Kovin on hiljaista

Syksyn treeni- ja koerutistuksen jälkeen meillä ei ole pahemmin höntyilty. Marraskuu vietettiin täydessä horroksessa, kelitkin olivat niin ikävät ja kovin vaarallisetkin ulkoilla. 

Lumen myötä talveentulikin virkistävää vaihtelua ja hallitreeneissäkin on tullut joulukuusta lähtien käytyä, jos nyt ei ihan viikottain, mutta sen verran, että on edistytty: Jäynä on koko talven tehnyt Reijan meille syksyllä antamia kotiläksyjä, koskien kehään tuloa kauniissa flow-tilassa. :) Kävimme jopa Tornion hallissa testaamassa, kuinka homma toimii ja eipä moittimista ollut. Paitsi sitten menimme Rohki-Halliin ja siellä ei ihan onnistuttu heti, mutta loppujenlopuksi kuitenkin. :D

Tammi-ja helmikuu on mennyt minulla uusien työkuvioiden haltuunotossa sekä kerhon pj:n hommia ihmetellessä. Lisäksi Aava muutti pois kotoa(!) Mutta niin vain uudenlainen arki rullaa hienosti, myös meillä vanhemmilla. 
Jäynä on saanut kahteenkin otteeseen nauttia yökyläkaverista, kun lappalaisneito Ainu on ollut meillä hoidossa. Nämä ovat molemmat vuosimallia 2015 ja pentuajoista saakka olleet säännöllisesti tekemisissä. Vaikka tällähetkellä kilometrejä välissä on yli 400, aina leikit sujuvat. Ja jos J intoilee likaa, Ainussa on terää ja potkua laittaa ukko ruotuun.

Maaliskuu alkoi lomaviikolla, joka startattiin Jäynän selän kuvauksella, spondyloosin osaltahan se oli virallisesti vielä lausumatta, kun muut luustokuvat räpsittiin alle 2- vuotiaana. Jännitti ihan vallan kauheasti, mutta SP0 sieltä koiranettiin napsahti. Loppuviikko menikin sitten karanteenissa ja sairastaen, koska koko konklaavi Pipan aloittaen koko show, on ollut ripaska-taudissa. Vieläkin vähän heikko on olotila, koirien vatsat ovat selkeästi kipeänä. Jäynässä tämä näkyy eiritoten, kun tuota nuoruuden huumaa ja intoa pursuileva persoona on.

Kaikenkaikkiaan elämä on uomissaan, vuodentakaisen härdellin jälkeen on arvossaan ihana arki ja mielekäs työ, keväälle vähän jo kalskahtaa ja treenikesää jo kovasti odotellaan. (Ja en tiedä uskaltaako tälläistä ylös kirjoittaa, mutta kyllä tämä mökki kaipaa kohta jo kovasti säpinää.)

Mummot on rautaa! Sinkolle HK3

Sinkon kanssa osallistuimme Rovaniemen palveluskoirakerhon 70- vuotis juhlakokeisiin 5.10.

Samana viikonloppuna kisailimme vuosi sitten HK2:sen ja silloin ajattelin, että Sinkon PK ura olisi siinä. Kesän treeneissä Sinko on kuitenkin osoittanut ihan hurjaa motivaatiota ja kehittynyt heikompien osa-alueiden saralla niin kivasti, että kotikentällä vielä kerran tahdoin Sinkon pääsevän hulluttelemaan.

Ja Sinko ei pettänyt! Koko hakusuorituksen ajan se oli hurjan kivassa, rennossa, mutta skarpissa mielentilassa. Ja itse muistin olla juoksematta keskilinjalla ja annoin Sinkon hoitaa hommansa rauhassa. Kautta linjan, se risteili mukavasti, eteni aluetta ja oli tarkka. Kertaakaan en korjauttanut sillä edellistä pistoa. Ilmaisut olivat hyvät, näytölle mentiin mallikkaasti ja hallinta oli Sannamarin piiloa lukuunottamatta :D tosi hyvää. Pisteitä 162.

maastokuvat Sannamari Pehkonen

Esineruudusta Sinko nosti nopesti ensimmäIsen esineen, mutta sitten kaikki mitä sieltä löytyi olikin epämiellyttävää. Otin vielä 30 sekunttia ennen ajan loppumista Sinko ruudusta pois puuhailemasta ja niin vain sieltä vielä toinenkin esine saatiin kairattua ylös.

Tottiksessa Sinko oli kivan pirteä ja teki hyppynoutoon asti oikein mallikasta suoritusta. Hypystähän Sinko on saanut vapautuksen ja se tehdään hienona esteenkiertonoutona. A-esteellä ei ole ollut ongelmia, mutta niinvain Sinko paluulla kiersi sen. Eteenmeno oli HIENO!

Paikkamakuussa ahdisti joku, oliko se koko suorituksen ajan keskusteleva tottispari vai mikä, mutta siellä oli istuttu, maattu ja loppujenlopuksi Sinko seisoi, kun palasin piilolta. Kasaan saatiin 72 pistettä. Yhteen ynnättynä pisteitä Kari Nuutiselta 248, 2-tulos ja HK3 koulari. Kyllä sai pikku-Sinkosta olla ylpeä!! <3 <3

Näihin bileisiin Sinko lopetti aktiiviuransa ja on todellakin eläkepäivänsä ansainnut! 

<3
tottiskuvat Laura Hanni

Leirielämää

Meillä kesäkuu starttasi reippaasti käyntiin hakutreenien merkeissä ja vallan leireillessä.

Ensin vietettiin oman hakuporukan treeniviikonloppu touko-kesäkuun vaihteessa Rovaniemellä. Mukaan lähtivät molemmat turrikat, ihana treeneihin saakka toki.

Jäynä viiletteli Leirikarin osin haastavassakin ja vaihtelevassa maastossa rataennätyksensä 250 m, tehden löytöjen lomassa hienoja tyhjiäkin.

Ilmaisuja viikonlopun aikana treenattiin tosi vähän, yhden umpipiilon verran vain. Jäynä tarvii vielä paljon vahvistusta  suoriin pistoihin, se välillä tupeksii: "oikea, eikun vasen jaa suoraanko tässä pitääkin edetä..." -systeemillä.

Tähän jälkimmäiseen saatiinkin sitten lääkettä heti seuraavana viikonloppuna Suomen Briard ry:n hakuleirillä Surkeenjärvellä, jonne meitä tuli kouluttamaan Sari Kärnä.

Lauantaina oli tavattoman helteinen päivä ja radata oli rinne, jossa vasen puoli oli laskeva ja oikea puoli nouseva. Kyllä oli helppo treeni kaukana koirilla, kun ne tuota rinnettä nousivat ja etsivät maalimiehiä.

Jäynä jaksoi mukavasti, joskin ylämäessä olevalle piilolle se ei heti löytänyt. Juoma -ja hengähdystauko pidettiin ja hyvällä sykkeellä J jatkoi hommia. Saatiin tässä treenissä esiin hyvin tuo suoraan lähtemisen vaikeus.

Illalla, kun sää muuttui pilviseksi, teimme pellolla risteilytreeniä kaikille koirille. Tämä on minusta mukava harjoitus, tulee itsellä vain tehtyä avoimessa maastossa. Jäyniskin tuntui tykkäävän, niin että meinasi välillä karata kesken paluumatkan takaisin maalimiehen luo.

Sunnuntaille löydettiin kiva maasto, jossa J viiletteli muistaakseni 9 pistoa saaden ääniavun taputuksen muodossa, jotta pistolle lähdettäisiin suoraan. J on kyllä innokas ja kestävä tekijä, sanoi kouluttaja. Tästä meillä on hyvä jatkaa.

Esineruutua ei enään jääty iltapäivällä tekemään, vaan pitkänmatkalaisina lähdettiin kotimatkalle ensimmäisenä. Ja matka jatkuikin Kärsämäelle saakka hienosti, kunnes autosta hajosi kytkin klo 20.30. Tunnin päästä paikalla olikin jo hinausauto sekä Minnis ja Haloo <3 , joiden kyydissä päästiin Iihin saakka ja vaihdettiin Teron kyytiin. Kello oli 01.00, kun kurvattiin kotipihaan. ei huonosti.

Elokuun puolella ajelimme sitten Sinkon ja Jäynän kanssa Vaalaan, Oulunjärven rannalle BB-leirille. Totuttuun tapaan treenien ohessa juteltiin paljon, saunottiin ja tänä vuonna kirsikkana kakun päälle, Aava oli meillä leirikokkina, niin pitkän maastopäivän päätteeksi saimme vain kävellä valmiiseen pöytään. :)

Tottista ei tuollakaan vännelty yhtään, pääpaino oli maastotreeneissä. Jäynä ajoi yhden haastavan, pitkän jäljen, jonne Riina 6 keppiä jätti. Vähän jäkälätuppojen alle piiloon pukaten. Hienosti J jäljen suoritti! Lämmin päivä ja kuiva jäkäläpohja vaati jo taistelua. Kepeistä 5 nousi. Ja täytyy itselle muistiin kirjata erityisen hieno jana!

Sinko treenasi hakua, tehden kaksi treeniä.
Ensimmäisen päivän haamu+ etenevä maalimies, useamman piston verran, jotta saataisiin tuota etsintää taas vähän alueella enemmän eteneväksi. Tuolla avoimessa metsässä saatiin kyllä Sinko liikkumaan todella hyvin!
Seuraavana päivänä oli pikkukoira ihan vallaton, päästiin tekemän ihan hallintaa keskinlijalle tultaessa. :D Edellispäivän haamut olivat tehneet tehtävänsä myös motivaatioon.
Sinko viiletteli 200 m tehden hienoja tyhjiä ja löysi sitten Riinan ja Terhin kumpareen takaa pötköttelemästä.

Molemmat koirat tekivät toki myös esineruutua ja aivan omalla tasollaan molemmat niistä selviytyvät- Sinkon työskentely on parantunut huimasti ja Jäynä enää hyvin vähän juoksee turhaan ruudussa ja nenä on heti auki.

Tekee kesää

Pikkuhiljaa meidänkin hiljaiselo alkaa loppua, kun maastokausi haun osalta on aloitettu. Itseasiassa ilmaisutreenit kentällä on saatu polkaista käyntiin jo ennen pääsiästä.

Jäynä on päässyt opiskelemaan rullailmaisun kiemuroita, koska haukkuilmaisun kanssa loppui pinna minulla ja tottapuhuen koirallakin. Jäynä osaa noudon, joten rullan perilletuomisessa ei ole mitään ongelmaa ollut, kun koira vain saatiin ymmärtämään se, mitä oltiin tekemässä. Joten hyvin äkkiä maalimies maltettiin jättää siksi aikaa, että rulla toimitetaan minulle ja päästään näytölle ja leikkimään maalimiehen kanssa.

Tällähetkellä tilanne on se, että kaksi kertaa olemme päässeet metsään saakka ja J on ollut varsin vakuuttava.

Vappupäivän treeneissä Koskenkylässä kokeilimme ilmaisun metsässä ensimmäistä kertaa.
Osittain peitetyt maalimiehet kaksi kertaa, noin 30 m etäisyydellä keskilinjasta. Näissä ei mitään kommentoitavaa. Toisen mm:n ohi J vain juoksi tuulen yläpuolelta minun huonon lähetyksen takia, tehden sitten todella mallikkaan tyhjän.

Ilmaisukeilujen jälkeen J pääsi vielä etsintähommiin 3. mm:n ollessa kunnolla piilossa. Ja kyllä sitä saikin hakea, tuulen pyöriessä kovasti etsinalueella.

Tänään J pääsi Toramon radalle, jolla se ei tainnut aiemmin treenata..
Vasempaan etukulmaan umpipiilo ilmaisulla. Itse vähän olin kuutamolla koiraa lähettäessäni ja hukkasin koiran siihen saakka, kunnes se jo tuli rulla suussa minua kohti. Näytöllä oli mennyt maahan maalimiehen pallolla ohjaten.

Oikean etukulman umppari suorapalkalla. Jätin Jn vasemmalle puolelle n. 10 m keskilinjasta metsän puolelle ja kutsuin keskilinjalle. Tämäpä pitääkin ottaa tavaksi, koska J meinasi roiskaista keskilinjan yli oikeaan etukulmaan kulkematta minun kautta.

Toistin kuvion kolmannellä lähetyksellä ja tässä J ymmärsi jutun idean. Parin askeleen verran vaadin hidastamaan keskilinjalla ennen lähetystä. Kivasti sillä oli fokus jo uuteen etsintään ja upposi suoraan 50 m, josta mm löytyikin.

Päivän haaste olikin 100 m kulmassa olevan ison kiven päällä pötköttevä mm. J upposi hyvin takalinjalle ja oli pyörinyt ja etsinyt, muttei saanut paikallistettua maalimiestä. Maastosta johtuen en nähnyt, mitä piilolla tapahtuu ja aika kauan kului aikaa, kunnes J tuli keskilinjaa pitkin radan etuosasta päin minun luokse.
Uusi lähetys ja J oli heti kaartamassa aluetta eteenpäin. Piti mennä siis todella lähelle kiveä, jotta saatiin tyyppi uudelleen sinne. Kaikenlaista! Ei selvinnyt ranskalainen tässä maaottelussa, vaan englantilaiset puikkonokat voittivat tämän erän.

Tottiksen eteen ei ole tehty mitään suuria. Metrinen on kerran kaivettu kentällä esille ja pienen ihmettelyn jälkeen siitä ylikin mentiin.
Noudossa hiominen irroituksien kanssa jatkuu, viimeksi jäi jo positiiviset tunnelmat päälle.
Kovin innokashan J on edelleen tekemisissään, talven jäljiltä häiriöherkkyyttä on vähän (ja kun kentällä on käyty mökkikylätreeniä tekemässä, kaikki esteen yms. ovat sietämättömän kiinnostavia). 

Sinkon kanssa on aloiteltu tottishommat myös metrisen ja tasamaanoutojen muistelulla. Seuraaminen, jäävät ja henkilöryhmä on myös saatu tehtyihin treeneihin. Ihanan innokas minimuori, jolle käydään uudet vinkupalot hakemassa niin kelpaa tottistella vastakin.

Sinko on parit ilmaisutreenit tehnyt irtorullilla. Niin vahva sillä on kiintorullalla ilmaisu, että se yrittää epätoivoisesti aina ensin napata sen kaulaltaan, ennekuin huomaan etsiä irtorullaa.
Sinko pääsee meidän hakuryhmän treeniviikonloppuun mukaan touko-kesäkuun vaihtessa, niin pääsemmä kunnolla treenien makuun.

Pipalla oli kevättä pöksyissä, eli juoksut sen osalta on juostu tälle vuodelle. Ja huomenna on juhlapäivä, 10-vee synttärit!

Kaiken maailman koulareita ja huippukoiria!

Ilmoitin Sinkon Rovaniemelle kotikokeeseen, vielä viimeiseen yritykseen saada HK2 koulari. Jossain vaiheessa olinkin sitten ilmoittanut myös Jäynän treenikentän laidalla meidän ensimmäiseen 2-luokan jälkikokeeseen. Molemmissa kokeissa tuomarina toimi Allan Aula.
Tarvittiin siis enemmän, kuin tarpeeksi reipasta koiraharrastusmieltä itseltä, perheeltä ja treenikavereiltakin, jotta tästä selvittäisiin kunnialla.



Jäynän jälkitreenit Ivalon kokeen jälkeen menivät pääasiassa persilleen, koska a) porot b) pyöräilijät c) koiranulkoiluttajat sattuivat treenijäljille meidän seuraksi ja niissä oli vielä liikaa kestettäväksi.

Jäljen mittaa ja ikää saatiin lisättyä tasaiseen tahtiin, vastaamaan 2-luokan vaatimuksia ja viimein kaksi päivää enne h-hetkeä saatiin sellainen onnistuminen, että uskoin koiran itsetunnon koejälkeä ajatellen olevan kohtuudella palautettu.






Tottiksen ja esineruudun suhteen mentiin niillä mitä on, onneksi pohjalla oli hyvät esineruututreenit Reijan leiriltä. Treenaamaton tottis voisi tosin olla Jäynän kohdalla hieman .. rönsyilevä. :)



Koska päätavoite oli saada Sinkolle onnistunut, kohtuullisen eheä koesuoritus joka osa-alueelta, valjastin useana iltana pikkusiskon tai reippaan Ville-pojan metsään etsittäväksi. Teemana oli itsetuunon kohotus, monta tyhjää, tyyli suht vapaa (kunhan käy riittävän syvällä) ja 1 löytö/treeni, suorapalkkaa ja ilmaisua vaihdellen. Yhtään valetta ei Sinko treeneissä tehnyt ja suorituksen rentous, jopa flow- tila alkoi olla hetkittäin läsnä. Jopa asia, johon en pyrkinyt, pistojen muoto alkoi pikkuhiljaa löytyä. Keskityin myös omaan ohjaamiseeni, "vieritin" koiralle työskentelyyn enemmän vastuuta, enkä huudellut sitä oikeastaan missään vaiheessa sen ihmeemmin. Kehuin vain aina vuolaasti, kun se tuli rullatta keskilinjalle. Joskus se sai lihapullan tms. yllätyspalkkaa.

Esineillä mulla piti vähän lakkoilla, kun Sinko tuumi, että pitää enemmän auttaa: kehua ja huudella, että esineen kanssa tohtii reippaasti tulla. Vastuun pallo koiralle sielläkin, toisisanoen.

Tottis jäi tosi vähälle: paristi esteet ja eteenmenot, vähän leikkiä kentällä.


Jäynä aloitti urakkansa lauantaiaamuna tottisosuudella, koska perjataina satoi ensilumi, joka pisti aikataulut uusiksi. Onneksi koe voitiin järjestää!

Jäynä oli paikkista lukuunottamatta aavistuksen levottoman oloinen, äänsi noudoissa kapuloilla, irrotukset huonoja, samoin perusasennot. Asentovirheiltä vältyttiin ja esteet mentiin ja tultiin. Eteenmenossa tuplakäsky maahanmenoon. 91 pistettä.

Jäynän tottiskuvat: Laura Ylinampa

Esineruudussa nähtiin vauhtia ja vähän lisäkiemuroita, mutta huikean parannuksen J on tässä tehnyt ja kaikki kolme esinettä mulle tuotiin. Pisteitä 28, koska jokaisella esineellä keskusteltiin siitä, mitä "irti" tarkoittaa.

Jälkimaastot kokeeseen löytyivät Petäjävaarasta. Sport Trackerin laitoin päälle, koska tahdoin verrata sitten jälkikaavioon koiran kulkemaa kuviota.
Janasta selvittiin pienten lisäkuvioiden jälkeen jäljelle, jonka Jäynä nosti todella mallikkaasti. Melko pian ekalta suoralta J nostikin 1.kepin, jonkan jälkeen kulma ja maasto muuttui kivikkoisemmaksi ja hetkittäin oli pientä nousua. 2. keppi nousi n 200m, samalla maastokin muuttui pohjaltaan pehmeäksi sammaleeksi. 3. kulman jälkeen tultiin hakkuuaukealle, edelleenkään alustanmuutokset ei aiheuttaneet suuria tarkistelun tarpeita. Jäynä puksutti kuin juna yli metsäkoneurien ja ilmaisi pian 3. kepin n.400 m jälkeen. Hakkuuaukealta mentiikin sitten vähän sankempaan metsää, nuoreen koivikkoon ja tässä kohtaa Jäynä tarkisteli uuden alusta huolellisesti ja jatkoi sitten jäljestystä, nostaen 4.kepin n.650 m jäljestystä takanaan. Mulla aukesi molemmista kengistä nauhat siellä koivikossa ja kun J eteni rauhalliseen tahtiin, pysähdyin solmimaan nauhat. Kun oli valmis niin J odotti minua 5.keppi suussa, matkaa takana siinä vaiheessa suunnilleen 800 m. Alettiin olla jo lähellä tietä ja maasto muuttui selkeämmäksi metsäksi, sammalpohjalla ja 6.keppi löytyi sieltä oikein varmoin ottein.
Aikaa jäljellä meni n.17 minuuttia.
Jäljeltä pisteitä 168.

Hieno Jäynis handlasi siis homman ja JK2 koulari taskuun, hienolla 1.tuloksella 287!!


Sinkon työpäivä koitti sunnuntaina. Pakkasta oli lähes -10, kun hyvin puettu ja lämmitelty saikkonen pakattiin kyytiin.
Päivä aloitettiin henkilöetsinnällä, jossa kovin vaihtelevasti urakan aloittaneet voi-koirat löysivät ja ilmaisivat löytöjään. Oon vähän huono jännittäjä ja niin me ensimmäisenä avo-koirakkona rennoin mielin talsittiin kuuntelemaan tuomarin jutut. Odoteltiin siinä vielä koiranulkoiluttaja pois keskilinjalta, kunnes Sinko pääsi hommiin. Häntä viuhuenhan se keskilinjalla oli molempiin etukulmiin haikaillut, mutten voinut mitenkään uskoa, että etukulmissa olisi ketään.

1. pisto oikeaan etukulmaan olikin sitten tyhjä. Sinko tuli kovin pettyneen oloisena sieltä pois. Kutsui ja kehuin sitä, koska ei rullaa!! Vasempaan etukulmaan uusi yritys ja sinne se meni, eikä näkynyt ihan heti. Rulla suussa, kovin varman oloisena ja näytöllä törmäsimme umppariin.  Sinko tuli hyvin sivulle, mutta piilolta lähtiessä viuhahti maalityypin luo touhottaan. No kyllä sen sieltä käskyillä sai pois, mutta voi mikä apina se onkaan.
Sitten tuli tyhjiä 4 kpl, jotka oli Sinkon tekemiksi oikein mallikelpoisia. Ei taaksepäin työskentelyä yhtään, tokihan se kiertelee risukoita ja muita sellaisia, mutta tarkisti mielestäni aluetta hyvin. Neljännen tyhjän laitoin riskillä tekemään uusiksi, koska Sinko ei mennyt vitikon läpi riittävän syvälle vaan juoksi niin vinoon, että iso alue jäi tarkistamatta. Se petrasi ja kävi tarkistamassa alueen huolellisesti. Tuomari totesikin, että moni koira, ei olis moista tehnyt. 120m jälkeen juomatauko, ja seuraavalla pistolla vasemmalta 150m löytyi osittain peitetty 2.ukko. Samat rönsyilyt piilolta pois tultaessa, kun ekallakin.. Seuraavalle pistolle oikelle puolen  Sinko lähti tosi tomerana, liekkö oli jo edellisellä tyhjällä saanut hajua n 200m kohdalla olevasta ukosta.. Kohta sieltä rullan kanssa tultiin ja näytölle mentiin risukon keskelle. En heti umpparia edes havainnut ja pieni pettymys mahdollisen valelmaisun takia jo tuli. Mutta Sinko puski sinne piilolle, minne  mie en päässyt ja sitten sielläkin hummailla kurittomana. :P Eli kaikki kolme ukkoa löyty ja aikaa meni jotain 8 minuuttia!

Pisteitä 168. Hyvin risteilevä ja ohjautuva koira, miellyttävä vähäeleinen ohjaus, hyvät ilmaisut. Piilokäytöksessä toivomisen varaa. :D

Esineruudusta Sinko tarkalla työskentelyllä, kolmella pistolla toi 3 esinettä.
Pisteitä 30.

Tottikseen mentäessä oltiin kyllä molemmat jo ihan puhki. Oma ohjaus ei ehkä ollut sitä parasta antia todellakaan. Tuli tehtyä vähän typeryyksiäkin.
Ensin paikkamakuu.
Seuraaminen oli löysää Sinkon tekemäksi, henkilöryhmässä tuntui jopa jätättävän.
Ei istunut ja mie sitä sitte siitä "kouluttamaan" eli pysähdyin ja käskin että istumaan.
Maahanmeno ja luoksetulo ok.
Liikkestä seisominen onnistui myös hyvin.
Noudoissa oli A-estettä lukuunottamatta todella vinot luovutukset. Tulikohan jopa ihan sivulle.
Metrisen kaatoi ensin. Uuudella yrityksellä hyppäsi menon, mutta kiersi paluun.
Eteenmenossa ei ihan puhdasta maahanmenoa nähty, mutta kitti Allu hyväksyi sen.
Pisteitä 73.

Tarkka tyttö tuo Sinko! Tienasi 1-tuloksen 271 pisteellä ja sen meidän haaveileman HK2-koularin!!

                                

                                           


Nytpä luulen, että otamma rennosti jonku päivän ja syyslomalla sitten puuhastellaan jotakin erityisen kivaa.

Pm-tokot

Helteinen lauantai sattui Sinkon kisatauon lopettamispäivälle. Mutta jälkikäteen mietittynä, tämä oli kyllä ehein evl-koesuoritus kaikista tähänastisista, vaikkakin seuraamisen löysyys itseä harmittaa. Ei jaksanut Sinko enään rutistaa sitä parastaan.

Tuomarina kokeessa toimi Minna Mäki-Asiala, josta kyllä tykkäsin kovasti.

Paikalla istuminen 10

Paikalla makaaminen ja luoksetulo 0
Nyt oltiin jo tosi lähellä onnistua! Sinko meni nopeasti maahaan, mutta niin vain alkoi sieltä nykiä ylöspäin, ollen taas lähes istuma-asennossa. Sitten siihen tuli joku pörriäinen ja Sinko unohti minut ja meni takaisin. Luoksetulo hyvä.

Tunnari 8
Voi kuinka hienoa! Pisteitä lähti tuomarin silmään aavistuksen levottomasta työskentelystä kapuloilla. Luovutus oli siisi ja varma, ei pureskelua. Hieno Sinko.

Kauko-ohjaus 7,5
Tähän olen todella tyytyväinen, koska ennen koetta Sinko teki tosi epäpuhtaita m-i vaihtoja ja nyt tuo oli eka asennonvaihto. Ja oli ryhdikäs. Minun ohjaus oli aavistuksen epäselvää, koska yksi lisäkäsky tarvittiin johonkin väliin ja liikuminen vei myös pisteitä.

Z 9
Piste lähti minun käsiavusta istumisessa. Hyi minua, teippaan nuo ulokkeet kohta. Liikejärjestys istu-seiso-maahan.

Tässä kohtaan tauko ja tuomarin ja kisaajien yhteisellä sopimuksella vauhtiliikkeet suoritettiin yksi liike kerrallaan.

Ohjattu noutaminen 8,5
Vire hyvä, harmittavasti paini kapulan kanssa hetken. Ilmeisesti kapulan taaksen mennessä astui sen päälle, kun oli laipallaankin. Tästä touhuilusta ja kapulan mälväämisestä pisteiden vähennykset.

Luoksetulo ja stopit 7,5
Tässä vaiheessa oli ohjaajan pää pehmenny helteessä. Annoin väärän käskyn ensin ja uudella, sillä oikealla, Sinko taisi vain kävästä maassa. Kun käännyin koiraa kohti, kyynärät oli jo ilmassa. Pysäytykset hyvät Sinkon tekemiksi.

Seuraaminen 8,5
Taisi olla kuumuuden lisäksi huono virittelykin syynä, mutta Sinko ei ollut tässä ihan samalla taajuudella minun kanssa. Perusasennot oli hitaita, peruutus niin vetelää ja vinoa, ettei tosikaan.

Tyhjään lähetys ja ruutu 0
Tämän mokasin ihan ite. Sinko juoksi luotisuoraan ja sitä ihastellessani unohdin pysäyttää sen ympyrään. Eihän se tahtonut sieltä ympyrän takaa ohjautua. Kahdella käskyllä saatiin korjattua. Ruutuun löysi.ja istui sinne pysäytyskäskyllä, meni huonosti maahaan ja varasti seuruuseen.

Hässäkkä 7,5
Ekaa kertaa saatiin pisteitä!!!Wuhuu!
Sinko kiersi hyvin tötsän, teki väärän asennon. ( istui, piti mennä maahan) nosti oikean kapulan ja hyppäsi vielä esteenkin.
Pureskeli kapulaa, vino perusasentokin taisi olla.


Pisteitä 212 ja 3-tulos, sijoitus 4/6
Ja meidän kerhon joukkue voitti piirin joukkuekisan. Oltiin tosin ainoa joukkue, mutta saatiin tarvittavat tulokset kasaan.

Täällä ollaan ja hyvin voidaan!

Muutto on saatu kohtuullisen kunniakkaasta läpi, lapsille on kouluhommat järjestetty, Terokin yrittää kotoutua takaisin toimistolle työkavereiden sekaan ja itsekkin kävin työhaastattelussa ennen juhannusta ja taisipa se poikia sitten jotain ensi lukukaudelle. Ja treenit rullaa: tokoa, hakua, jälkeä jne.

Sitten niistä treeneistä.
Sinko: Haun osalta on pitäydytty suorapalkoissa edelleen, painotus risteilyssä ja on huomattu oikealla puolella etenemisen olevan haastavaa. Vasemmalla etenee helposti jopa 50 metriä aluetta eteenpäin, mutta oikealla puolella ei.. Pahimmillaan palaa jopa samoja jälkeä takaisin L:n päästä..!  Sisäänmenokuuri tähän ensialkuun lääkkeeksi ja maalimiehet reilusti edessäpäin. Muuten rennonoloinen tyyppii metsässä, tyhjillä pistoissa ei havaittu epävarmuuttaa/pysähtelyä/rullan nappailuyrityksiä. Rulla on vielä kursittuna kireälle, ettei pääsisi tapahtumaan näitä, mutta kohta se täytyy löysäillä alemmaksi.

Esineruutu koki pienen motivaatiokriisin kesäkuussa, mutta palkkausmietinnällä siitä päästiin. Ruoka vaihdettiin leluun. Kaistaleilla mennään ja yksi esine kerrallaa sieltä haetaan 3-4 toistoa per treeni on menty. Tämä helppo toteuttaa pienellä kateuslisällä, kun Jäynän kanssa vuorottelevat.

Tokoa on treenattu pienesti PM-tokot mielessä, mutta voipi olla että sinne ei ainakaan tulos mielessä lähdetä. Hyviä paikkistreenejä on saatu aikaan, merkittömään merkkiin paljon toistoja eri kentillä suorapalkoilla ja alkaa ajatus löytyä. Suoraan juoksemisen vaikeuden syyt a)palkka liian matalalla, joku teline täytyy hommata, pää ylempämä pysyy fokus suuntaan paremmin b)jumit, hieronta huomenna.
Tunnari kokeiltu kerran oli hyvä! luovutusta myöten.
Luoksetulon asentojen napakkuudessa sanomista ja maahanmenot on melko luokattomia rehellisesti sanottuna.
Ruutuun on tehty kilpajuoksuja ja juoksutettu ruudun läpi lentävän pallon perään, Sinko on alkanut ennakoimaan pysähdystä/ himmaa vauhtia.
Merkittömän korjaksia, eli siirtymisiä samaan linjaan minun kanssa käskyillä oi ja vas. Rima tai lankut on tässä apuina vielä. Näistä Sinko jopa tykkää, kun on uutta välillä ohjelmistossa.


Jäynä: Jäljellä on käyty kesäkuussa 2 kertaa, kun kelit oli mukavia ja öttiäisistä ei ollu vaivaa. Keppejä viljeltiin reipas tunnin vanhoille jäljille, joilla pituutta 500-700 metriä 6 kpl. Ihan kiitettävästi ne sieltä nousee/ niihin reigoidaan ja nähdään vaivaakin, että keppi löytyy. Janat on ihan surkeita ja niitä pitää tehdä paljon, kunhan kelit viilenee. Jos tässä johonki kokeeseen mielitään. Joskin itse jälkien suhteen olen syyllistynyt liian helppoihin jälkiin ja se kyllä näkyy Jäynästä. on vähän tylsistyneen oloinen, kun ei ole haastetta.

Esineruudun suhteen oli todellinen kuoppa alkukesässä, Jäynänkin palkka vaihtui leluun ja tämä tuntuisi tehoavan. Kastaleita on tehty ja välillä on ollu puussa kiinni katsomassa Sinkon menoa. Kynnyskysymyshän Jäynällä on se toinen esine, ensimmäinen haetaan hirveää kyytiä ja sitten lopettettasiin hommat siihen. Oon oikeasti tosi huono opettamaan esineruutua... :/

Tokon suhteen on tehty oikeastaan kaikki, mitä on tehtävissä. Ensimmäinen koe on huomenna ja kaukokäskyjen suhteen olen sormi suussa. Olisi ehkä kannattanut jo pikkupennulle jumpata asentoja..
Muuten uskon meidän selviävän hengissä kehästä. Jäynä on saanut osakseen hyvää häiriötreeniä, kehäänmenotreenejä ja paikkamakuuta vieraissa paikoissa, vieraan koiran vieressä.

Muuttotressittä ei toki aivan vältytty, Pipalla otti todennäköisesti paikanvaihdos senverta koville, että meidän mökkijuhannus loppui lyhyeen Pipan riehuttua. Ensin se ärähti Jäynälle ja nuorimies pakeni paikalta asap, mutta Sinko sai sitten tuta mummon vitutuksen. Menin tuota turpakäräjää lopettamaan sitten sillä seurauksella, että Pipa puri minua molempiin käsiin ja päivystysreissuhan siitä tuli... Sinko sentään säilyi vammoitta kun sain sen pukattua lampeen turvaan.

Tokotellen

Sillai rauhallisen varmasti, ajatuksella "laatu korvaa määrän" olemme Sinkon ja Jäynä kanssa treenanneet.

Nettivalmennuksen antia on käytetty erityisesti Sinkoon, jonka uusia treenikuvioita ovat:
Seinään juoksu, joka toimii jo tutussa hallissa koko hallin mitalta. Malttia ja kestoa seinän kosketukseen vielä toivoisin, mutta S on aika hektinen vielä tässä tehtävässä ja kestoa tehdään minun seisoessa ihan vieressä. Tuntuu tyhjäänlähetys järkevöityneen ajatuksena niin minun, kuin koirankin mielessä. Sinkolle tämä on loogisempi aikaisempaan tapaan, kun on joku "oikea" tehtävä juoksemisen tavoitteena.
Tunnari, hajuerotteluun haastetta lisää. Kapuloiden seassa on merkkitötsää, leluja jne. Matka on koiralla täysi, itse olen esineiden lähellä a) rauhoittamassa b) klikkaamassa oikea-aikaisesti c) heittämässä palkan poispäin ja siirtämässä oman kapulan uuteen kohtaan. Näissä on lähestulkoon tullut vain onnistumisia ja Sinko ei mene kapuloille enää "takki auki" rallatellen.
Jäävissä on lisätty häiriöitä kuuntelun ja tarkkuuden lisäämiseksi. Lemppari on sellainen versio, jossa aloitan liikkeen ihan normaalisti ja siinä vaiheessa kun käyn koiran takana vaihdetaan ohjaajaa, joka yrittää saada Sinkon "seuraa"- käskyllä mukaan. Luonnollisesti Sinko ei hievahdakkaan. :D
Paikallaoloon on saatu rentoutta lisää pitkin talven ja viimeksi maahanmenokin oli nopea ja siellä myös pysyttiin kyynärpäät matossa.

Jäynä sitten: Tunnarissa ekat kapulan nostot on tehty. En tiedä, olikohan liian aikaista vielä. Että jatkamme verkko-versiolla ja vahvistetaan hajuerottelua aikamme.
Haasteita on ruudun ja kierron erottelussa. Vihjesanan vahvistelua on nyt kuuri luvassa, ruutu ja kierto samaan aikaan kentällä. Jäynähän alkoi menemään ruutuun tässä pari viikkoa sitten vasemman reunan kautta, eli kiersi ruudun kulmamerkkiä ja vastaavasti merkinkierrossa tarjoili seisomista tötsän oikealla puolella. Täytyy itsellä kiinnittää huomioita koiran hyvään ohjaamiseen ja vihjesanoihin. Ihan kuin Sinkollakin. Onpa jännä, että molemilla koirilla on samoja ongelmia aina jossakin vaiheessa. "Ohjaaja katsoo peiliin".
Paikkamakuu on ihan super! Eilen tehtiin liikkuroituna, kokeenomaisesti ensi kertaa. Jäynä malttoi  ja kuunteli ja toimi vain omalla vuorolla. Erityisesti olen tyytyväinen lopun perusasentoon: ei yhtään ennakointia. Lisähäiriönä Maarit heitteli jotain lintuja siellä ja hihtui ja hillui. Jäynä tyytyi vähän häntää heiluttelemaan aluksi, sitten skarppasi ja keskittyi täysin tehtävään.
Jäynälläkin on jäävissä tehty huutelu- häiriöitä, ei se paljon välitä, kun on töissä. Muutenhan se kyllä rakastaisi kaikki, jos saisi.
Mielentila-asiassa sellainen mielenkiintoinen huomio, että kun on muita hallissa, niin tekee nousee siitä yleisöstä kovasti. Ei onneksi liikaa, mutta ero on selkeä siihen verraten mitä yksinään treenatessa. Harmittaa, kun Kokkolan koe meni ihan ohitte, koitetaan ehtiä käydä jossakin testaan kuin se oikeasti osaa nuo ALO-jutut.




Muuttotohinat on kovassa vauhdissa jo. Ensimmäisiä tavaroita on viety, remonttiakin tehty. Ei enään montaa viikkoa! Täynee blogi nimetä uudelleen...

Vähän laiskotellen

Tauko tekee kaikille välistä hyvää ja varsinkin jos treenaaminen alkaa tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta: Pää on työpäivien jälkeen niin höttöä, että lenkkeily on sopivin vaihtoehto yhteiselle puuhailulle. Hyvä että olen saanut torstain koulutukset pidettyä ja sielläkin olen välillä puhunu ja tehny mitä sattuu. Onneksi olen koutsannut eräänkin niin hyvin, että hän osaa pukea sanoiksi sen, mitä yritän selittää.

Kuitenkin olen jo nenä eteenpäin, koska helmikuun 1. päivä alkoi Sporttirakin tokovalmennus, johon ostin kuuntelupaikan. Luennolla aloitettiin ja heti sieltä pulpahteli moniakin asioita:

Selkeän tavoitteen nimeäminen
- pidemmän tähtäimen (EVL1 )
- yksittäinen (ruutuliike kokonaisuudessaan)

Tasontarkistukset on unohtuneet täysin

Treenien monipuolisuus ei toteudu
- erityisesti haasteet joita koetilanteessa tulee ja ovat sitten liikaa
- liikkeiden yleistäminen vaihtelevissa ympäristöissä

Se minkä näen toteutuneen tähänastisessa treenitavassa
- mielentila
- itsevarma ja rento (molemmat ollaan)


Helmikuu on siis taukoa molemmilla ja ohjaaja istuu opissa ja miettii kevään ja kesän treenit nyt kunnolla. Odotan jo innolla uusien treenivinkkien saamista!

Joulukuisen tokokoulutuksen jälkeen Sinkon kanssa on tehty oikeastaan kerran viikossa vain (!) ringin läpijuoksua kosketusalustalle ja tunnaria tositosi monella vieraalla kapulalla, vaihtelevin kapula-asetelmin sekä tunnarikapulan pitoa. Olin vähän kahden vaiheilla tuon tunnarin mielentilan kanssa, mutta koira malttaa tehdä hajutyöskentelyn nyt todella hyvin ja luovutus on ihan ok. Nostetaan kriteerejä (lisää vauhtia), kun näyttää siltä että liike ei mene siitä rikkki enää. Ja Sinkon tuntien se tekee vauhdin itsekkin, kun varmuutta tulee lisää.

Jäynäkin on tehnyt tunnarikapulan pitoa ja voi rakkaus, kun se on hyvä! Hajutyöskentelyä tunnarit verkon alla jatkamme edelleen. Seuraamisessa on tehty erinlaisia ihmis- ja koirahäiriöitä, kun niille nähtiin tarvetta olevan. Ryhmäpaikkista, joka sujuu vaikka vieruskaveri lähtee. Sosiaalista palkkaa enemmän kun ennen sekä liikkeiden ketjuttamista. Ajatus lähinnä PK-tottiksessa. Noutokapulan pitoa vahvisteltu ja vähän hypitty n.80 senttistä estettä.

Ja se päällimmäisin syy miksi aivokapasiteetti ei riitä oikeen mihinkään ylimääräiseen on seuraava: Talo myynti nytkähti niin vauhdilla käyntiin, että pelkoa myymättä jäämisestä ei ole. Enemmänkin se uuden kodin löytyminen taitaa olla suurempi haaste. :O Kuka vuokraa sen veneen, jonka alle me kesäkuussa muutetaan? Mielellään Rovaniemeltä. ;)

Mennyttä muistellen, uutta odotellen

Taisipa vuosi 2017 olla laiskin vuosi koirarintamalla ikinä!

Sinkon EVL- räpistelyjen jälkeen jäätiin suosiolla kisatauolle tokosta, treenipuolelle panostaen. Kaksi hakukoekäyntiä ei jättäneet muuta, kun treenilistan jälkeensä. Vuoden kohokohta oli kyllä Sinkon kohdalla ne 98 tottispisteet. <3
Kasvattajan eläkepuheista huolimatta, Sinko ei semmoista sulattele vaan vuosi päätettiin 30.12 tokokoulutuksessa, jossa kouluttaja Sari Jokinen sanoi, ettei todellakaan vielä minnekkään eläkkeelle.
Sinkon treenilistalla oli ohjattu nouto: erityisesti merkin merkitystä piti vahvistaa ja saada siihen hyviä vinkkejä. Vaan mitäs tekee Sinko: tekee toisto toiston perään niin hienot merkit! Vain kapulaosaston hommat meni (onneksi) heikommin, niin oli jotain treenattavaa.
Erityisen pätevä Sinko oli häirittynä: Sinkon ollessa merkillä Sari yritti houkutella sen oikean puoleiselle kapulalle, kun sitä se tahtoi merkkailla ja sitten sinne myös karata. Vaan eipä menny vipuun, ei. Ei edes vilkaissut Sarin huudellessa, vaan skarppasi tiukasti minua tuojottaen ja haki vasemman kapulan hienosti.
Yleisestikin Sinko oli häiriö- ja luopumistreeneissä parhaimmillaan: kapulasta luopumista tehtiin tasamaanoudon yhteydessä. Kapulan heittämisen jälkeen lähdettiin tekemään seuraamista. Kyllähän Sinko oli jo syöksymässä kapulalle, kun sanoin"seuraa", mutta yhtä nopeasti se palasi perusasentoon, kun tajusi virheensä. Seuraaminen oli hyvää, ei kapulan vilkuiluja tms. Palkaksi pääsi noutamaan ja onni oli ylimmillään, kun kapuloita oli enemmänkin ja niitähän piti sitten vaihdella ennenkuin sopiva luovutettava löytyi.
Ryhmätreeneissä tehtiin perus paikkallaoloja. Niissä tavoite Sinkolla oli rento kehäänmeno vieraiden koirien kanssa ja ei niin huolestunut ilme istumisessa. Sinko on viimeksi ennakoinut maahanmenoa, kun tulen piilolta niin palkkalin vain istumisesta. Eihän se niin pahalta näyttänyt tuntuvan, vaikka oli malinois vieressä (ja syvä huokaus kuulunut, kun piiloon menin). Kyllä se rentous löytyy, patukkaleikkikin maistui hyvin siinä muiden keskellä.
Toisena treeninä oli ryhmähärdelli, jossa oli rajattu ympyrä, jonka keskellä olimme kaikki ja ympyrän keskellä vielä neliö, johon sai mennä tekemään kaukoja tms. yksin tai olipa Sinko siellä kerran kaksinkin toisen koiran kanssa ja teki kaukoja(!), muutoin jätin sen sinne istumaan ja tein sen hirveän maahanmenon, joka tulee paikallaistumisen jälkeen. Pystyi tekemään sen joka kerta.
Lopuksi laitettiin vielä koirat selkä neliöön päin, joka sivulle kaksi koiraa ja Sinko sai siinäkin tehdä asennonvaihtoja. Kyllähän se vähän valui eteenpäin, mutta teki ihan rennonoloisesti. Oli se kyllä sippi tuon pyörityksen jälkeen.
Suurimmat ongelmat esiintyivät ruudun eteenmenossa, koska ympyrä oli merkattu wc-paperiarkeilla ja Sinko joko väisti koko ympyrää tai pujotteli papereiden välistä ja liike oli vauhditon (ravasi).  Tehtiin sitten vain pallolle juoksuja ympyrän läpi ja tuolla treenillä jatkamme hallissa loppukauden. Taidan tehdä ruudunkin paperista...
Sinko oli kyllä todella kaikkensa antanut päivän jälkeen ja palasi tajuihinsa vasta seuraavana päivänä klo.12. :) Kiitos Minnalle tästä pienestä sisupussista!

Vuoden tuloksista vastasi onneksi Jäynä alias Jalmari Baskeripää.
Jäynä suoritti käyttäymiskokeen Raahessa sellaisella tottiksella, että vieläkin hymyilyttää ja luonnetestikäynti sitten naurattaa vielä pitkään sekin. Kaikenkaikkiaan Jäynästä on kasvanut ihan huomaamatta oikein mukava koirakaveri, niin kotiin kuin harrastuksiinkin. Joulunaika vietettiin sukuloiden Rovaniemellä ja olin niin ylpeä nuoresta miehestä ensin mummoni luona käydessä: mummoni sairastaa ALS:ia ja liikkuu rollan kanssa koko ajan. Jäynä tervehti rauhallisesti ja pysyi poissa rollan edestä. *sydän* Ja sitten on toinen lukunsa ne leikit meidän neljävuotiaan kummitytön kanssa..  Kiitos Minnikselle luottamuksesta siihen, että tuon kanssa pärjätään. On poika painonsa verran kultaa.

Pipa Piiparinen ilahduttaa meitä täällä kotosalla toivottavasti vielä pitkään. Tuntuu hullulta, että se täyttää muka ensi vuonna jo 9- vuotta!
Ikä näkyy vain järkevöittyneessä käytöksessä (hehheh..) No lasten ja mummojen suosikkihan tuo tummukka on ja nauttii siitä roolista täysin rinnoin.
Pipasta on kiittäminen Manea, pienestä punapantaisesta tytöstä on kasvanut lauman  kiistaton kuningatar. :)

Hiirten kauhu Muru hallinnoi omat nurkkansa edelleen rautaisella otteella ja voi todella pulskasti.

Venla vietti 5- vuotispäiväänsä tässä taannoin ja harmaantumaan päin on pitkäkorva jo kovasti.

Lapset kasvaa, yläkouluikä tavoitettu jo molemmilla. Esikoinen on ripari-ikäinen nuori nainen ja pieninkin jo roteva kiekkoilija... Jostain syystä äiti ja isä eivät vanhene..? ;)

Tällä sakilla mennään jo kovasti kohti vuotta 2018! Vuosi tuo meille uutta ja vanhaa tullessaan tasapuolisesti ja muutosten mukana mitä luultavammin, myös tuo harrastusrintama aktivoituu entisestään meillä kaikilla.

Tuli ihan puskista

tämä tokoinnostus Jäynänkin kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että a) Sinkolla on juoksut, eli hallille ei asiaa ja b) tuohan ihan soiva peli tuo poika siihenkin, eivätkä kaksi juoksuista narttua ole saaneet päätä kuitenkaan niin sekasin, etteikö treenit sujuisi hyvin.

Jäynä on tämä huikean puolitoista viikkoa kestäneen tokokoirauransa aikana oppinut merkin kierron, perusasentoa vaille melkoisen valmis juttu.
Ruutu taas sitten, nooh... jos siskonsa tavaramerkiksi on muodostumassa komea loikka ruurunauhan yli voidaan Jäynän pravuuriksi nimetä sitten "kola"- tyyli, jossa nauhat ja kartiot vedetään jaloissa mukana yhteen myttyyn. Ihan hieno liike sekin, kai?
Tasamaanoudon palautustreeniä ollaan varioitu tehden sitä matalan rimaestekujan läpi. Jäynä tykkää tästä hulluna ja raviaskeleet eivät käy mielessäkään.
Muutenkin se on ollut hallissa ihan mahdoton (ihana) ja kotona taas tytöistä sekaisin oleva nuorimies... (hirveä). Yöt onneksi saadaan nukkua vielä..

Sinkon kanssa ehdittiin saada ennen juoksuja todellinen läpimusto ruudun eteenmenon kanssa, että hyvillä mielin sen pienelle tauolle päästinkin.
Sopivasti juoksut ovatkin ohi, kun joululomalla pääsemme tokokoulukseen.

Ja vaikka töissä on hässäkkää, olen löytänyt myös pienen motivaationotkahduksen jälkeen toisten koirakoiden ohjaamisen ilon. Kunnia kuuluu kyllä innostuneille treenikavereille, vähemmästäkin saattaa mopo karata ja hallilla ollaan tälläkin viikolla oltu maanantaina, keskiviikkona, torstaina...
Toivottavasti se jonkun tuloksissakin näkyy. :)

Syksyn meinigit

Jaahas, näköjään venähtänyt tuo kirjoitustauko luvattoman pitkäksi..

Nooh, kertoillaan tässä jotain ja loput joskus. :)

Sinkon kanssa on käyty 1 EVL- koe elokuussa. Oli siinä hyvä, mutta myös huonoa.. riittää talveksi pähkäiltävää.

Käytiin myös syyskuun lopulla Kokkolassa kattomassa, mitä siellä avoimen luokan hakukokeessa tapahtuu. Ohjaaja oli paska, koira ei niinkään, mutta siitähän rokotetaan riittävästi. Yksi ukko ja toinenkin, jota ei sitten hyväksytty ja kesken näytön keskilinjalle revitty Sinko sano sopparin irti sitten puolessavälissä urakkaa. Eipä voi syyttää kaveria, ei sitten yhtään. Molemmat esineet nousi, siitä isot plussat koiralle.

Palauttavissa hakutreeneissä Sinko oli ihan super! Se yritti vängällä ilmasta umpparissa ollutta maalimiestä, joka ei heti muistanu, että suorapalkataan. Rulla oli niin nostettu niin ylös, ettei onnistunu ihan... Sinko teki myös luotisuorat pistot vieraassa maastossa, eteni aluetta oikein eteenpäin ja oli muutenki niin <3. Tosi epistä, ettei se onnistunu kokeessa. Noh, vielä me keritään!

Syksyn superesityksestä on vastannut Jäynä nykyään siis BH Jäsen J. Ilmoitin Jäynän Raahen kokeeseen, vähän jo valmiiksi anteeksipyydellen treenikavereilta. Lupasivat olla kivittämättä ja potkimatta pois treeneistä, niin uskallettiin lähtiä kattelemaan, kuin meillä sujuu kokeessa yhteistyö.

(Meidän tottispoppoo on melkoisen tarkkaa porukkaa, näin niinku tottiksen kouluttajina omille koirilleen. Niin oli pien pelko, että me häpäistään malien hienot tottikset meidän touhuilla..)

Yllättäen mulla ei jännittäny ihan hirveesti, vaikka olikin meidän eka koe. Olishan tuota voinu tokokokeessa käydä ensin kokeilemassa.. Sari oli sitten arponut meille suoritusvuorot valmiiksi ja meillä nro.1. Eipä siinä sitten ehtinyt kauaa ihmettelemään.

Jäynä oli heti autosta otettaessa intoapiukassa ja raapaisi minua silmän alle kivasti... pikkasen kirpas...

Lyhyesti siinä sitten kertoilin, että homman nimi on tottis ja J päästeli muutamat haukut ennen käskynantoa. Seuruutin reippaasti kentälle, niinkuin aina ja parina ollut mali Muikku perässä. Hetken aikaa siinä seisoskeltiin koirat perusasennossa, ennen kuin tuomari tuli ottamaan ilmottautumiset vastaan.

Jäynä käyttäytyi hyvin, siis oikeasti. Oli tosi täpäkkänä ja kun pari lähti paikkamakuupaikalla seuruutin Jäynän meille osoitettuun aloituspaikkaan. Olisi kannattanut vähän ehkä viivytellä, koska J ei meinannut malttaa suorituksen aloitukseen, vaan haukahteli ja pomppi sitten pariin kertaan siinä odottaessa. Tuomari totes vain, että hyvä kun on koirassa virtaa.

Hihnassa seuraaminen: Lähti oikeenkin mukavanoloisesti ja reippaasti, täyskäännös ok, temmonmuutokset ok, minusta kontakti tipahteli Jäynän huomion ollessa välillä suoraan edessä seisovassa yleisössä. J-koukun käännöksiin skarppasi ja teki ne minusta topakasti, pieni keskittymishäiriö pysähdyksen aikana, kun henkilöryhmä siirtyi paikalleen. Käskyllä kuitenkin reippaasti seuraamiseen. Henkilöryhmä hyvä.

Irti seuraaminen: Tuntui vielä paremmalta kuin hihnaseuruu. Suurimmat virheet täyskäännöksissä, etenkin J-koukun täykkärissä ei tehnyt töitä kunnolla ja jäi poikittain minun eteen. Tönäisin sen sitten pois edestä ja sen seurauksena Jäynä ei ollut lähelläkään seuraamispaikkaa. Vaan sepä tosi aktiivisena korjasi siihen ilman mitään käskyä tms. ja loppu meni hienosti, henkilöryhmä mukaanlukien.

Istuminen: hyvä seuruupätkä ja jäi rauhassa istumaan. Ei tainnu edes vilkuilla takana olevaa yleisöäkään.

Maahanmeno: hyvä seuruupätkä, nopea maahanmeno. Vauhdikas luoksetulo ja törmäys...Nopea, suora perusasento loppuun.

Paikkamakuu: meni maahan nopeasti, pysyi siellä ja rivakka perusasentoon nousu. Hyvä J!

Tuomarin kommentit: Koeohjeen mukainen suoritus ohjaajalta. Koira joka selvästi nauttii työskentelystä ohjaajalleen. Ohjaaja ohjaa koiraa koiralle oikealla, ripeällä tavalla. Mukavaa katsottavaa. Koira on energinen ja innokas suorittaja. 

Seuraaminen: Seuraa oikeassa paikassa, halukkaasti ja tekee käännökset ripeästi, paitsi täyskäännöksissä estää ohjaajaa, henkilöryhmässä yksi hidas istuminen.

Istuminen: Valmisteleva osa kunnossa, istuminen jne. kunnossa (en muista tarkemmin).

Maahanmeno ja luoksetulo: Valmisteleva osa kunnossa, nopea maahanmeno, voimakas luoksetulo, törmäys, ohjaajan liikkuminen ja HAARA-ASENTO.

Paikkamakuu: Kunnossa

Tuomari totesi koko kokeen tottisten olevan erinomaista tasoa. Hyvä meidän tottisporukka!!

Kaupunkiosuudessa ei tullu ylläreitä. Jäynä on vilkas ja hihnassa ei osata kulkea vetämättä, mutta tuomari sanoi että vilkkaudesta ei voi rokottaa. Koirassa ei tänäpäivänä ole tullut mitään negatiivia piirteitä esiin, joten BH koe hyväksytty.

Kaikenlaista

Kesän alku on ollut meilkoisen myllerryksen ja touhun aikaa. Töitä on riittänyt, melkein ylitarjonnan puolelle. Vihdoin pääsin lomalle!

Toukokuun aikana treeneissä ei tapahtunut mitään suuria:
Jäynä totutteli edelleen uusiin treeniympäristöihin, ottaen niistä melkoisesti häiriötä. Ja ottaa edelleen, mutta kehitystä tapahtuu. Kyllä tämä tästä!
Sinkoa hoidettiin Moilasen Katan toimesta kuntoon edelleen ja liikunta oli rajoitettua, pääasiassa hihnassa.

Kesäkuussa päästiin jo "valon puolelle".
Sinko kuntoutui ja pääsimme hakuleirille, jossa Sinko oli tosi pätevänä! En avaa treenejä ym. vielä tämän enempää, koska Briardistit saavat paneutua asiaan lehteä lukemalla. ;)
Molemmat tekivät jokusen esineruudun ja olin positiisesti yllättynyt, kuinka hyvällä mallilla se se olikaan.
Sinkon kanssa treenailtiin evl-juttuja sen mitä töiltä ja sisikon häähumulta ehdittiin. Vaihtelevasti onnistumisia, lähes joka liikkeessä joku liike oli täysin tärviöllä. Pahimpina ruudun merkitön merkki, hässäkän ja ohjatun kapuloiden palvojan vaikeus suorittaa kierto/merkki ja suorittaa vielä käskyn mukaan oikean kapulan nouto...
Metristä pompattiin myös jokunen kerta ja kun saatiin isompi kapula niin tasamaanoutoa.
Jäynä harrasteli metristä ja noutoa, häiriötreenien lomassa. Metri menee kevyesti, kapula kuumentaa tunteet ja jonnekkin on kadonnut se hieno kapulan pito... Nouto vaatii vauhtia ja oikeastaan vähän kaikkea lisää ollakseen sellainen mitä haluan.
A-esteen valloitus sai Jäynän haaveilemaan lentäjän urasta... Oli melkoinen tapaus. Palaamme asiaan hihnan ja ehkä apparikin kera.

Heinäkuu startattiin Sinkon kanssa kokeella! Mikäs sen mukavampaa ensimmäisenä lomapäivänä.
Suunta Sieviin, mukavien ihmisten järjestämään kokeseen. Maksullinen treenihän oli odotettavissa, mutta hyödyksi oli.

Paikalla istuminen 0 Tässä tapahtui joku mystinen juttu. Nollakoirien ohjaajatkin ihmettelevät. Sinko oli ihan rennon oloinen, mutta meinasi lähteä minun mukaan rivistä. Palautin sen paikoilleen ja istui hyvin.
Paikalla makaaminen 0 Ei mennyt maahan. Ei tehny elettäkään. Tässä näkyi viime kokeen tapahtumien luoma ahdistus. Nyt nollakoirina oli bortsu ja collie, joiden takia ainakaan mulla ei jännittänyt yhtää. Tunsin ja tiesin koirat varmoiksi suorittajiksi ja kerroin meidän ongelma ko. liikkeessä etukäteen. Tuomarikin muisti mitä viimeksi tapahtui.
Seuraaminen 9,5 Kaavio tuntui jotenki tosi vaikealta ja oma liikkuminen oli tosi tökeröä. Sinko päässyt esittämään parastaan.
Zeta 7 Istuminen jäi tekemättä ja minun käsi heilui tahattomasti seisomisessa, tulkitaan avuksi toki.
Luoksetulo 6 Vaikka tätä on tehty takapalkalla vahdin vähentämiseksi niin ei. Ekalle stopille ihan mahdoton saada pysähtymään, kun yks kiihdyttelee kauheat vauhdit.
Ruutu 0 Sinko lähti eteenmenoon hyvin, jäi aavistuksen kehästä yli. Ei totellut lisäohjausta vaan juoksi kehänauhan päällä olleita kiviä kiviä kohti. Treenin vuoksi liike uusiksi, eteenmeno ok, ruutua haki kehänauhan ja niiden kivien luota, mutta löysi ruutuunkin lopulta.
Ohjattu 0 Syöksyi vain oikealle kapulalle päin. Toisella yrityksellä teki tosi nätin merkin ja nouti sen vasemman kapulan mikä pitikin.
Hässäkkä 0 Kartiona oli se vaikea keltainen... ja Sinko kaksi kertaa vain karkasi umpiesteelle ja kapulalle, kunnes uskoi että kieto tulee ensin..
Tunnari 9 Wauuu! Piste lähti vinosta luovutuksesta.
Kaukot 6,5 I-S-M-S-I-M Ekaan istumiseen kaks käskyä ja oli liikkunmista vähän joka suuntaan.

Pisteitä kasaan sen vaatimattomat 126.5.
Loppusanoissa tuomari Henna Hautakoski kaikesta huolimatta sanoi, että kokonaisvaikutelmaksi hän antaisi 10, jos sellaisen voisi antaa. On meitä niin mukava katsoa ja vaikka lähes kaikissa liikkeissä Sinko vaati hirveän paljon lisäkäskyjä se teki aina täysillä. Illan loppukevennys, joilla ei vauhti ja hymy hyydy ja mulla loistava asenne. Oltiin taas ainoa evl-koirakko, että kiittelin kyllä hyvästä treenistä. Harjoitusta meille ja liikurille, joka liikkuroi luokan ensimmäistä kertaa. Kiva ns. kotikokeita kannattaa, Sievi on lähempänä, kuin Oulu.

Valoa päin

Pitkääkin pidemmältä tuntunut talvi on taittumassa hyvää vauhtia kevääksi. On aurinkoa, vesisadetta ja ennenkaikkea valoisat aamut ja illat. Kyllä tässä pakostakin piristyy!
Talven kuukausina ei kummemmin olla treenailtu mitään, lähinnä otsalampun valossa potkuteltu ja talsittu pitkin järven jäätä. Hallilla on käyty kerta kuukauteen, jos sitäkään. Jääkiekko vie meidän perheen viikonloput talviaikaan todella tehokkaasti. Niin ja maanatain hallitreenit meinasin unohtaa täysin! Sinne on päästy melkeen joka kerta Jäynän kansaa.

Se mitä talven aikana on sitten tehty:
Jäynä
- paikkamakuuta kohtuullisin häiriöin; lentäviä dameja ja niitä noutava koira, normi tottisteleva häirikkökaveri ja välillä on joku vahingossa yrittäny lällytellä että tuutkos tänne.. aina on pysyny.
- käännöksiä, käännöksiä;oikee, vasen, täyskäännös, 360 astetta ja tietty pakitteluja
- kapulanpitoa; saaliin kautta hyvä vietti, koira istumaan hyvästä otteesta vapautus patukkaan
- iskunoutoja; edelleen Jäynä arpoo vapautuksella voiko vaihtaa leluun
- paljon, paljon luoksetulon loppuasentoa, alkaa sujua ja tulee hyvällä "pompulla" eteen suoraan ilman käsiapuja
- jääviä pakitellen ja näihin erottelua erityisesti, seisominen on vaikea
- vähän koukukäskyjä...

Olen tyytyväinen pääpiirteittäin nuoren kossin tekemiseen ja keskittyminen on kehittynyt hallitreenien ansiosta. Sinko juoksuihin ei reagoinut suuresti, mutta nyt Pipa oli suurempi rakkaus. Kuitenkin treeneissä on kyennyt tekemään tasollaan. :)

Sinko on saikkuillut lähes koko hallikauden. Sitkeät jumit ja liukastelut aiheuttivat myös lisäksi nivelien virheasentoja lannerangan alueella. Rankahoitaja- hierojalla on käyty 2 kertaa kuukauden sisään ja ensi maanantaina vielä uusi käynti. Toivotaan että saadaan lupa edes lenkkeillä reippaammasti, koska vasemman puolen lihaksisto oli jo huvennut tilanteen johdosta...
Jännittää, kuin se tulee silmille, kun päästään sorvin ääreen. :O

Talven aikana on senverran tehty että;
- kaukokäskyjä on pidetty yllä
- tunnarin luovutusta on treenitty
- venytelty
- tehty malttia perusasennossa odottamiseen liikkurin käskyttäessä: eli mitää liikettä ei ole tehty

Kauhavan ryhmiksessä käytiin helmikuun lopulla pyörähtämäss ja tuloksenä käy H :D
Sinko liikkui jo huonosti ja arvostelun "takakorkea" avasi omatkin silmät, ettei ole kaikki kaverilla kunnossa. Että jotain hyvääkin siitä reissusta.

Itse olen käynyt parit tokokoulutukset kuuntelemassa, viimeisin oli Sari Jokisen pitämä Haapavedellä. Ihanan positiivinen kouluttaja, joka sai kyllä koirista hyvät puolet esiin. Tykkäsin ja toivottavasti päästäisiin Sinkon kanssa joskus hänen oppiin.

Leirijuttuja olis parikin tälle kesälle luvassa haun osalta. Jää nähtäväksi kumpi sinne mukaan pääsee.
Sinkon kanssa olis tosi kiva päästä PK-rotumestiksiin, mutta en ala hyppyjä tekemään, ellei selkä ole tosi priima. Tokokokeita on katseltu. Ja Jäynä on päässy Vepe-ryhmään. Jos ei muuta hyötyä, niin uimaan sen pitää ensi kesänä oppia!!

Pipa on täysin mummoutunut, kohtahan se täyttää 8 vuotta. Voiko olla onnellisempaa koiraa, kun saa vain rallatella vailla korvia ja syödä luita omalla sohvalla. Ehkä se pitää rallyileen raahata kesällä, ettei ihan muutu fossiiliksi.

Niin ja:  Seinäjoella 1.4 minut on koulutettu Kennelliiton lukukoiraohjaaksi ja Sinko antamiensa näyttöjen perusteella on täten Kennelliiton Lukukoira.

Loppuis jo!

Tämä vuosi saa siis todellakin loppua. Ei harmita yhtään. :)

Syksy ja alkutalvi on räpiköity töiden, perheen ja harastusyritelmien väliä ihan tarpeeksi ja nyt on onneksi pikkuinen joulukoma, joka tuli ihan viimehetkeen!

Treeneissä on pyritty käymään kerran viikossa, hallimahdollisuuden auettua tässä omalla kylällä ja lisäksi kerran kuussa on käyty Dogantilla.

Sinko on tehnyt vieraiden koirien treenatessa paikalla istumista ja maahanmenoja. Jännitys alkaisi olevan helpottumaan päin. Omalla porukalla Dogantilla tehtiin ihan kokonainen ryhmäliike, minun piilossakäymisineen päivineen ja maahanmeno oli nopsa ja koiran ilme muutoinkin rento.
Ohjattuun noutoon on tehty kuuntelu/malttitreeniä liikkuroituna ja kaikenmaailman säpsyminet ja muut ennakoinnit viime treenin perusteella olisi kohtuudella hallinnassa.
Tunnarin ja noutokapulan pitoja on tehty myös kohtuu paljon. Viimeisin meni erityisen hyvin ja treenin jälkeen huomasin, että kaksi etuhammasta oli lohjennut...!
Seuraavana aamuna ne poistetettin ja Sinko on nyt saikulla, koska lelukielto. Ihan vähän korventaa molempia. Koekalenteria oli jo suunnitetu ensi vuodelle. Kyllä, me jatkamme tokoa vielä. ;)

Jäynä taas on päässyt tekemään ihanan paljon viikottaisissa treeneissä häiriötreenejä, kokeneiden aikuisten koirien toimiessa häirikköinä. Kyllä ensimmäinen treeni meni ihan harakoille ja kotimatkalla olin ihan valmis lopettamaan... kotona koiraa syynätessä löysin lohjenneen kannuskynnen.. ja tuumasin kekskittymiskyvyttömyyden johtuneen siitä. Melko kitsas kynsi oli paranemaan, mutta onneksi tuo vaiva on nyt kunnossa.
Seuraava treeni saikkutauon jälkeen olikin tosi kiva ja J täpäkkä oma itsensä. Vieraan pikkukoiran rallytokot ja aksailut ei pahemmin häirinneet. J on tehnyt koko syksyn ja alkutalven paikkamakuuta, luoksetuloa (jossa eteenistuminen alkaa olemaan itseäni miellyttävä) ja jääviä. Aika varovasti olen seuraamisen yhteydessä noita tehnyt, lähinnä itse pakitellen asentoja vahvistellut. Seisominenkin on parantunut paljon. Luoksetuloon on tarvittu kahta käskyä, koska pakkamakuuta on tehty niin paljon. :D

Eli on ollut kynsi- ja hammasvaivaa. Ja tämmöiset pienet liitettynä kiireiseen arkeen riittää sekoittamaan treenisuunnitelmat kivasti. No kevät tulee jo!

Ennen lomia Jäynä kävi luustokuvissa ja lausunnot lonkista ja kyynäristä  A/A ja 0/0 olivat niin huojentavat uutiset! Ell arvioi lonkat B/C.
Selän osalta jännitys jatkui tähän aamun, kun sain koneen auki ja kotsoin s-postin läpi. No ei uutiset sielläkään huonoja olleet ja olinhan kuvat ell:n kanssa katsonut ja tiesin mistä voisi sanomisia tulla.
Välimuotoinen lanne-ristinikama:  LTV1, tästä ell sanoi kuvia katsoessamme ja kyllähän tuo ihan paikkansapitävä lausunto on. Nikamien epämuotoisuus: VA0 .

Nyt me lepäillään ja ulkoillaan paljon. Työt jatkuu 2.1 ja loppiaisen jälkeen pääsen Jessica Ristimäen toko/tottis-semmaan kuuntelemaan ja katsomaan lukuisia koirakkoja. Josko se siitä sitten taas lähtis uusi vuosi pöhinällä käyntiin.

Arkista aherrusta

Syksy on, kuin varkain vilistänyt pimeän lokakuun puolelle. Onneksi kelit suosivat ja auringosta on saatu nauttia lähes päivittäin. Auttamatta illat ovat kuitenkin luhentyneet ja valita täytyy treenit tai lenkki. Valo ja aika arki-iltoina ei riitä molempiin.

Edellisen kokeen jälkeen Sinko pääsi tokokoulutukseen, jossa paneuduttiin paikkaistumisen mielentilaan ja etenki aktiiviisuuteen sen jälkeen, kun tulen piilolta pois. Fokus saatiin kuntoon ja johan alkoi maahanmenot runsaimmissakin häiriöissä sujua. Katsotaan kantavatko treenit koetilanteeseen saakka, suunta on oikea kuitenkin.

Jäynän kanssa käytiin hakuleiri pari viikkoa sitten ja viime vkl:na jatkettiin siitä mihin jäätiin. Hajuhauilla tehdään nyt nenä tarkaksi ja maalimieskäytös on kummasti siistimpää jo. Ilmaisutreenikin tehtiin tänään. Pätevä miehenalku oli!

Aavan sain videoimaan treenejä alkuviikosta ja noihin tallentuisikin jääkin tämä postaus. Ne kertovat viimeaikojen treenien teeman molempien kohdalla ja niistä näkyy, missä mennään.
Sinko1

Jäynä1

Sinko2

Jäynä2

Tulos se on 3-tuloskin!

EVL- harjoittelu on jatkunut ja 24.8 käytiin Kokkolassa iltakokeessa katselemassa missä mennään. Huono idea tuo arki-illan koe meille.. väsynyttä ohjaajaa ei sitten voita mikään. ;)
Olisi siellä onnistumisia onneksi: ruutu, ohjattu ja merkin kierto+hyppynouto onnistuivat pisteiden arvoisesti.
Yllättäviä nollia tuli tunnarista ja luoksetulosta... ja tuo paikkaistumisen jälkeinen maahanmeno on Sinkolle vaikea/ahdistava liike.

No eilen 4.9 ajeltiin Nivalaan vähän enemmän levänneinä, tavoitteena reippaampi suoritus, eli hyvää mieltä meille.
Sinko oli ihan fiiliksissä, eikä sitä pahemmin tarvinnut herätellä hommiin.
Korkea vire toi mukanaan myös virheet:
Ensimmäisenä liikkeenä ollut merkin kierto+ hyppynouto meni nollille, kun Sinko syöksyi kapuloille vuoron perään...sain sen siit transsista pois ja liike onneksi saatiin tehtyä.
Sitten meni hienosti loppu kehä: ruutu 9, seuraaminen 10 ja tunnari 8.
Toisessa kehäss meinasi ohjatun kapuloille varastaa,kun nousi seisomaan liikkurin viedessä kapuloita. Pisteitä 7,5.
Z oli viireeltään hyvä, siihen ollaan panostettu, en vain luottanut koiran istuvan hyvin, joten siinä tuli turhan voimakas vartaloapu. Pisteitä 7.
Luoksetulossa tuli turhia säätöjä. Toisella käskyllä vasta maaha ja tuli kylki eellä eteen istumaan. :D Stopit ok. Pojoja 5.
Kaukoihin Sinko keräsi ittensä hienosti ja pisteitä 9. Liikku ihan vähän eteenpäin.
Paikkaistuminen 10, maahanmenoa ei nähty, jousilla oleva koira..luoksetulo hieno silti.
EVL3 pisteillä 209,5 eli suunta ylöspäin kokoajan!

Viimeisiä vapaapäiviä vietellen

Niin se on heinäkuu mennyt ja helteinen sellainen tulikin vietettyä. Kovasti ihan yritettiin treennailla myös, mutta aina tuo iltayö ei ajankohtana oikein nappaillut.. Jotakin kuitenkin.

Heinäkuun helteillä saimme kuningasidean (auringonpistoksen??)vepeillä turrikoiden kanssa. Mukaan lähti Jäynä uimakouluun, Sinko sekä beussikaverit Juti ja Kiti.
Jäynä ei uimaan menny. Piste ja lyhyestä virsi kaunis. :P
Sinko reippaana hati emännän pois merihädästä. :)
Kyyti pienen briardityttösen vetämänä oli muutes ihan eriluokkaa, kun ison beussiuroksen- ja nartun vetämänä.

Juu en tuu! Ajelehd vaan ja vaikka hukukki!!

Kerpele noita tukkajeesuksia...

joudutaan hoitaan aina niitten hommat....!

Noh jotta ihan ei haukkumiseksi mene, niin Sinko on yrittellyt opetella EVL-liikkeitä vähän varmemmiksi, mitä helatorstaina nähtiin... vaikeaa on ja koutsille pitäisi päästä ja onneksi päästäänkin.
Pieniä ongelia on ollut ohjatun kanssa. Merkille mennään hyvin, välillä jo liikkurin käskyillä nykien. Suunnat on vain olleet todella vaikeita, mutta niitä on hiottu erikseen paljon, hyvin tuloksin.

Kiertonoudon kanssa samat suuntavaikeudet olivat tapetilla, mutta sinnillä niistäkin selvittiin. Jopa keltainen merkki nähdään tällähetkellä paremmin, kuin aluksi. Pientä ennakointia vain valitettavastituossa pysähdyksessä on havaittavissa, mutta sen luulisi olevan helppo korjata.

 Ruudun kanssa ei ole muita vaikeuksia ollut kuin eteenmeno... huoh. ja ne vain jatkuvat. Paljon toistoja ja nyt mulla alkaa olla onneksi jo ajatus miten tästä jatketaan.

Tunnarin luovutuksen kanssa ei todellakaan enään laiskotella! Kahdet treenit on nyt tehty tiistain kokeen jälkeen ja nyt asialle oikeasti tehdään jotain.


Jäynän kanssa on puuhailtu tottiksessa vähän sitä sun tätä. Kiva tekemisen meininki jätkällä on, joten tästä on hyvä jatkaa lisäillen haasteita hiljakseen.
Jälkileirillä olimme 16.-17.7 opettelemassa janan salat ja tekemässä ensimmäiset vieraan tallomat jäljet, keppien kera. Jäynä ajoi myös vanhimmat jäljet ikinä ja hyvin selvisi niistäkin. Ainoa vaikeus oli mukana kulkeva iiihana kouluttaja ja liinan kanssa soheltava ohjaaja. :)

Laukaa ja tokon SM-kisat olivat turistimatka ja äidin ja tyttären yhteinen päiväretki. Mukava reissu, valitettavasti kisajärjestelyt eivät olleet niin hyvän, kuin viime vuonna Ylöjärvellä. Vaan emme anna sen häiritä enempää! Briardi- joukkueen loppullinen sijoitus 27/43. Josko ensi vuonna päästäisiin mukaan tuonne.

