sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Jäynälle JK3

Huuh, mikä viikonloppu takana...!!!
Perjantaina ajelimme sinne, mistä tämä jälkikoeuramme viime syksynä alkoi: Ivaloon.
Mökkikavereina jälleen Kirsi ja skcollie Taisto. Naapurimökissä Sanna ja skcollie Riemu.

Lauantaiaamuna olimme ajoissa, klo 8 jälkeen jo kentällä virittäytymässä tunnelmaan.
Tottispariksi saimme Jäynän mielestä iki-ihanan mustan saksanpaimentytön.. Tottis meni tästä huolimatta kyllä hyvin, vain maahanmenon jälkeisessä luoksetulossa piti tehdä "banaani",hidastaa ja vähän vilkaista.  A- esteellä sössin sitten minä: ensin heitin kapulan suoraan päin estettä ja kun J tuli kapulan kanssa, luovutti se sen seisaaltaan. No joo, mie olin jääny ihan naurettavan lähelle estettä ja J tuli kyllä lähes syliini kapulan kanssa.

Maastossa ensin mentiin jäljelle. Jana oli hyvä ja J nosti jäljen ensin oikeaan suuntaan, kunnes palasi tarkistelemaan ja nosti sitten takajäljen. Kaksi ensimmäistä keppiä nousivat helposti, kunnes J vaihtoi poron jäljelle n. 10 m 2. kepin jälkeen. Mie vähän ihmettelin nopeaa kulman tuloa kepin jälkeen ja kohta palattiinkin takaisin nostamaan sitä oikeaa jälkeä. Jäynä sen nostikin, vaan 2 kepiltä olisi jatkettu vielä hyvän matkaa rinnettä ylöspäin ja tehty piikki. J kääntyi jäljestämään rinteen suuntaisesti, piikin jälkeen tullut suora oli siis kyseessä ja ajoi vielä toisen piikin, nostaen 3. kepinkin. Piikin jälkeen rinnettä alaspäin tultaessa taas porojen jäljet ja paskat alkoi kiinnostaa enemmän ja jälkeä nosteltiin tuloksetta pitkän aikaa, kunnes viimeiselle suoralle J löysi ja nosti 6. kepin.

Esineruutu oli yksi hulabaloo. J toi ensimmäisellä pistolla 2 esinettä, joista toisen jätti toimitsijalle ja toisen mulle. Kolmattakin kävi ensin tarjoammassa sinne, lisäkäskyllä toi sitten minulle. Hyvin liikkuu ruudussa, ei siinä, mutta hallinta meillä petti kyllä täysin...

Tottis 89, maasto 136= pisteitä 225 ei tulosta

Sunnuntaina jatkoimme ja kisasimme myös piirin mestaruudesta.
Taas Jäynää onnisti, ainakin sen omasta mielestä. Parina jälleen ihana saksanpaimentyttö. Väsymyskin näkyi keskittymisen vaikeutena, mutta noutoihin saakka paketti pysyi kasassa kohtuu hyvin. Ennen tasamaanoutoa J jäi tuijottamaan tottisparin piilossa seisovaa ohjaajaa, eikä meinannut päästä tästä millään yli. Ihan ok nouto silti. Metrin esteen kiersi mennessä ja paluuhypyn teki, kapulan kanssa onneksi. A-esteen meni yli ja paluuhyppy kapulan kanssa metrisen kautta. Eteenmeno onnistui sentään.

Jälki oli melko äkkiä maastoon päästyämme. Jana oli hakkuuaukeaa ja meni ihan ok. Jotain outoa siellä silti oli, koska J puolessa välissä poistui janalta 90 asteen kulmassa ja meni jotaki haistelemaan ja merkkasi (!) Palasi janalle ja eteni suoraan ja nosti jäljen ja heti oikeaan suuntaan. Sitten jälki olikin yhtä nautintoa koko reilun puolituntisen ajan. Koira oli keskittynyt, ei reagoinut kun yhteen poronpaskaan. Palautteen saatuaan, ei enää tehnyt sitä uudestaan. Kaikki kepit nousi ja tyytyväisenä ajeltiin pois metsästä.
Sunnuntain kuviot, ensimmäinen suora ja kulma puuttuvat teknisten ongelmien takia. 😁

Esineruudusta J toi kolme esinettä, MINULLE ja neljäskin oli lähellä, aika vain loppui.

tottis 84, maasto 190 = 274 JK1, 1-tulos ja Piirim.3.

Aika huikeaa! Kyllä tuli itku palkintojenjaossa.


Piirimestis 1. Riemu ja 3. Jäynä