Työt on alkaneet ihan todenteolla ja lasten harrastuksiin menee aikaa= tosi hiljasta on treenirintamalla. Tytöt otti vielä yhteen viikonlopun metsälenkillä, kun Pipa koki asiakseen käydä Jäynää ylimääräisestä härppimisestä ojentaneen Sinkon päälle. Muutamat tositosi rumat huudot mulla pääsi ja minuuttien (ainakin siltä se tuntui) väännön jälkeen sain tappelupukarit irti toisistaan..
Tuloksena molemmilla haavat etutassuissa, ei onneksi pahempaa ja kotihoidolla ollaan jo kohta toivuttu. Ja tosi rauhallista on ollut so far.
Sinkon kynsivamma oli ehtinyt juuri ennen tappelua parantua ja kahdet tosi hyvät tottistreenit oltiin saatu tehtyä. Senverran hullua meno oli tappeluhaavojen jo onneksi parannuttua, että ei toivota todellakaan taukoa hetkeen. :P Hetkellisesti ehdin jo haaveilla ja vähän suunnittellakkin uutta hakukoetta, mutta ääh olkoon. Liian tiukkaa aikataulua pukkaa ilmankin. Ensi kesänä sitten.
Jäynä kasvaa ja komistuu. Hampaat on vaihtuneet ja alhaalta vasemmalta paljastui p4 puutos. Hyvin puree ilmankin, että eipä haittaa. ;) Mitat tällähetkellä 19.9 kg ja korkeutta 59 cm.
Treeneissä jälki edistyy mukavasti ja viimeaikoina nurmelle on tamppailtu 200 askeleen mittaisia, kolmen kulman jälkiä. Tyhjiä askeleita 5-6 kpl ja noita tyhjiä pätkiä 4-5 kpl. Ikää puolisen tuntia. Omaa laiskuuttani en jaksa odotella pitempään.
Keppi-ilmaisua ollaan tällä viikolla jälkien sijaan makusteltu pariin otteeseen ja voi herra mun jee... tästä tulee piitkä prokkis. Tapahtuu kaikkea muuta liikaa, paitsi sitä mitä tahtoisin = maahanmeno kepillä.
Tottis tuntuu (siis todellakin vaan tuntuu) jotenki junnaavan, vaikka oikeasti esim. jäävät sujuu pakittaen mallikkaasti ja apuja on saatu häivytettyä hyvin. Ja erään puhelinkeskustelun aikana todettiin, että ihan oikeilla jäljillä ollaan. Eihän jäppinen oo vielä puolta vuottakaan. Kädet on kovilla, kun hanskojen kanssa ei pysty tekeen niin yhtään mitään.
Huikean hieno taidonnäyte pennulta on se, että ruokakupilla osataan tulla perusasentoon. Oikeen silleen asenteella. :)
Kelit kertoilee syksyn saapuneen, vaikkakin tämänpäiväinen ukkonen oli vähän yllätys. Salama oli iskenyt lähipellolle ja sähkötkin menneet poikki. Koirat Jäynä mukaanlukien olivat ottaneet lungisti. Hyvä niin, koska asutaan semmosella paikalla, missä usein räiskyy ja paukkuu kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti