Viikko huipentui ja siis todellakin paino sanalle huipentui pe illan Jari Kantoluodon luentoon, "Yhteistyö koiran koulutuksessa".Teema olisi jatkunut vielä koirien kanssa la-su, mutta tämä oli mennyt mulla ohi. Onneksi, koska jääkiekko... olisi harmittanut vaan enemmän.
Sinkoa ajatellen ei mitään suuria ajatuksia heräillyt. Paitsi yksi ja todella tärkeä pointti minusta. Nyt kun uudet liikkeet on treenissä, eikä S todellakaan kaikkea osaa (Riina saas siis toppuutella TVA toiveitaan vielä) tulisi treenin rakenne EHDOTTOMASTI olla: varma alue = jo hallussa oleva asia- koulutettava uusi asia - päätös varmalla alueella. Heti tuli yksi hyvä esimerkki lähitulevaisuudesta mieleen....
Muutoin en heittänyt kirvestä kaivoon. Tunnistin kuitenkin itsestäni hyviäkin ominaisuuksia: motivointi, vahvistaminen, eläytyminen. Tuohon ylivaatimiseen sorrun toisinaan, mutta nytpä asian tiedostan ja hyvä niin. Mukava asia on myös se, että tyypit ei ole passiivisia treenatessa. Sinkokin aina jaksaa vaan yrittää uudestaan ja uudestaan, mutta kuormittavaa moinen varmasti on.
Tunnetila- harmonia -osio oli erityisesti Jäynän suhteen mielenkiintoinen aihe. Tommoinen erinlainen nuori on ollut väliin hiukka vaikea tulkita. Mikä on intoa ja yhteistyöhalukkuutta ja mikä taas menee yliyrittämisen, painestumisen (?) ja toisinaan kurittomuudenkin piikkiin...
Pientä pohdiskelua tuli suoritettua myösluottamuksen suhteen. Siis luottaako koira minuun. Olenko siis sellainen auktoriteetti, kuin tahtoisin: kunnioituksen kohde. Ihan metsään ei tässäkään ehkä ole menty.
Toinen asia oli sitten palkkaus. Tasapaino lauman ja lelun/ruuan käytöstä. Lyhyesti: "Energia tulee saalista, loistokkuus suhteesta."
Harmonia-asia taas on semmoinen, että kun kaksi vilkasta laitetaan yhteen niin tulee hurrikaani. Vaan minähän sitä säätämisen määrää säätelen. Jäynä on kuitenkin jo tässä vaiheessa osoittanut olevansa ohjattavissa pienin elkein ja mitään sirkustemppuja ei minun tarvi tehdä, että se on aktiivinen ja innokas. Nämä ominaisuudet löytyvät niin Sinkosta kuin Jäynästä, Pipakin silloin kun jotain pääsee tekemään. Mutta se mikä erottaa nyt Pipan nuoresta polvesta on se, että sille treenit olivat edetessään selviytymistä ja jouduin kannattelijan osaan haastavien tehtävien edessä. Nuoret ovat innokkaita ja aktiivisia. Jos Pipan laittoi "jäähylle" huonosta työstä ( ja vaadinko liikaa liian aikaisin..!!) se varmasti kiitti luojaansa tästä. S ja J vain sisuuntuvat yrittävät enemmän. Tässä tulin myös siihen lopputulemaan että Pipasta olisi osaavan ohjaajan käsissä tullut enemmän, mulla ei silloin aikanaan ollut tarvittavia taitoja viedä sitä pidemmälle. Nämä asiat ovat vietin ulkopuolisia asioita, joten uskallan vertailla koiriani näin. :)
Näin olen siis treenannut itseäni.
Karvaiset ystävät sitten:
Jäynä: Aktiivista luopumista ja vau miten paljon keskittyneenpi poika onkaan! Pelkäsin saalistilttiä jostain syystä?, mutta tosi varmana ja rentona tekeminen seuraamisessa pysyi. Ja näyttänee harmoonisemmalta. ;)
Vähän kapulan pitoja ja siirtymisiä pienen matkan verran luovutusasentoon. Pääpaino nyt vain tunnetilassa.
Sinko: Kierto+ istuminen onnistuu nyt!! Lähetys ympyrään on pilkottu järkevästi ja S alkaa pikkuhiljaa olla kuusella homman ideasta.
Tunnari ×2 L malli ja X malli kapuloilla. Omat nousi luovutus vaatisi vieläki töitä.... Luoksutulo+ asennot oikein hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti