Hyvää joulua ja jne.

Ensin kuitenkin treenikuulumisia, tunnarisellaisia etenkin, koska kaksi viikkoa meni ilman yhtäkään treeniä. Ajatukset olivat siis kauhunsekaiset, kun maneesin pihalla alettiin tätä treenimään. Häiriötä oli ehkä jo liikaakin, mutta ei haitannut minua. Sinkoa kyllä vähän haittas.

-Ekalla nähtiin ihme haaluilua liikkurin luona ja maan haistelua (hevosten hajut?) En antanut mitään apuja tai lisäkäskyjä ja Sinko alkoi töihin itsekseen oma nousi varmasti. Liikaa oli sekin, että liikkuri naksautti mulle merkiksi ja kapula putosi ja Sinko meni höpöttelemmän liikkurin luo.

- Toisella sama varma ja keskittynyt ilme näkyi. Sitten maneesin pihassa ollut pentu alkoi haukkumaan jotain ja Sinko tapansa mukaan yhtyi mölinään eikä enää sitten oikein kyennyt jatkamaan hommaa itsekseen. Kutsuin sen siis pois ja lähetin uudelleen. Oma nousi ja luovutus ok.

- Kolmas oli täydellinen nappisuoritus. -> Häiriötä tähän siis, jotta ei käy liian tylsäksi.

Kaukoja jumppailtiin taas ja nyt jopa vähemmällä väännöllä saatiin sujumaan. Sinkoa ei ole tehty paikallaan pysymään. :)

Ohjattua tehtiin kans. Merkin merkitys oli haluttu unohtaa kokonaan ja sitäpä sitten muisteltiin pitkään ja hartaasti se kapula, kun on niin ihana..

- Molemmat suunnat alkaa olla hyvin hallussa -> Keskikapulan vois varmaan alkaa lisäämään pakkaan.
- Merkille vois sijoittua ehkä vähän tiiviimmin..? Youtube kertoo mulle varmaan totuuden tässäkin asiassa. :P

En tiiä tekeekö molemmat juoksua, senverran kärtyjä ollaan. Sinkon treenivire on kyllä ollut ihan huikea. Harmittavasti tauko ainakin hakuiluun tuli nyt, tuota valkeea tuele ja tulee. Ihana valkea joulu! <3


Ja asianmukainen kuvapläjäys:

Kaaraparta, tuiskutukka

Onko ihan pakko!?

:D

Sinko ja Sinkon häntä:

Heiluu....

ja heiluu....

ja edelleen.... :)

Huomaa kyllä, kelle on ruoka pihan vartiontia tärkeämpää. ;) Pipa-possu.