maanantai 8. lokakuuta 2018

Kaiken maailman koulareita ja huippukoiria!

Ilmoitin Sinkon Rovaniemelle kotikokeeseen, vielä viimeiseen yritykseen saada HK2 koulari. Jossain vaiheessa olinkin sitten ilmoittanut myös Jäynän treenikentän laidalla meidän ensimmäiseen 2-luokan jälkikokeeseen. Molemmissa kokeissa tuomarina toimi Allan Aula.
Tarvittiin siis enemmän, kuin tarpeeksi reipasta koiraharrastusmieltä itseltä, perheeltä ja treenikavereiltakin, jotta tästä selvittäisiin kunnialla.



Jäynän jälkitreenit Ivalon kokeen jälkeen menivät pääasiassa persilleen, koska a) porot b) pyöräilijät c) koiranulkoiluttajat sattuivat treenijäljille meidän seuraksi ja niissä oli vielä liikaa kestettäväksi.

Jäljen mittaa ja ikää saatiin lisättyä tasaiseen tahtiin, vastaamaan 2-luokan vaatimuksia ja viimein kaksi päivää enne h-hetkeä saatiin sellainen onnistuminen, että uskoin koiran itsetunnon koejälkeä ajatellen olevan kohtuudella palautettu.






Tottiksen ja esineruudun suhteen mentiin niillä mitä on, onneksi pohjalla oli hyvät esineruututreenit Reijan leiriltä. Treenaamaton tottis voisi tosin olla Jäynän kohdalla hieman .. rönsyilevä. :)



Koska päätavoite oli saada Sinkolle onnistunut, kohtuullisen eheä koesuoritus joka osa-alueelta, valjastin useana iltana pikkusiskon tai reippaan Ville-pojan metsään etsittäväksi. Teemana oli itsetuunon kohotus, monta tyhjää, tyyli suht vapaa (kunhan käy riittävän syvällä) ja 1 löytö/treeni, suorapalkkaa ja ilmaisua vaihdellen. Yhtään valetta ei Sinko treeneissä tehnyt ja suorituksen rentous, jopa flow- tila alkoi olla hetkittäin läsnä. Jopa asia, johon en pyrkinyt, pistojen muoto alkoi pikkuhiljaa löytyä. Keskityin myös omaan ohjaamiseeni, "vieritin" koiralle työskentelyyn enemmän vastuuta, enkä huudellut sitä oikeastaan missään vaiheessa sen ihmeemmin. Kehuin vain aina vuolaasti, kun se tuli rullatta keskilinjalle. Joskus se sai lihapullan tms. yllätyspalkkaa.

Esineillä mulla piti vähän lakkoilla, kun Sinko tuumi, että pitää enemmän auttaa: kehua ja huudella, että esineen kanssa tohtii reippaasti tulla. Vastuun pallo koiralle sielläkin, toisisanoen.

Tottis jäi tosi vähälle: paristi esteet ja eteenmenot, vähän leikkiä kentällä.


Jäynä aloitti urakkansa lauantaiaamuna tottisosuudella, koska perjataina satoi ensilumi, joka pisti aikataulut uusiksi. Onneksi koe voitiin järjestää!

Jäynä oli paikkista lukuunottamatta aavistuksen levottoman oloinen, äänsi noudoissa kapuloilla, irrotukset huonoja, samoin perusasennot. Asentovirheiltä vältyttiin ja esteet mentiin ja tultiin. Eteenmenossa tuplakäsky maahanmenoon. 91 pistettä.




Jäynän tottiskuvat: Laura Ylinampa


Esineruudussa nähtiin vauhtia ja vähän lisäkiemuroita, mutta huikean parannuksen J on tässä tehnyt ja kaikki kolme esinettä mulle tuotiin. Pisteitä 28, koska jokaisella esineellä keskusteltiin siitä, mitä "irti" tarkoittaa.

Jälkimaastot kokeeseen löytyivät Petäjävaarasta. Sport Trackerin laitoin päälle, koska tahdoin verrata sitten jälkikaavioon koiran kulkemaa kuviota.
Janasta selvittiin pienten lisäkuvioiden jälkeen jäljelle, jonka Jäynä nosti todella mallikkaasti. Melko pian ekalta suoralta J nostikin 1.kepin, jonkan jälkeen kulma ja maasto muuttui kivikkoisemmaksi ja hetkittäin oli pientä nousua. 2. keppi nousi n 200m, samalla maastokin muuttui pohjaltaan pehmeäksi sammaleeksi. 3. kulman jälkeen tultiin hakkuuaukealle, edelleenkään alustanmuutokset ei aiheuttaneet suuria tarkistelun tarpeita. Jäynä puksutti kuin juna yli metsäkoneurien ja ilmaisi pian 3. kepin n.400 m jälkeen. Hakkuuaukealta mentiikin sitten vähän sankempaan metsää, nuoreen koivikkoon ja tässä kohtaa Jäynä tarkisteli uuden alusta huolellisesti ja jatkoi sitten jäljestystä, nostaen 4.kepin n.650 m jäljestystä takanaan. Mulla aukesi molemmista kengistä nauhat siellä koivikossa ja kun J eteni rauhalliseen tahtiin, pysähdyin solmimaan nauhat. Kun oli valmis niin J odotti minua 5.keppi suussa, matkaa takana siinä vaiheessa suunnilleen 800 m. Alettiin olla jo lähellä tietä ja maasto muuttui selkeämmäksi metsäksi, sammalpohjalla ja 6.keppi löytyi sieltä oikein varmoin ottein.
Aikaa jäljellä meni n.17 minuuttia.
Jäljeltä pisteitä 168.

Hieno Jäynis handlasi siis homman ja JK2 koulari taskuun, hienolla 1.tuloksella 287!!


Sinkon työpäivä koitti sunnuntaina. Pakkasta oli lähes -10, kun hyvin puettu ja lämmitelty saikkonen pakattiin kyytiin.
Päivä aloitettiin henkilöetsinnällä, jossa kovin vaihtelevasti urakan aloittaneet voi-koirat löysivät ja ilmaisivat löytöjään. Oon vähän huono jännittäjä ja niin me ensimmäisenä avo-koirakkona rennoin mielin talsittiin kuuntelemaan tuomarin jutut. Odoteltiin siinä vielä koiranulkoiluttaja pois keskilinjalta, kunnes Sinko pääsi hommiin. Häntä viuhuenhan se keskilinjalla oli molempiin etukulmiin haikaillut, mutten voinut mitenkään uskoa, että etukulmissa olisi ketään.

1. pisto oikeaan etukulmaan olikin sitten tyhjä. Sinko tuli kovin pettyneen oloisena sieltä pois. Kutsui ja kehuin sitä, koska ei rullaa!! Vasempaan etukulmaan uusi yritys ja sinne se meni, eikä näkynyt ihan heti. Rulla suussa, kovin varman oloisena ja näytöllä törmäsimme umppariin.  Sinko tuli hyvin sivulle, mutta piilolta lähtiessä viuhahti maalityypin luo touhottaan. No kyllä sen sieltä käskyillä sai pois, mutta voi mikä apina se onkaan.
Sitten tuli tyhjiä 4 kpl, jotka oli Sinkon tekemiksi oikein mallikelpoisia. Ei taaksepäin työskentelyä yhtään, tokihan se kiertelee risukoita ja muita sellaisia, mutta tarkisti mielestäni aluetta hyvin. Neljännen tyhjän laitoin riskillä tekemään uusiksi, koska Sinko ei mennyt vitikon läpi riittävän syvälle vaan juoksi niin vinoon, että iso alue jäi tarkistamatta. Se petrasi ja kävi tarkistamassa alueen huolellisesti. Tuomari totesikin, että moni koira, ei olis moista tehnyt. 120m jälkeen juomatauko, ja seuraavalla pistolla vasemmalta 150m löytyi osittain peitetty 2.ukko. Samat rönsyilyt piilolta pois tultaessa, kun ekallakin.. Seuraavalle pistolle oikelle puolen  Sinko lähti tosi tomerana, liekkö oli jo edellisellä tyhjällä saanut hajua n 200m kohdalla olevasta ukosta.. Kohta sieltä rullan kanssa tultiin ja näytölle mentiin risukon keskelle. En heti umpparia edes havainnut ja pieni pettymys mahdollisen valelmaisun takia jo tuli. Mutta Sinko puski sinne piilolle, minne  mie en päässyt ja sitten sielläkin hummailla kurittomana. :P Eli kaikki kolme ukkoa löyty ja aikaa meni jotain 8 minuuttia!

Pisteitä 168. Hyvin risteilevä ja ohjautuva koira, miellyttävä vähäeleinen ohjaus, hyvät ilmaisut. Piilokäytöksessä toivomisen varaa. :D

Esineruudusta Sinko tarkalla työskentelyllä, kolmella pistolla toi 3 esinettä.
Pisteitä 30.

Tottikseen mentäessä oltiin kyllä molemmat jo ihan puhki. Oma ohjaus ei ehkä ollut sitä parasta antia todellakaan. Tuli tehtyä vähän typeryyksiäkin.
Ensin paikkamakuu.
Seuraaminen oli löysää Sinkon tekemäksi, henkilöryhmässä tuntui jopa jätättävän.
Ei istunut ja mie sitä sitte siitä "kouluttamaan" eli pysähdyin ja käskin että istumaan.
Maahanmeno ja luoksetulo ok.
Liikkestä seisominen onnistui myös hyvin.
Noudoissa oli A-estettä lukuunottamatta todella vinot luovutukset. Tulikohan jopa ihan sivulle.
Metrisen kaatoi ensin. Uuudella yrityksellä hyppäsi menon, mutta kiersi paluun.
Eteenmenossa ei ihan puhdasta maahanmenoa nähty, mutta kitti Allu hyväksyi sen.
Pisteitä 73.

Tarkka tyttö tuo Sinko! Tienasi 1-tuloksen 271 pisteellä ja sen meidän haaveileman HK2-koularin!!


                                

                                           


Nytpä luulen, että otamma rennosti jonku päivän ja syyslomalla sitten puuhastellaan jotakin erityisen kivaa.




Ei kommentteja: