksi ja maalimiehet reilusti edessäpäin. Muuten rennonoloinen tyyppii metsässä, tyhjillä pistoissa ei havaittu epävarmuuttaa/pysähtelyä/rullan nappailuyrityksiä. Rulla on vielä kursittuna kireälle, ettei pääsisi tapahtumaan näitä, mutta kohta se täytyy löysäillä alemmaksi.

Esineruutu koki pienen motivaatiokriisin kesäkuussa, mutta palkkausmietinnällä siitä päästiin. Ruoka vaihdettiin leluun. Kaistaleilla mennään ja yksi esine kerrallaa sieltä haetaan 3-4 toistoa per treeni on menty. Tämä helppo toteuttaa pienellä kateuslisällä, kun Jäynän kanssa vuorottelevat.

Tokoa on treenattu pienesti PM-tokot mielessä, mutta voipi olla että sinne ei ainakaan tulos mielessä lähdetä. Hyviä paikkistreenejä on saatu aikaan, merkittömään merkkiin paljon toistoja eri kentillä suorapalkoilla ja alkaa ajatus löytyä. Suoraan juoksemisen vaikeuden syyt a)palkka liian matalalla, joku teline täytyy hommata, pää ylempämä pysyy fokus suuntaan paremmin b)jumit, hieronta huomenna.
Tunnari kokeiltu kerran oli hyvä! luovutusta myöten.
Luoksetulon asentojen napakkuudessa sanomista ja maahanmenot on melko luokattomia rehellisesti sanottuna.
Ruutuun on tehty kilpajuoksuja ja juoksutettu ruudun läpi lentävän pallon perään, Sinko on alkanut ennakoimaan pysähdystä/ himmaa vauhtia.
Merkittömän korjaksia, eli siirtymisiä samaan linjaan minun kanssa käskyillä oi ja vas. Rima tai lankut on tässä apuina vielä. Näistä Sinko jopa tykkää, kun on uutta välillä ohjelmistossa.


Jäynä: Jäljellä on käyty kesäkuussa 2 kertaa, kun kelit oli mukavia ja öttiäisistä ei ollu vaivaa. Keppejä viljeltiin reipas tunnin vanhoille jäljille, joilla pituutta 500-700 metriä 6 kpl. Ihan kiitettävästi ne sieltä nousee/ niihin reigoidaan ja nähdään vaivaakin, että keppi löytyy. Janat on ihan surkeita ja niitä pitää tehdä paljon, kunhan kelit viilenee. Jos tässä johonki kokeeseen mielitään. Joskin itse jälkien suhteen olen syyllistynyt liian helppoihin jälkiin ja se kyllä näkyy Jäynästä. on vähän tylsistyneen oloinen, kun ei ole haastetta.

Esineruudun suhteen oli todellinen kuoppa alkukesässä, Jäynänkin palkka vaihtui leluun ja tämä tuntuisi tehoavan. Kastaleita on tehty ja välillä on ollu puussa kiinni katsomassa Sinkon menoa. Kynnyskysymyshän Jäynällä on se toinen esine, ensimmäinen haetaan hirveää kyytiä ja sitten lopettettasiin hommat siihen. Oon oikeasti tosi huono opettamaan esineruutua... :/

Tokon suhteen on tehty oikeastaan kaikki, mitä on tehtävissä. Ensimmäinen koe on huomenna ja kaukokäskyjen suhteen olen sormi suussa. Olisi ehkä kannattanut jo pikkupennulle jumpata asentoja..
Muuten uskon meidän selviävän hengissä kehästä. Jäynä on saanut osakseen hyvää häiriötreeniä, kehäänmenotreenejä ja paikkamakuuta vieraissa paikoissa, vieraan koiran vieressä.

