Treeni-intoa ei ole ollut vähääkään (ja omatunto kolkuttaa..), mutta onneksi muuten ulkoilu hiihtelyn ja kikkailun merkeissä maistuu.
Valitettava tulevan kevään enneoire ilmestyi: ihan pieni pentukuume, mutta asialle saatiin helpotusta (josko nyt oikeesti jaksan odottaa niin pitkään, kun olen suunnitellut) Hemmon muutettua meille. :) Että laittakaa vaan niitä penneleitä, tämä ei onneksi kasva enää, niin on aina joku syliteltävä mullakin.
Viikoittaiset tokotreenit ollaan pidetty ohjelmistossa ja siellä viime viikolla tehtiin merkinkiertoa, joka sujuu oikeen hienosti ja ruutua, joka sujuu vähemmän hienosti. Paikka on nyt keskempänä, mutta liian lähellä etunauhaa. Minun makuun siis. Kyllä se ruudun sisällä on, mutta jos kokeessa sattuukin jotain, niinniin.. Saisi mennä siis lähemmäs takanauhaa. "Pakkipakki" lisäkäskyillä olen korjaillu, mutta taitaa olla turha kuvitella saavuttavansa sillä menetelmällä mitää pysyvää parannusta. Laiskuuden seurausta ja nyt pitää reipastua! Pärssisen Pipan koulutukseen ollaan menossa, joten jos siihen mennessä tilanne ei parantunut, niin siellä sitten otetaan neuvoja vastaan.
Pikkuhiljaa myös koira-kissa kokoonpano on alkunut osoittaa kohtuullisen hyvää kommuunikäytöstä. Ei sillä, että täällä oltaisiin mitään tappeluita oltu aloittamassakaan. MuruKatti on reipastunut entisestään ja tehnyt lähempääkin tuttavuutta Sinkon kanssa, joka tahtois jo edetä pidemmälle, mutta sai pakit. Hillitty sähinä riitti onneksi, eli Murullakaan ei ammu yli, vaikka pelottaa vähän. Ihmekkös tuo, että hirvittää, kun moinen takkutukka tunkee itseään Hänen nojatuolinsa alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti