Vauhdikas viikonloppu

Kun perjantaina saatiin laumaan lisävahvistusta, rynnittiin lauantai-aamuna metsään.
Jäynä pääsi kuokkimaan Sinkon hakutreeneihin tallaajana ja nautti aamuruokansa maalimiesten kanssa aluetta talloessamme.

Sinko ei ollu oikeen optimaalitilassa treenissä, mutta eipä mittään.

Kohmelontie 23.5 Rata noin 100m.
1. Vasen etukulma. Napsi rullaan suuhun kolme kertaa, ennekuin se saatiin maalimiehelle asti. Siitä eteenpäin homma alkoi sujua ilmaisuiden osalta ihan kivasti.

2. Oikea etukulma. Kovasta tuulesta johtuen Sinkolla oli vähän vaikeuksia paikallistaa mm, mutta aikansa sinnikkäästi etsittyään löysi. Matkalla keskilinjalle jäi uimaan vesimonttuun.... mutta aikanaan sieltä tuli pois ja muisti ottaa suusta jo pudonneen rullankin suuhun. Minun hiiltyneenä karjuessa kaikkia mahdollisia käskyjä joilla sen saisin sen nostamaan uudelleen.. Näytölle mentiin sitten vähän empien, kun oli ajatus katkennut pahemman kerran.

3. Puolessa välissä rataa, kallioiden välissä. Taaskaan ei ohjaaja osannut lähettään koiraa järkevästi vaan roiskasin Sinkon kohti kukkulaa, jonka edestä se sitten kaarsi voimakkaasti keskinlinjan suuntaisesti. Huusin takaisin ja uudelleen paremmin valitulla lähetyspaikalla upposi hyvin. Ilmaisu ja näyttö ok.

4. Suorapalkka oikea takakulma.

Rupesi niin tympäseen tuo oma kohellus ja koiran väärä mielentila, niin illalla ajeltiin Villen kanssa ottamaan uudet treenit Mikonsaarentielle.

1. Oikean etukulman risupiilo. Ilmaisu ja näyttö. Näytöllä hallinta. Jätin Sinkon piilolle odottamaan ja mentiin Villen kanssa keskilinjalle ja kun Ville oli piilolla huusin koiran. Tuli niin hyvin, että yliheitolla uudelle pistolle.

2. Vasen metsäinen puoli. Hyvä pisto, ilmaisu ja näyttö. Hallinta piilolla. Koira jäi piilolle odottamaan.

3. Sama varma tyyli jatkui. Koira jättettiin piilolle.

4. Lopuksi jänis ja suorapalkka.

Oli jotenkin niin rentoa ja harmoonista menoa. Onnistuin ohjaamaan tosi eleettömästi ja huutelin koiralle tosi hillitysti keskilinjalta. Jos koira ei mitään oppinut, niin minä ainakin. Voi kun olis joku ollu videoimassa...Olis ollu kiva nähdä miltä se näyttää, kun meno tuntuu hyvältä.

Su aamuna taas kohmelontielle. Otettiin uudelleen la aamuinen treeni ja meni niin nappiin, kuin vain mennä voi! Voi kun oppisin nyt jotain näistä hölmöilyistä. Sinko ei kaipaa mitää virpomisia keskilinjalla vaan työrauhan.

Illalla kävästiin tekaseen pikaiset tottikset. Seuraamista, jäävät,luoksetulo ja tasamaanouto. Eteenmeno, jota ei osata perkule. Noo..kaikki aikanaan.

Jäynäkin on päässyt tutustumaan lajiin ja on rohkea pienimies. Ei mitään sen kummempaa vielä. Kunhan on käynyt mukana tallaamassa ja kun on mennyt maalimiehen luo, niin on saanut aamuruokaansa nautiskella.
Sunnuntaina meni jo ihan omatoimisesti 20 metrin päässä olevalle molarille ruuan toivossa eikä ollu edes mitään kiirettä takasin minun luo.

Pintä ruokatottiksen tynkää ollaan pihassa ja koulun pihassa käyty touhuamassa. On se ahne ja pieni pieni porsas.