Muuttotressittä ei toki aivan vältytty, Pipalla otti todennäköisesti paikanvaihdos senverta koville, että meidän mökkijuhannus loppui lyhyeen Pipan riehuttua. Ensin se ärähti Jäynälle ja nuorimies pakeni paikalta asap, mutta Sinko sai sitten tuta mummon vitutuksen. Menin tuota turpakäräjää lopettamaan sitten sillä seurauksella, että Pipa puri minua molempiin käsiin ja päivystysreissuhan siitä tuli... Sinko sentään säilyi vammoitta kun sain sen pukattua lampeen turvaan.

Loppuis jo!

Tämä vuosi saa siis todellakin loppua. Ei harmita yhtään. :)

Syksy ja alkutalvi on räpiköity töiden, perheen ja harastusyritelmien väliä ihan tarpeeksi ja nyt on onneksi pikkuinen joulukoma, joka tuli ihan viimehetkeen!

Treeneissä on pyritty käymään kerran viikossa, hallimahdollisuuden auettua tässä omalla kylällä ja lisäksi kerran kuussa on käyty Dogantilla.

Sinko on tehnyt vieraiden koirien treenatessa paikalla istumista ja maahanmenoja. Jännitys alkaisi olevan helpottumaan päin. Omalla porukalla Dogantilla tehtiin ihan kokonainen ryhmäliike, minun piilossakäymisineen päivineen ja maahanmeno oli nopsa ja koiran ilme muutoinkin rento.
Ohjattuun noutoon on tehty kuuntelu/malttitreeniä liikkuroituna ja kaikenmaailman säpsyminet ja muut ennakoinnit viime treenin perusteella olisi kohtuudella hallinnassa.
Tunnarin ja noutokapulan pitoja on tehty myös kohtuu paljon. Viimeisin meni erityisen hyvin ja treenin jälkeen huomasin, että kaksi etuhammasta oli lohjennut...!
Seuraavana aamuna ne poistetettin ja Sinko on nyt saikulla, koska lelukielto. Ihan vähän korventaa molempia. Koekalenteria oli jo suunnitetu ensi vuodelle. Kyllä, me jatkamme tokoa vielä. ;)

Jäynä taas on päässyt tekemään ihanan paljon viikottaisissa treeneissä häiriötreenejä, kokeneiden aikuisten koirien toimiessa häirikköinä. Kyllä ensimmäinen treeni meni ihan harakoille ja kotimatkalla olin ihan valmis lopettamaan... kotona koiraa syynätessä löysin lohjenneen kannuskynnen.. ja tuumasin kekskittymiskyvyttömyyden johtuneen siitä. Melko kitsas kynsi oli paranemaan, mutta onneksi tuo vaiva on nyt kunnossa.
Seuraava treeni saikkutauon jälkeen olikin tosi kiva ja J täpäkkä oma itsensä. Vieraan pikkukoiran rallytokot ja aksailut ei pahemmin häirinneet. J on tehnyt koko syksyn ja alkutalven paikkamakuuta, luoksetuloa (jossa eteenistuminen alkaa olemaan itseäni miellyttävä) ja jääviä. Aika varovasti olen seuraamisen yhteydessä noita tehnyt, lähinnä itse pakitellen asentoja vahvistellut. Seisominenkin on parantunut paljon. Luoksetuloon on tarvittu kahta käskyä, koska pakkamakuuta on tehty niin paljon. :D

Eli on ollut kynsi- ja hammasvaivaa. Ja tämmöiset pienet liitettynä kiireiseen arkeen riittää sekoittamaan treenisuunnitelmat kivasti. No kevät tulee jo!

Ennen lomia Jäynä kävi luustokuvissa ja lausunnot lonkista ja kyynäristä  A/A ja 0/0 olivat niin huojentavat uutiset! Ell arvioi lonkat B/C.
Selän osalta jännitys jatkui tähän aamun, kun sain koneen auki ja kotsoin s-postin läpi. No ei uutiset sielläkään huonoja olleet ja olinhan kuvat ell:n kanssa katsonut ja tiesin mistä voisi sanomisia tulla.
Välimuotoinen lanne-ristinikama:  LTV1, tästä ell sanoi kuvia katsoessamme ja kyllähän tuo ihan paikkansapitävä lausunto on. Nikamien epämuotoisuus: VA0 .

Nyt me lepäillään ja ulkoillaan paljon. Työt jatkuu 2.1 ja loppiaisen jälkeen pääsen Jessica Ristimäen toko/tottis-semmaan kuuntelemaan ja katsomaan lukuisia koirakkoja. Josko se siitä sitten taas lähtis uusi vuosi pöhinällä käyntiin.

Viimeisiä vapaapäiviä vietellen

Niin se on heinäkuu mennyt ja helteinen sellainen tulikin vietettyä. Kovasti ihan yritettiin treennailla myös, mutta aina tuo iltayö ei ajankohtana oikein nappaillut.. Jotakin kuitenkin.

Heinäkuun helteillä saimme kuningasidean (auringonpistoksen??)vepeillä turrikoiden kanssa. Mukaan lähti Jäynä uimakouluun, Sinko sekä beussikaverit Juti ja Kiti.
Jäynä ei uimaan menny. Piste ja lyhyestä virsi kaunis. :P
Sinko reippaana hati emännän pois merihädästä. :)
Kyyti pienen briardityttösen vetämänä oli muutes ihan eriluokkaa, kun ison beussiuroksen- ja nartun vetämänä.

Juu en tuu! Ajelehd vaan ja vaikka hukukki!!

Kerpele noita tukkajeesuksia...

joudutaan hoitaan aina niitten hommat....!

Noh jotta ihan ei haukkumiseksi mene, niin Sinko on yrittellyt opetella EVL-liikkeitä vähän varmemmiksi, mitä helatorstaina nähtiin... vaikeaa on ja koutsille pitäisi päästä ja onneksi päästäänkin.
Pieniä ongelia on ollut ohjatun kanssa. Merkille mennään hyvin, välillä jo liikkurin käskyillä nykien. Suunnat on vain olleet todella vaikeita, mutta niitä on hiottu erikseen paljon, hyvin tuloksin.

Kiertonoudon kanssa samat suuntavaikeudet olivat tapetilla, mutta sinnillä niistäkin selvittiin. Jopa keltainen merkki nähdään tällähetkellä paremmin, kuin aluksi. Pientä ennakointia vain valitettavastituossa pysähdyksessä on havaittavissa, mutta sen luulisi olevan helppo korjata.

 Ruudun kanssa ei ole muita vaikeuksia ollut kuin eteenmeno... huoh. ja ne vain jatkuvat. Paljon toistoja ja nyt mulla alkaa olla onneksi jo ajatus miten tästä jatketaan.

Tunnarin luovutuksen kanssa ei todellakaan enään laiskotella! Kahdet treenit on nyt tehty tiistain kokeen jälkeen ja nyt asialle oikeasti tehdään jotain.


Jäynän kanssa on puuhailtu tottiksessa vähän sitä sun tätä. Kiva tekemisen meininki jätkällä on, joten tästä on hyvä jatkaa lisäillen haasteita hiljakseen.
Jälkileirillä olimme 16.-17.7 opettelemassa janan salat ja tekemässä ensimmäiset vieraan tallomat jäljet, keppien kera. Jäynä ajoi myös vanhimmat jäljet ikinä ja hyvin selvisi niistäkin. Ainoa vaikeus oli mukana kulkeva iiihana kouluttaja ja liinan kanssa soheltava ohjaaja. :)

Laukaa ja tokon SM-kisat olivat turistimatka ja äidin ja tyttären yhteinen päiväretki. Mukava reissu, valitettavasti kisajärjestelyt eivät olleet niin hyvän, kuin viime vuonna Ylöjärvellä. Vaan emme anna sen häiritä enempää! Briardi- joukkueen loppullinen sijoitus 27/43. Josko ensi vuonna päästäisiin mukaan tuonne.

Sunnuntaina Jäynä pääsi vielä leikkimään, kun Vaasan vieraat olivat saapuneet treeniviikonloppua Ouluun viettämään.

Kuva: Minna Saarimaa

Ja tuossa yllä näkyykin hyvin viimeisen kokeemme teema hyvin! :D :D :D

Eli Oulussa 2.8. järjestettiin tokon PM-kokeet, joihin oli pakko sitten mennä, kun paikka saatiin ja kun olimme vielä varakoirakkona hälytetty joukkueeseen niin minkäs teet.

Kaikkihan meni just niin kuin pitääkin, oltiin myöhässä väärän informaation takia: meidän nro oli 8 ja nro 6 oli jo kehässä, kun saavuimme paikalle. Kun olimme menossa kehään ja otin Sinkon hihnan pois, Sinkon pyörähtely ärsytti ilmeisesti edellisenä suorittanutta koiraa niin, että se kävi räjähtämässä Sinkolle... No ei auta kun kasata tilanne jotenkin ja mennä kehään, kun tuomari jo huuteli.

Ensimmäisenä liikkeenä oli z- hyvä. Tätä on treenattu ja mulla selvät jutut mitä tehdään. Sinko teki kaikki asennot oikein, mutta taisi olla maahanmeno etenkin hidas. 7,5 p.

Toisena liikkeenä ohjattu jasiitä ansaitusti, vain luovutusoli  hiukka vino. 9,5p.

Kolmantena seuraaminen ja tässä meillä meni pasmat molemmilla ihan sekaisin... juoksuosuudella S alkoi katselemaan kehän reunalla seisovaa Aavaa ja jäin varmaan puoli metriä matkasta ja ekalla peruutusosiolla Sinko ei kuunnellu ja seurannu kyllä yhtään ja sitten minä pyörin siellä väärin. Huomasin onneksi virheeni ja toinen peruutus oli sitten sitä mitä Sinko oikeasti tekee. 8,5 p.

Luoksetulossa kuiskailin ekan käskyn niin hiljaa, että S valui tosi paljon ja maahan ei menny kunnolla.. 0p.

Ruudussa olis ollu pisteet jaossa, mutta Sinko ennakoi ja pysähtyi just ennen ympyrää eikä millään hievahtanut enään. Olisi vain ruutuun karannut. 0p.

Paikalla istuminen 10p.

Paikalla makaaminen ja luoksetulo- ei menny maahan ei. Rähjänny vieruskaveri(ko) syynä, koska treeneissä on menny kyllä viimeistään toisella maahan. Luoksetulo oli onneksi hyvä. 0p.

Merkin kierto, hyppynouto hässäkkä. Hyvin kiersi merkin, mutta jäi heti sen viereen tollistelemaan. Nosti oikean kapulan, mutta meinasi kiertää esteen ja siihen tuplakäsky ja tosi vino luovutus. 5p.

Tunnari. Minun sähläys ja hosuminen luovutuksessa (kapula putosi maahan) vei pisteitä. 7p.

Kaukot. Suuri katastrofi. En mennyt Sinko maahan.. mutta sanoin, että tää tehdään ja kun maahan koiran sai, se teki hienot kaukot s-i-m-s-i-m. Tuomari kehui tekniikkaa. 0p.

Ei siis tuloksen suhteen mitään mahdollisuuksia. Pisteitä Päivi Kivelältä 137,5 (saatesanoin "ihan ite mokailit tjsp), joka on kuitenkin 7 enemmän, kuin viimeksi! Meidän joukkueelle kuitenkin PM-joukkue hopeaa! :D

Eikait me sitten muuta. Erkkarit ja RM-tokot jäi väliin, kun kävin polttareita viettelemässä ihan Tampereella asti ja työtkin alkaa tulevana tiistaina.

