Mennyttä muistellen, uutta odotellen

Taisipa vuosi 2017 olla laiskin vuosi koirarintamalla ikinä!

Sinkon EVL- räpistelyjen jälkeen jäätiin suosiolla kisatauolle tokosta, treenipuolelle panostaen. Kaksi hakukoekäyntiä ei jättäneet muuta, kun treenilistan jälkeensä. Vuoden kohokohta oli kyllä Sinkon kohdalla ne 98 tottispisteet. <3
Kasvattajan eläkepuheista huolimatta, Sinko ei semmoista sulattele vaan vuosi päätettiin 30.12 tokokoulutuksessa, jossa kouluttaja Sari Jokinen sanoi, ettei todellakaan vielä minnekkään eläkkeelle.
Sinkon treenilistalla oli ohjattu nouto: erityisesti merkin merkitystä piti vahvistaa ja saada siihen hyviä vinkkejä. Vaan mitäs tekee Sinko: tekee toisto toiston perään niin hienot merkit! Vain kapulaosaston hommat meni (onneksi) heikommin, niin oli jotain treenattavaa.
Erityisen pätevä Sinko oli häirittynä: Sinkon ollessa merkillä Sari yritti houkutella sen oikean puoleiselle kapulalle, kun sitä se tahtoi merkkailla ja sitten sinne myös karata. Vaan eipä menny vipuun, ei. Ei edes vilkaissut Sarin huudellessa, vaan skarppasi tiukasti minua tuojottaen ja haki vasemman kapulan hienosti.
Yleisestikin Sinko oli häiriö- ja luopumistreeneissä parhaimmillaan: kapulasta luopumista tehtiin tasamaanoudon yhteydessä. Kapulan heittämisen jälkeen lähdettiin tekemään seuraamista. Kyllähän Sinko oli jo syöksymässä kapulalle, kun sanoin"seuraa", mutta yhtä nopeasti se palasi perusasentoon, kun tajusi virheensä. Seuraaminen oli hyvää, ei kapulan vilkuiluja tms. Palkaksi pääsi noutamaan ja onni oli ylimmillään, kun kapuloita oli enemmänkin ja niitähän piti sitten vaihdella ennenkuin sopiva luovutettava löytyi.
Ryhmätreeneissä tehtiin perus paikkallaoloja. Niissä tavoite Sinkolla oli rento kehäänmeno vieraiden koirien kanssa ja ei niin huolestunut ilme istumisessa. Sinko on viimeksi ennakoinut maahanmenoa, kun tulen piilolta niin palkkalin vain istumisesta. Eihän se niin pahalta näyttänyt tuntuvan, vaikka oli malinois vieressä (ja syvä huokaus kuulunut, kun piiloon menin). Kyllä se rentous löytyy, patukkaleikkikin maistui hyvin siinä muiden keskellä.
Toisena treeninä oli ryhmähärdelli, jossa oli rajattu ympyrä, jonka keskellä olimme kaikki ja ympyrän keskellä vielä neliö, johon sai mennä tekemään kaukoja tms. yksin tai olipa Sinko siellä kerran kaksinkin toisen koiran kanssa ja teki kaukoja(!), muutoin jätin sen sinne istumaan ja tein sen hirveän maahanmenon, joka tulee paikallaistumisen jälkeen. Pystyi tekemään sen joka kerta.
Lopuksi laitettiin vielä koirat selkä neliöön päin, joka sivulle kaksi koiraa ja Sinko sai siinäkin tehdä asennonvaihtoja. Kyllähän se vähän valui eteenpäin, mutta teki ihan rennonoloisesti. Oli se kyllä sippi tuon pyörityksen jälkeen.
Suurimmat ongelmat esiintyivät ruudun eteenmenossa, koska ympyrä oli merkattu wc-paperiarkeilla ja Sinko joko väisti koko ympyrää tai pujotteli papereiden välistä ja liike oli vauhditon (ravasi).  Tehtiin sitten vain pallolle juoksuja ympyrän läpi ja tuolla treenillä jatkamme hallissa loppukauden. Taidan tehdä ruudunkin paperista...
Sinko oli kyllä todella kaikkensa antanut päivän jälkeen ja palasi tajuihinsa vasta seuraavana päivänä klo.12. :) Kiitos Minnalle tästä pienestä sisupussista!

Vuoden tuloksista vastasi onneksi Jäynä alias Jalmari Baskeripää.
Jäynä suoritti käyttäymiskokeen Raahessa sellaisella tottiksella, että vieläkin hymyilyttää ja luonnetestikäynti sitten naurattaa vielä pitkään sekin. Kaikenkaikkiaan Jäynästä on kasvanut ihan huomaamatta oikein mukava koirakaveri, niin kotiin kuin harrastuksiinkin. Joulunaika vietettiin sukuloiden Rovaniemellä ja olin niin ylpeä nuoresta miehestä ensin mummoni luona käydessä: mummoni sairastaa ALS:ia ja liikkuu rollan kanssa koko ajan. Jäynä tervehti rauhallisesti ja pysyi poissa rollan edestä. *sydän* Ja sitten on toinen lukunsa ne leikit meidän neljävuotiaan kummitytön kanssa..  Kiitos Minnikselle luottamuksesta siihen, että tuon kanssa pärjätään. On poika painonsa verran kultaa.

Pipa Piiparinen ilahduttaa meitä täällä kotosalla toivottavasti vielä pitkään. Tuntuu hullulta, että se täyttää muka ensi vuonna jo 9- vuotta!
Ikä näkyy vain järkevöittyneessä käytöksessä (hehheh..) No lasten ja mummojen suosikkihan tuo tummukka on ja nauttii siitä roolista täysin rinnoin.
Pipasta on kiittäminen Manea, pienestä punapantaisesta tytöstä on kasvanut lauman  kiistaton kuningatar. :)

Hiirten kauhu Muru hallinnoi omat nurkkansa edelleen rautaisella otteella ja voi todella pulskasti.

Venla vietti 5- vuotispäiväänsä tässä taannoin ja harmaantumaan päin on pitkäkorva jo kovasti.

Lapset kasvaa, yläkouluikä tavoitettu jo molemmilla. Esikoinen on ripari-ikäinen nuori nainen ja pieninkin jo roteva kiekkoilija... Jostain syystä äiti ja isä eivät vanhene..? ;)

Tällä sakilla mennään jo kovasti kohti vuotta 2018! Vuosi tuo meille uutta ja vanhaa tullessaan tasapuolisesti ja muutosten mukana mitä luultavammin, myös tuo harrastusrintama aktivoituu entisestään meillä kaikilla.

Tuli ihan puskista

tämä tokoinnostus Jäynänkin kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että a) Sinkolla on juoksut, eli hallille ei asiaa ja b) tuohan ihan soiva peli tuo poika siihenkin, eivätkä kaksi juoksuista narttua ole saaneet päätä kuitenkaan niin sekasin, etteikö treenit sujuisi hyvin.

Jäynä on tämä huikean puolitoista viikkoa kestäneen tokokoirauransa aikana oppinut merkin kierron, perusasentoa vaille melkoisen valmis juttu.
Ruutu taas sitten, nooh... jos siskonsa tavaramerkiksi on muodostumassa komea loikka ruurunauhan yli voidaan Jäynän pravuuriksi nimetä sitten "kola"- tyyli, jossa nauhat ja kartiot vedetään jaloissa mukana yhteen myttyyn. Ihan hieno liike sekin, kai?
Tasamaanoudon palautustreeniä ollaan varioitu tehden sitä matalan rimaestekujan läpi. Jäynä tykkää tästä hulluna ja raviaskeleet eivät käy mielessäkään.
Muutenkin se on ollut hallissa ihan mahdoton (ihana) ja kotona taas tytöistä sekaisin oleva nuorimies... (hirveä). Yöt onneksi saadaan nukkua vielä..

Sinkon kanssa ehdittiin saada ennen juoksuja todellinen läpimusto ruudun eteenmenon kanssa, että hyvillä mielin sen pienelle tauolle päästinkin.
Sopivasti juoksut ovatkin ohi, kun joululomalla pääsemme tokokoulukseen.

Ja vaikka töissä on hässäkkää, olen löytänyt myös pienen motivaationotkahduksen jälkeen toisten koirakoiden ohjaamisen ilon. Kunnia kuuluu kyllä innostuneille treenikavereille, vähemmästäkin saattaa mopo karata ja hallilla ollaan tälläkin viikolla oltu maanantaina, keskiviikkona, torstaina...
Toivottavasti se jonkun tuloksissakin näkyy. :)