Sunnuntaina Jäynä pääsi vielä leikkimään, kun Vaasan vieraat olivat saapuneet treeniviikonloppua Ouluun viettämään.

Kuva: Minna Saarimaa

Ja tuossa yllä näkyykin hyvin viimeisen kokeemme teema hyvin! :D :D :D

Eli Oulussa 2.8. järjestettiin tokon PM-kokeet, joihin oli pakko sitten mennä, kun paikka saatiin ja kun olimme vielä varakoirakkona hälytetty joukkueeseen niin minkäs teet.

Kaikkihan meni just niin kuin pitääkin, oltiin myöhässä väärän informaation takia: meidän nro oli 8 ja nro 6 oli jo kehässä, kun saavuimme paikalle. Kun olimme menossa kehään ja otin Sinkon hihnan pois, Sinkon pyörähtely ärsytti ilmeisesti edellisenä suorittanutta koiraa niin, että se kävi räjähtämässä Sinkolle... No ei auta kun kasata tilanne jotenkin ja mennä kehään, kun tuomari jo huuteli.

Ensimmäisenä liikkeenä oli z- hyvä. Tätä on treenattu ja mulla selvät jutut mitä tehdään. Sinko teki kaikki asennot oikein, mutta taisi olla maahanmeno etenkin hidas. 7,5 p.

Toisena liikkeenä ohjattu jasiitä ansaitusti, vain luovutusoli  hiukka vino. 9,5p.

Kolmantena seuraaminen ja tässä meillä meni pasmat molemmilla ihan sekaisin... juoksuosuudella S alkoi katselemaan kehän reunalla seisovaa Aavaa ja jäin varmaan puoli metriä matkasta ja ekalla peruutusosiolla Sinko ei kuunnellu ja seurannu kyllä yhtään ja sitten minä pyörin siellä väärin. Huomasin onneksi virheeni ja toinen peruutus oli sitten sitä mitä Sinko oikeasti tekee. 8,5 p.

Luoksetulossa kuiskailin ekan käskyn niin hiljaa, että S valui tosi paljon ja maahan ei menny kunnolla.. 0p.

Ruudussa olis ollu pisteet jaossa, mutta Sinko ennakoi ja pysähtyi just ennen ympyrää eikä millään hievahtanut enään. Olisi vain ruutuun karannut. 0p.

Paikalla istuminen 10p.

Paikalla makaaminen ja luoksetulo- ei menny maahan ei. Rähjänny vieruskaveri(ko) syynä, koska treeneissä on menny kyllä viimeistään toisella maahan. Luoksetulo oli onneksi hyvä. 0p.

Merkin kierto, hyppynouto hässäkkä. Hyvin kiersi merkin, mutta jäi heti sen viereen tollistelemaan. Nosti oikean kapulan, mutta meinasi kiertää esteen ja siihen tuplakäsky ja tosi vino luovutus. 5p.

Tunnari. Minun sähläys ja hosuminen luovutuksessa (kapula putosi maahan) vei pisteitä. 7p.

Kaukot. Suuri katastrofi. En mennyt Sinko maahan.. mutta sanoin, että tää tehdään ja kun maahan koiran sai, se teki hienot kaukot s-i-m-s-i-m. Tuomari kehui tekniikkaa. 0p.

Ei siis tuloksen suhteen mitään mahdollisuuksia. Pisteitä Päivi Kivelältä 137,5 (saatesanoin "ihan ite mokailit tjsp), joka on kuitenkin 7 enemmän, kuin viimeksi! Meidän joukkueelle kuitenkin PM-joukkue hopeaa! :D

Eikait me sitten muuta. Erkkarit ja RM-tokot jäi väliin, kun kävin polttareita viettelemässä ihan Tampereella asti ja työtkin alkaa tulevana tiistaina.

Niin ja Pipalla alko juoksu, sen kunniaksi piti vähän isotella Sinkolle, mutta turpaan saikin Pipa. Ei pahasti onneksi. Kotihoidolla menee.

Ihan parasta aikaa

Kesä nimittäin! Minäkin olen päässyt nyt lomille ja todellakin otetaan siitä kaikki irti. Pari viime viikkoa on ollut melko hyshys -hommia, mutta piristymään päin näyttäis olevan.

Aloitetaan Sinkon kuulumisista: Seuraavaa koepaikkaa saadaan jännitellä, kun nopeus ei ollutkaan valtti. Paikat arvotaan kaikkien ilmottautuneiden kesken. Tykkään tuosta tyylistä!
Viime aikoina ollaan lähinnä treenattu kaukoja, ja niihin erityisesti mielentilaa paremmaksi. No nyt nousee treeneissä heti ekalla istumaan, mutta pieni liikkuminenhan tuohon saatiin kylkiäisenä. Kuria vähän kaivataan.
Ala-Temmeksessä käytiin tekemässä ruutuun juoksuja suorapalkalle ja vähän ilmankin sekä merkinkiertoja. Jälkimmäinen olikin aiheellinen, kun jo onnistuneiden kiertojen jälkeen S ei muka nähnytkään lähetyspaikan vaihduttua vierasta tötsää ollenkaan... hohhoijaa. No sokeutuminen oli hetkellinen juttu ja saatiin loppuun onnistumisia. Aika laajalla kaarella kiertää, mutta ihan sama. :p
Zetaa ollaan kovasti puuhattu myös. Liikkurin kera ja painotus ollut hyvissä liikkeellelähdöissä ja koitettu ehdollistaa koiraa herämään liikkurin alkusanoihin "liike alkaa" ja olemaan tollottamatta niitä penteleen tötsiä. Alkaisi vaikuttaa lupaavalta. On tehty ihan jääviäkin tähän ja istumiseen on löydetty rytmi nyt.
Merkittömässä merkissä vauhtia on tullut tauon aikana liikaa+ hirmu loikka= vähän hankala kesken ilmalennon pysähtyä ja niin ollaan takajalat ympyrästä ulkona... Pienellä muistuttelulla saatiin kasaan tuo, ainakin toistaiseksi.
Ohjatun noudon suunnat on sananmukaisesti huudettu ja kiroiltu kuntoon. Kuri uupui ihan täysin ja S meni ihan just niinkuin sitä huvitti... Toivotaan sen muistavan kuri myös kokeessa.
Hakutreeneissäkin käytiin tänään ja iloksemme norski oli selvä juttu ja takaisin vaihto oli onnistunut. Sinko oli aivan onnellinen metsään pääsystä ja se teki hyvät suorat pistot ja yhdellä pistolla joutui tekemään todella laajan laatikon. Näytti komeelta. <3 Ja hyppäsi suoran linjan säilyttääkseen kaatuneen puun yli, eikä kiertänyt kuten aiemmin olisi tehnyt.
Esineruutuakin ollaan tehty ja se niin sähäkkä 3 esineen toimitus, että asiaan voidaan olla palaamatta ihan heti.
Harmitus vain oli suuri, kun erkkari ja mestistoko jää tänä vuonna väliin. Mutta hyvähän se on normaalia ihmiseloakin harrastaa ja bilettää polttareita koko vkl sillointällöin. :)

Jäynä taas on osoittanut kehitystä tasaiseen tahtiin niin häiriönkeston, kun ihan liikkeidenkin kanssa.
Seuraamiseen ollaan tehty henkilöryhmää ja sinne voi jo pysähtyä! Samoin tuomarille ilmottautuminen alkaa sujumaan.

Kuva Minna Saarimaa

Eteenmenoon on alettu tekemään maahanmenoa, niin että J on täyden matkan etäisyydellä palkasta ja minä lähempänä palkkaa. Hyvin käskyllä painelee kohti palkkaa ja käskyllä menee maahaan. Nyt vaan metri metriltä lähdetään kasvattamaan minun etäisyyttä palkkaan.
Nouto on kyllä niin mielenkiintoisessa vaiheessa, että kannattaakohan siitä edes kirjoittaa... välillä menee niin hienosti ja välillä ei osata edes pitää kapulaa kunnolla suussa.. taidetaan laittaa pitotreenit tauolle ja vauhti- ja iskunoutoja vaan. Josko se vauhti korjaa virheet?
Liikkestä istumisen kanssa meillä syttyi lamppu ja pääsen jo palkkamaankin ilman et huomaan J: n pyörähtäneen perusasentoon, kun sen pitäis olla istumassa minua vastapäätä. Kiva on nopsa koira, ei niin kiva on hidas koiranohjaaja.
Esineruudussa irtoaa hyvin ruudun takarajaan saakka, eikä reagoi tallauksiin niinkuin kesän ensimmäisessä ruudussa. Luovutus vaati vielä töitä, mutta ilme on hyvä.
Jälki sujuu, ikiä puolisen tuntia-vajaa tunteroinen. Kauhean laiska oon odotteleen vanhenemista. Just sen esineruudun verran. Kulmatyöskentely on parantunut, ojan ylityksiä, soista maastoa on nyt tullut uutena juttuna. Ruoka vähentynyt, vauhtia se ei ole lisännyt. Päinvastoin alkaa olla mukavaa menoa, kun ei ole kädet ihan hapoilla.
Keppitreenit nurmella aloitettu, 2×6 keppiä ja kaikkiin reagoidaan kivasti ja tuodaan mulle paria poikkeusta lukuunottamatta. Olis jatkanu vaan jäljestämistä...
Hakuakin treenattu kaksi kertaa: ensin Hummastilla ukot 50 m ja ääniavun jälkeen peto irti. Virhe! Kyllä sille pitää kertoa miten siellä ollaan, metsässä. Muuten oli oikein kelpo hakukoiran elkeet, mutta rasialla possuilu ihan luokatonta ja viimeinen piilo oli vaikea: suolortakon takana pursujen keskellä. Vähän meinasi vesileikit viedä mennessään ja ajatuksen katkettua/ haastavan tehtävän edessä piti auttaa enemmän.
Tänään Siikajoella J oli hyvätapainen nuorimies, matkat maalille 2×5, 2×10, 2×10 metriä. Ensi kerralla lisätään matkaa ja maalimiehiä.
Niin ja kun hakuakin piti päästä treenaan, aattelin Jäynän mielivän ek-koiraksi. Siispä tarkkuusruututreenit on aloitettu. Lupaavalta näyttää.

Menneellä viikolla meillä oli sukukokous kahteen otteeseen, kun Tea ja Tälli-täti sekä pikkusisko-Tikru stoppasivat lomareissullaan Oulussa meno- ja paluumatkalla. Pikkusisko on todella sympaattisen näköinen ja oloinen. Tällikki vauhdikas kohta 7 -vuotias agilitykoira, josta leivomme toko-tähden. Ruutu ja merkinkierto on jo hallussa. :)
Ihan uutena juttuna pääsimme seuraamaan Minniksen tyttösakin mondioring-treenejä. Mielenkiintoista seurattavaa oli.