Niin ja Pipalla alko juoksu, sen kunniaksi piti vähän isotella Sinkolle, mutta turpaan saikin Pipa. Ei pahasti onneksi. Kotihoidolla menee.

Sairaat ja sekopäät

Kokoonpanossamme tänään kaksi potilasta: Sinko jalkavammoineen ja minä tärkykalvossa olevan reiän kanssa.
Sekäpäiden virkaa toimittavat Pipa Ja Jäynä. Pipa ihan ansaitustikin, koska on syypää tuohon Sinkon vammaan (juoksut sillä alkoi eilen sitten, ihan odotetusti). Tympäsee jo vähän vähemmän, mutta vähän siltikin! Jäynä ei kestä tämmöistä lorvailua, mutta ei auta. Aktivointipallo on ollut käytössä. Ja kadonnut todella mystisesti..

Sinkon jalka maanantai-iltana 2.11 Haapavedellä päivystyksessä.



Puhdistamiseen kukui 1,5 tuntia, koska naiset pyörivät huolella tuossa isossa kuraojassa... Ollaan käyty perjantaina ekassa kontrollissa ja elli ei ollu tyytyväinen siihen, miten varaa jalalle ja passitti röntgeniin jo toistamiseen. Alunperin meillä oli kaksi päivää aikaa kunnolla varaamiseen. Koin edelleen, että tunnen koirani ja sen kipuherkkyyden ja rauhassa ollaan katseltu ja viikonlopun aikana paraneminen ja jalan käyttö on edennyt hyvin. Jalkapallon kanssa jo laukkaili tuolla vastaan, niin piti olla vähän tylsä ottaa lapselta lelu pois. Kipulääkettä ei ole mennyt yhtään torstain jälkeen ja Sinko on tosi reipas potilas. Lääkärikin kehui sitä todella miellyttäväksi käsitellä: ei temmo, murise tms. Hyvin käsiteltävä tapaus.

Sinkon jalka 10.11





Vastaanotin (potilas) Saikkonen




Eipä tässä itselläkkään oma tila hymyilytä, mutta hyvää hoitoa tuohon korvaani olen saanut ja kontrollit ym. on kunnossa. Kiva vain kymmenen vuoden aikana saman vaivan kanssa usein lääkärissä käyneenä todeta, että sitä ei ole hoidettu näin kertakaan, eli oikein. Ihmekkään, jos vähän kuulo temppuilee..

Ennen omaa sairastumista Jäynän kanssa saatiin hyviä tottistreenejä aikaan.
- Noutokapulan pito.
- Kapulan nosto, vapautus palkalle hyvästä palautusvauhdista. Matkaa n.5 metriä.
- Kontaktiharjoituksia ruokakupin ympärillä (nämä on olleet tosi vaikeita, kontakti on tippunut heti, kun siirrytään uuteen perusaentoon)
vaan nyt onnistui kaksi askelta oikeaa seuraamista niin hienossa kontakstissa, että jes. Ahnehan se on.
- Käännökset oikealle, vasemmalle ja täyskäännös.
- Eri kulmista peruasentoon tuleminen, tosi hyvä nyt. Paikkakin on parantunut, ei niin edessä.
- Jäävät. Seisominen on taas vähän unohtunut..
- Eteenmeno.

Nyt sitten katsotaan miten menee pikkumiehen pää sekasin juoksuisista nartuista.

Jäynä on oppinut haukkumaan turhauman kautta. Onneksi vasta kotona on väläytellyt uutta taitoaan. Ja Terolle. :P

Tosiasia on, että maltilla mennään. Ruoka palkkana pysyy, koska tekniikka ja muu osaaminen ei kestä lelua ja sen mukana tulevaa korkempaa virettä.
Sinkon kanssa taisin tehdä osittain toisin, mutta se ei ollutkaan tommonen hullu. ;) Koiran mukaanhan tässä on mentävä.