Tällä viikolla on taas räpistelty eteen- ja joo, taaksepäin treenien kanssa.
Osittain epäilen, että syy olisi selässä, joten hieroja pitää pyytää taas kylään.
Jotta ihan surkutteluksi ei menisi, niin kaukoissa alkaa jonkinmoinen suoritusvarmuus löytyä.
Suunnilleen kisamatkoilla tehdyissä eläinkokeissa näkyy liikettä taaksepäin, mutta se on n.10-15cm. Lisää tekniikan hiomista niin saattaa ihan siistikin paketti tulla. Tärkeintä olisi mulle, että vaihdot menis ilman lisäkäskyjä. Aava on höpötellyt liikkurina.
Pieni epätoivon hetki tai oikeastaan suurikin koettiin metallinoudon kanssa. Sinko oli silminnähden ahdistunut koko laitoksesta ja sain ihan tosissaan miettiä, että mitäs nyt? No katseltiin sitten Kärpät-Tappara iltaruuan, klikkerin ja metallikapulan kanssa. Siitähän se sitten lähti. Masterinkin oppi ja Sinko hyvänä oppilaana otti vanhemmastaan mallia. :) Tänä aamuna sitten ennen töihin lähtöä oltiin reippaina ja pihassa katseltiin se edellisen päivän toivoton räpellys uusiksi. Ihan eri mielellä oli hän.Tarttui kapulaan nopeasti, kantoi hyvin, ei kalissu kapula hampaissa ja luovutus, suora ja tiivis. Ravi oli palatessa askel-laji, mutta viis siitä. Tunne ja ilme oli hyvä. Melkoista aaltoliikettänyt tuon noudon kanssa. :/
Liikkestä istumista on taas yritetty ottaa ohjelmistoon mukaan. Ja huono yritys on ollutkin. Säälittäviin treenimäärin nähden Sinko tarjoilee oikeaakin asentoa välillä.Mutta varma se ei missään nimessä ole.
No jos tuo istuminen ei suju, niin luoksetulon maahanmeno alkaa sujua. Vaihdoin sitten maahanmeno- käskyn tosiaan kokonaan ja paremmalla palkkauksella se on nopeampi ja luoksetulossa S reagoikin siihen. \O/ Seis- käsky meni sitten käsimerkille (pallopalkalla) ja se on toiminut erinomaisesti. Miten tuo ei muka aiemmin ole reagoinut käsimerkkiin ollenkaan ja nyt se sitten muka toimii?? Kovasti ollaan pysäytyksiä erillään treenattu ja tänään kokeilin, mikä on tulos. Ekalla pysähdyksellä valui pari askelta (ehkä käsimerkki sais kestää pidempään) ja maahanmeno täydellinen. En uskalla siihen pallopalkkaa ottaa, koska saan sen vain jojoileen jne.eli en osaa.
Tunnarissa on hetkittäin ollut nähtävissä epävarmuutta, kun ollaan uusissa paikossa päästy treenailemaan.
Paine on näkynyt luovutuksissa ja kun viime viikolla vain naksuteltiin niin silläkin Sinko on empinyt tuodako vai mitä (hidastellut ja pudotellut kapulaa). Onneksi olen niin positiivinen ja ihana ohjaaja, että sain koiraan valettua uskoa ja ollaan päästy sen näköiseen liikkeeseen mihin on pyritty(nenänkäyttö ja mielentila kapuloilla). Pallolla voisi nyt uskaltaa sitä vauhtia lisätä, koska koko viikolla (4-5 tunnaria) oma on noussut joka kerta!
Ruutu eteni liikkurin karjuntoihin :) ja niistä ei mitään ihmettelyä aiheutunut. Totesin,että taitaa kokeessa tulla maahan-käsky heti, kun koira on ruudussa. Meillä kun ollaan niin omatoimisia... Halu mennä rutuun on hyvä, vihjesanaan ollaan oikeen hyvin ehdollistuttu. Tämäkin etenee siis. Hyvä kun kaikki koulujen kentät on sulaneet niin päästään treenailemaan vaihteleviin paikkoihin.
Viime viikonlopun koulutuksen jälkipyykki on jatkunut aina näihin päiviin saakka ja onko totta, että pk-harrastajat on kovanahkaisempia, kuin tokoilijat. Ja pk-puolelle ei herkemmät tästä syystä edes lähde.
En siis ole moista väitettä koskaa kuullut (no tätä harrastelua on niin vähän vielä takanakin), mutta voisiko olla näin, että moinen ajatus itäessään on osallinen vähäiseen harrastajamäärään pk-puolella? Lajit kiinnostaa, mutta oma nahka ei kestä kovaa koulutustyyliä (sekä koirien että ohjaajien). Väite joka ei pidä kyllä paikkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti